Etusivu » Blogi
Blogi / 6.6.2012 17:11

Keltaista vilautettiin

Kauhajoella voidaan kai huokaista helpotuksesta ja keskittyä vastedes täysillä tuleviin lokakuun kunnallisvaaleihin.

Sanssinkartanossa maanantaiaamuna poikkeuksellisesti kokoontunut valtuusto nimittäin kevensi merkittävästi paikallispoliittista ilmanpainetta antaessaan eroamista vaaditulle kaupunginhallitukselle luottamuslauseen?

Käytännössä äänestystulos merkitsee armahdusta – ainakin teoriassa – hallitukselle, jota on moitittu ylimielisyydestä sekä kaupungin synkän taloustilanteen vähättelystä.

Kylillä ovat muutamat päättäjät joutuneet kovienkin syytösten kohteiksi. Likainen puhe on suosittua. Eri asia on, paljonko niihin on perusteita.

Kauhajoki ei poikkea mitenkään pikkupolitikoinnin kunnista ja maaseutukaupungeista. Villin lännen meiningillä meilläkin ratsastellaan kuin pellossa.

Suuret asiakysymykset pakkaavat täällä ”isoon lusikan pitäjässä” muuttua puoluesoppia keiteltäessä poikkeuksetta ylisuuriksi klimpeiksi, joita epätoivoisesti kauhotaan turhan omanarvontuntoisesti – ja liian pienillä lusikoilla.

Kyse on kuitenkin samasta, muuallakin päin todistettujen suurpuolueiden kärhämästä, jota ryhmien sisäiset kuppikunnat usein ruokkivat.

Kaupungissamme on kieltämättä johtajuuskriisi. Tämä ei kuitenkaan aiheudu kaupunginjohtajasta.

On aivan aiheetonta, jopa loukkaavaa kohdistaa lisäpaineita ”kaupungin isään”. Valtuustokokouksessa kuultu äkäinen ja jämäkkyyttä kaipaava moite Kuja-Lipastille oli Tero Kilpiöltä harkitsematon lausahdus.

Jokainen ymmärtää, että kuntademokratian tasapainoisessa toteutumisessa kunnanjohtajalla on yhtä vähän mahtia kuin presidentillä valtakunnassa.

Valtuutetut ja kuntalaiset voivat katsoa itseään peilistä ja miettiä tykönään jatkossa tekemiään siirtoja. Vain niiden kautta muutos on mahdollista.

Odotan mielenkiinnolla paikallispoliittisen teatterifoorumin seuraavaa näytöstä.

Jari Ketola