Etusivu » Kulttuuri
Kulttuuri / 09.07.2018 17:17

Koulutus ja sivistys ovat avaimia Kauhajoen menestykseen

Kotiseutuneuvos Liisa Ruismäen mukaan koulutus ja sivistys ovat Kauhajoen ja koko Suomen avaimia menestykseen, joten sille tulee luoda pohjaa.

Tuomas Koivuniemi, teksti ja kuva

Kauhajoen historiaa tutkineen kotiseutuneuvos Liisa Ruismäen mukaan Kauhajoen alueella on ollut asutusta 1500-luvulta lähtien. Ensimmäinen saarnahuone näille seuduin rakennettiin 1584 ja oma kappeli Kauhajoesta tuli 1627. Kauhajoelle asukkaita tuli pääasiassa Hämeestä ja Ilmajoen suunnasta.

– Asutushistoria alkoi 1500-luvulla ja vilkastui 1600-luvun jälkipuoliskolla. Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa väki väheni, kun ihmiset olivat sotaa paossa, kunnes 1700-luvun lopulla Ruotsin valtakunnassa toteutettu isojako toi maatalouteen uutta potkua ja kasvatti myös väestöä.

Kauhajoen alueen myönteinen asutus- ja muu kehitys koki takaiskun Suomen sodan aikana 1808, kun Ruotsin ja Venäjän armeijat kävivät alueella useita taisteluita. Talonpojat ryöstivät venäläisten huoltokuormaston Harjankylässä, minkä seurauksena oli kosto. Venäläisjoukot polttivat kolmanneksen alueen maatalojen rakennuksista mukaan lukien Ala- ja Yli-Knuuttilan talot. Venäläiset polttivat lisäksi kirkon, pappilan ja lukkarin puustellin.

Suomen sodan vaikutukset

Ennen sotaa alueella asui 2 000 henkeä, joista neljätoista siviiliä menetti henkensä sotasurmien uhreina. Sotapakolaisuus ja taudit niittivät runsaasti asukkaita.

– Kauhajoella kuoli vuoden 1808 aikana 218 henkeä, kun syntyneitä oli 34. Punatauti tappoi tuolloin ihmisiä. Seuraavana vuonna kuolleita oli 74 ja syntyneitä 48 eli aika iso määrä väestöstä menehtyi.

Sodasta toipuminen kesti alueella pitkään. Uuden kirkon suunnittelu ja rakentaminen kestivät kymmenen vuotta.

– Sivistystaso ja ”puustavin taitokin” olivat paikkakunnalla rappiolla, valitti väliajan saarnaajaksi tullut Larjosef Achren vuonna 1838.

Hätäruokaa ja työllisyystöitä

Suomi sai vuonna 1865 kunnallisasetuksen, joka erotti hengellisen ja maallisen vallan toisistaan. Samalla vanhat kirkkopitäjät hajosivat. Kauhajoki itsenäistyi Ilmajoen yhteydestä omaksi kunnaksi vuonna 1868. Kuntien päätehtävinä oli huolehtia köyhäin- ja sairaanhoidosta, teiden ja siltojen rakentamisesta sekä kansanopetuksesta.

Kauhajoella asui tuolloin noin 6 000 asukasta. Kunnallinen itsehallinto joutui koville, sillä Suomi kärsi suurista nälkävuosista.

– Kauhajoella normaalina vuonna kuoli 130-150 ihmistä, mutta vuonna 1867 menehtyi 306 henkeä ja seuraavana vuonna 791 henkeä. Kunnalle se oli kova paikka. Ihmiset söivät jäkälästä ja petusta valmistamaansa hätäruokaa, ja heille pyrittiin järjestämään työllisyystöitä - nevankunnostusta ja Tokerotien rakentamista. Vastaavia työllistämistöitä teetettiin muuallakin valtakunnassa, joten Suomessa on useita tokeroteitä, Ruismäki sanoo.

Kansallisen heräämisen aika

Suomessa elettiin 1800-luvun lopulla kansallisen heräämisen ja siihen liittyen kansansivistämisen aikaa. Kauhajoelle perustettiin ensimmäinen kirjasto jo vuonna 1851, jossa oli 28 nidettä, mutta se hiipui pois. Uusi kirjasto lähti matkaan 1860 ja siellä oli 156 kirjaa. Vuonna 1875 kirjastossa oli jo 280 nidettä. Ensimmäinen kansankoulu perustettiin vuonna 1882 ja tontin sille lahjoitti Carl Wilhelm von Schantz.

Ensimmäinen maatalousnäyttely paikkakunnalla pidettiin 1876. Kauhajoelle perustettiin vuosisadan lopulla nuorisoseura ja raittiusseurojakin. Maamiesseura näki päivänvalon 1900-luvun alussa.

Vaikka kauhajokelaiset olivat innolla sivistäneet itseään ja perustaneet järjestöjä oman elinympäristönsä kehittämiseksi, ei täällä noustu venäläistä esivaltaa vastaan, kun sortokaudet vuosisadan vaihteessa alkoivat. Ruismäen mukaan Kauhajoella oli paljon kannatusta myöntyväisyyslinjalle eli antamalla periksi Venäjän pyyteille pienissä asioissa, oli mahdollisuus estää maan täydellinen venäläistäminen ja pelastaa kansan tulevaisuus.

Myöntyväisyyslinjan vastakohta oli perustuslaillisuus, jonka mukaan laittomina pidettyjä lakeja ja asetuksia ei tarvitse noudattaa.

– Perustuslaillisella kannalla oli muun muassa nykyisessä Kotiseututalossa kauppaa pitänyt Erik Ollonqvist, jonka lupa kaupanpitoon uhattiin irtisanoa ja kauppa lopettaa. Ollonqvist lähtikin sitten Vaasaan.

Ei suuria ristiriitoja

Helsingin yliopiston Pohjalainen osakunta innosti toisen sortokauden alussa pitämään Suomen sodan 1808 taistelupaikkakunnilla näyttäviä 100-vuotisjuhlia 1908 ja sellainen pidettiin Kauhajoellakin. Kauhajoelta ei maailmansodan alettua vuonna 1914 esiintynyt jääkärivärväystä.

– Osasyy siihen oli, että Kauhajoki oli värväysreittien ulkopuolella. Myöntyväisyyslinjalla jääkäriaktivismia vastustettiin, mutta asiasta kyllä tiedettiin ja esimerkiksi Päntäneeltä opettaja Johannes Leppänen toimi tiedonvälittäjänä.

Vapaussotaan kauhajokelaiset osallistuivat aktiivisesti valkoisten puolella. Valkoisten joukkoihin liittyi niin talollisia kuin tilattomiakin. Kauhajoella oli tuohon aikaan vireitä työväenyhdistyksiä, mutta ne eivät punakaarteja perustaneet.

– Työväenyhdistysten johdossa oli Amerikassa käyneitä, jotka olivat siellä omaksuneet pasifismin. Kauhajoella eivät ristiriidat maanomistuksessa olleet kovin isoja, sillä suurten talojen - Sjöbergin, Schantzin ja Kaarlelan - torpparit oli jo vapautettu.

Ruismäen mukaan valkoisten ja punaisten välinen sota oli hieman ”jälkijättöinen”.

– SDP:n vaatimat uudistukset muun muassa työaikalain ja kuntalain osalta oli saatu eduskunnassa aikaan. Myös torpparilaki oli jo jätetty eduskunnan käsittelyyn, kun kapina alkoi, hän toteaa.

Kauhajoellakin oli nälkävuosien opetuksien johdosta raivattu 1800-luvun lopulta lähtien runsaasti peltoa, joten torppien itsenäistymisen jälkeen maatilojen määrä kasvoi. Myös uusia kansakouluja perustettiin ympäri pitäjää. Maatalousoppilaitos perustettiin 1919 ja seuraavana vuonna kotitalousoppilaitos. Evankelinen kansanopisto perustettiin 1925 ja yhteiskoulu vuonna 1928.

– Seuraava oppilaitosten perustaminen nähtiin 1960-luvulla, kun ammattikoulu ja kauppaoppilaitos aloittivat Kauhajoella.

Eduskunta Kauhajoella

Talvisodan alettua Eduskunta siirtyi turvaan Kauhajoelle. Eduskunta kokoontui Yhteislyseolla ja ruokaili Kotitalousopistolla. Kansanedustajat ja virkamiehet olivat majoittuneina kirkonkylällä yksityiskodeissa ja muissa taloissa.

– Kauhajoki valikoitui sijoituspaikaksi, koska täällä oli turvallista, ei ollut pommikoneita houkuttelevia tehtaanpiippuja ja tänne tuli rautatie. Kaikki kauhajokelaiset eivät toki tienneet, että eduskunta oli täällä. Silloin esimerkiksi kylät olivat vielä hyvin vahvoja, eikä ihmisillä ollut kirkonkylälle asiaa, hän toteaa.

Sotavuosina 1943-44 paikkakunnalle oli sijoittuneena yli 500 ja tilapäisesti 1 900 inkeriläistä. Ruismäen mukaan heitä asui Louhelassa Kokonkylässä, Jukolassa Koskenkylässä, maatalousoppilaitoksella, kansanopistolla, Aronkylän suojeluskuntatalolla sekä Harjankylän Raittius- ja urheilutalossa. Sodan jälkeen Suomen tuli palauttaa inkeriläiset kotikonnuilleen Neuvostoliittoon, mutta esimerkiksi perheitä perustaneet saivat jäädä tänne. Kauhajoella oli vielä vuonna 1946 kirjoilla 79 inkeriläistä.

Teollistamisesta rajuun lamaan

Sodan jälkeen syntyivät suuret ikäluokat, minkä myötä kansakoulujen määrä pitäjässä kasvoi. Sahankylään perustettiin maan mittakaavassa iso määrä uusia asutustiloja, 42 kappaletta. Kauhajoki kasvoi ja kehittyi yhdessä ikäluokkien mukana.

– Iso käännekohta oli Aronkylän teollisuusalueen syntyminen ja kasvu 1970- ja 1980-luvuilla. Kesän aikana saattoi käydä niin, että yläasteelle piti perustaa uusi luokka, kun väkeä muutti pitäjään.

Teollistumisen ja työllisyyden aikakausi päättyi 1990-luvun rajuun lamaan. Työttömyysaste oli pahimmillaan lähes 30 prosenttia, kun tekstiili-, laitevalmistus- ja puuteollisuus panivat tehtaansa kiinni. Vuosituhannen taitteessa maalaiskunnasta tuli kaupunki. Myös tietotekniikka- ja logistiikka-alat toivat työtä, joskaan eivät enää samassa mitassa kuin teollisuus paria vuosikymmentä aiemmin.

– Nyt on ollut kasvu hitaanpuoleista. Uusia ideoita ei ole paikkakunnalla syntynyt, eikä koripallostakaan ole sellaiseksi. Kauhajoella oli 2000-luvun alussa vireillä oppimiskeskushanke, missä olisivat nivoutuneet yhteen kirjasto, lukio ja muu koulutus, yliopisto-opetustakin sekä tietokeskus. Kaupunginvaltuusto kuitenkin sen hylkäsi, Ruismäki harmittelee.

Koulutus avainasia

Kotiseutuneuvoksen mielestä tietotekniset mahdollisuudet ovat paikkakunnalla tänään hyvät ja niitä tulisi hyödyntää koulutuksessa ja kaikilla elämän aloilla.

– Koulutus ja sivistys ovat Kauhajoen avaimia menestykseen, kuten koko Suomelle. Korvien väli on meidän pääomamme, joten sille tulee luoda pohjaa. Tänään ei yksi ammatti enää ihmiselle riitä, vaan oltava mahdollisuus ja hyvä pohja kouluttaa itseään lisää.

Juttu on julkaistu alunperin 5.7.2018 ilmestyneessä Kauhajoki-lehdessä.

Pääkirjoitus / 19.07.2018 10:52

Tämän kesän jo kolmatta kuukautta jatkuneet helteet herättävät keskustelua. Silti yllättävän vähän ihmiset ovat valittaneet kuumuutta. Yleensähän jo viikon helteen jälkeen on alettu valittaa, että aina on näin kuuma. Jotkut sanovatkin, että nyt ei valiteta, kun viime kesä oli niin surkea.

Lue lisää »
Blogi / 20.07.2018 10:01

Liikenteessä liikkumiseen on luotu yhteiset säännöt, joita jokaisen tulee noudattaa. Käytännössä se vain näyttää joillekin olevan kovin vaikeaa.

Lue lisää »

Pääkirjoitus