Etusivu » Kulttuuri
Kulttuuri / 24.09.2018 13:17

Satavuotias Esteri tuntee pitkän iän salaisuuden

Esteri Koski-Lammi toimi sotien aikaan lottana. Talvisodan aikana nuori lotta oli turvaamassa eduskuntaa sen ollessa Kauhajoella ja jatkosodasta päällimmäisenä ovat mielessä evakoista huolehtiminen, sillä sotien välissä tie oli vienyt nuoren sairaanhoitajan Mikkeliin töihin.

Erja Pekkala teksti ja kuva

Esteri Koski-Lammi täytti toissasunnuntaina sata vuotta. Virkeä rouva pitää pitkän ikänsä salaisuutena liikuntaa ja positiivista ajattelua.

– Nuorempana uin ja hiihdin paljon. Nyt päivä alkaa aamujumpalla ja aamupuuron jälkeen teen parin kilometrin lenkin. Tuoli- ja keppijumppa kuuluvat aamuun ja joka päivä nousen tuolilta kymmenen kertaa seisomaan. Iltapäivällä kierrän vielä Tiklaksen. Ruokailuajat ovat säännölliset ja päiväunien aikaan on perheelläkin soittokielto, hyväntuulinen rouva nauraa.

Perhe tuo iloa

Virkeyttä ja iloa elämään tuovat perhe ja puuhat omassa rivitaloasunnossa. Koski-Lammilla on kolme poikaa, joilla on kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Lukeminen on aina ollut mieluisaa ja edelleen kirjoja kuluu, tosin hitaammin kuin ennen.

– Olen paljon ollut lapsenpiikana poikien lapsille ja kaikki lapset ovat minulle erittäin rakkaita. Kansakoulusta asti ole lukenut paljon, nyt vain näkö on mennyt niin huonoksi, että yhden romaanin lukuun menee kuukausi.

Satavuotias seuraa myös televisio-ohjelmia ja erityisen kiinnostavaa on kaikenlainen urheilu.

– Katson Kauniit ja Rohkeat ja sen päälle Emmerdalen. Uutiset ja urheiluruudun katson. Jääkiekko on minulle tärkeää ja koripallo. Katsoin eilenkin Suomen ja Bosnian ottelun. Kaikenlainen urheilu on hyvää, paitsi en ole jalkapallomiehiä, enkä seuraa Räikköstä, hän luettelee.

Lapsuus hyvää aikaa

Koski-Lammi syntyi Kauhajoella 16.9.1918. Hän vietti lapsuutensa Äijälän pappilassa isoisänsä ja tämän sisarusten luona. Lapsuus oli hyvää aikaa, josta muistoina ovat päällimmäisenä leikit ystävien ja serkkujen kanssa.

– Serkku oli meillä kaikki kesät ja joululomat ja hänen kanssaan leikimme paljon. Minulla oli ystäviä myös kirkonkylästä. Olin perinyt paljon suvun serkkujen leluja. Vieraat lelut olivat hienoja prinsessanukkeja, joilla oli pitsihameet ja liikkuvat silmät. En silti leikkinyt niillä, vaan minulla oli oma Kaisu-nukke, jolle ompelin itse vaatteet. Minulle oli hyvin tärkeä myös suuri puuhevonen, jolla ajoin vaikka mihin omassa mielikuvituksessa.

Rakas puoliso

Elämään on mahtunut paljon rikkaita kokemuksia ja paljon iloja, mutta myös suurta surua ja sotavuosien kauhuja. Puoliso, joka oli myös vanha koulukaveri, löytyi sodan keskellä ja avioliitto Osmo Koski-Lammin kanssa solmittiin vuonna 1945. Miehen työn mukana perhe matkusti Helsingistä Kontiolahteen, Kannukseen, Jalasjärvelle, Kurikkaan ja lopulta takaisin Kauhajoelle.

– Kaikkein pahinta elämässä on ollut se, kun mieheni kuoli vuonna 1978. Hän sai neljä sydäninfarktia, joista hän selvisi, mutta viidettä hän ei enää kestänyt. Olimme aikaisemmin rakentaneet kesäpaikan Virroille Vaskiveden rannalle. Siellä vietimme viimeiset kesät yhdessä, ne olivat onnellisia aikoja. Kalastimme paljon ja nautimme luonnosta. Metsän suhina ja veden liplatus kalliota vasten rauhoitti, Koski-Lammi muistelee katse kaukaisissa vuosissa.

Nuori lotta

Sotavuosista on paljon muistoja ja kerrottavaa. Talvisodan aikana nuori lotta oli turvaamassa eduskuntaa sen ollessa Kauhajoella ja jatkosodasta päällimmäisenä ovat mielessä evakoista huolehtiminen, sillä sotien välissä tie oli vienyt nuoren sairaanhoitajan Mikkeliin töihin. Loimolan ja Suistamon, jotka nyt ovat kaukana rajan takana, evakuoinnissa Koski-Lammi oli mukana armeijan autossa, joka joutui pommitukseen keskellä siltaa.

– Säästöpankin pannuhuoneessa oli keskus, josta hoidettiin kaikki ilmahälytykset. Porista tuli ilmoitus, montako laivuetta on tulossa kohti Kauhajokea. Erään kerran olimme keskellä Leppäsyrjän siltaa, kun laivue tuli kohti. Muistan, kuinka pommien aiheuttamat vesipatsaat nousivat korkealle. Onneksi meihin ei osunut.

Nykyisin tuhlataan

Sotien jälkeen elämä oli vaatimatonta ja kaupoissa ei ollut ostettavaa. Tuon puutteen ajan nähneenä Esteri Koski-Lammi harmittelee nykyistä tuhlaamista.

– Silloin oli kaikki kortilla ja muistan ajan, jolloin Suomeen tulivat ensimmäiset banaanit. Nykyinen ruoan roskiin heittäminen tuntuu pahalta.

Esteri Koski-Lammin haastattelu on alunperin julkaistu 19.9.2018 ilmestyneessä Kauhajoki-lehdessä!

Pääkirjoitus / 10.10.2018 11:52

Tänään vietetään Aleksis Kiven eli suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kiven kirjoittaessa näytelmiään ja kirjojaan 1860-luvulla Suomessa elettiin kansallisen heräämisen aikaa, jolle olivat lähtölaukauksen antaneet muun muassa Elias Lönnrotin kokoama Kalevala-eepos (1835/1849).

Lue lisää »
Blogi / 12.10.2018 14:17

Kauhajoen Kamut on kehitysvammaisten valtakunnallisen Me Itse ry:n alajaosto, joka perustettiin kymmenen vuotta sitten. Kävin haastattelemassa kamuja viime maanantaina. Ihmisten ja yhteiskunnan suhtautuminen kehitys- ja muihin vammaisiin on muuttunut myönteisempään suuntaan kuin mitä se oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Lue lisää »