Sosiaalisessa mediassa oli kirjoitus, jossa kerrottiin pienestä pojasta, joka oli seurannut sivusta koiralleen keppiä heittäneen kirjoittajan touhuja ja koiran ylenpalttista kehumista. Yllättäen poika oli sanonut, että hän haluaisi myös olla koira. Kirjoittaja oli kysynyt syytä ja poika oli vastannut. ”Minä haluaisin, että minullekin sanottaisiin - Hyvä poika!”

Lapset ja nuoret valmistautuvat jälleen tulevaan kouluvuoteen. Nyt heidän vanhempiensa ja huoltajiensa on jälleen hyvä pysähtyä pohtimaan omaa rooliaan. Olen vuosien varrella puhunut lukuisten opettajien ja koulunkäyntiavustajien kanssa. He eivät ole toki nimenneet vanhempia, huoltajia, koululaisia tai oppilaita, vaan puhuneet yleistasolla siitä, miten liian monet aikuiset ”ulkoistavat” vastuuta koulujen työntekijöille asioista, joissa lasten ja nuorten vanhempien pitäisi itse kantaa vastuu.

Tämän kesän jo kolmatta kuukautta jatkuneet helteet herättävät keskustelua. Silti yllättävän vähän ihmiset ovat valittaneet kuumuutta. Yleensähän jo viikon helteen jälkeen on alettu valittaa, että aina on näin kuuma. Jotkut sanovatkin, että nyt ei valiteta, kun viime kesä oli niin surkea.

Kauhajoki juhlii aika monen suomalaiskunnan tapaan 150-vuotista itsenäisyyttään. Kuntien tulevaisuus on ollut murros- ja muutosvaiheessa toistakymmentä vuotta, kun maassa on erivärisin poliittisiin kokoonpanoin pyritty järjestämään yhteiskunnallisia palveluita ja sitä kautta kuntien määrää uuteen uskoon. Eduskunta käsittelee parhaillaan sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistuksia, joiden pitäisi kaavailujen mukaan astua voimaan 2020-luvun alkupuolella. Nähtäväksi jää.

Etelä-Pohjanmaalla työllisyys koheni viime kuussa, sillä tuoreiden tilastojen mukaan työttömien määrä väheni toukokuussa 779 hengellä huhtikuuhun nähden ja eteläpohjalaisista vailla töitä oli 5 509 henkeä. Maakunnan työttömyysaste oli 6,4 prosenttia, mikä on maan kolmanneksi alhaisin luku.

Vietin viimeiset kaksi viikkoa puutarhassa. Kesälomapäivät sujuivat huomaamatta aamusta iltaan maata ja kiviä kärrätessä ja lapioidessa. Olipahan ainakin erilaista kuin normaali päivätyö. Lihakset saivat rasitusta ilman punttisalia ja yöuni maittoi. Sääkin oli mitä loistavin ulkotöille, kun aurinko paistoi aamusta iltaan. Tällainen kalpeanaamakin sai hiukan väriä nahkaansa.

Mittumaari - keskikesän juhla on aivan käsillä. Kaapit on siivottu, saunat pesty ja juhannuskoivut vielä hakematta. Juhannusta varten valmistaudutaan huolellisesti ja juhlinta aloitetaan heti kun arkiaskareista päästään eroon. Toisilla iloa lisää vielä kesäloman alku. Hyvää ruokaa on varattu kaapit täyteen ja pitkäripaisessakin vierailtu.

Onni Heikinkangas pyörittää Sahankylässä kesäkioskiaan vanhassa puhelinkeskusrakennuksessa. Nuorimies kertoi pohtineensa, että olisi kivaa, kun kesälomalla olisi tekemistä ja että kioskinpito voisi olla mieluisa homma. Tuumasta toimeen, ja nyt kioski palvelee kansaa neljättä kesää.

Suvivirsi herättää joka kevät koulujen päättyessä suuria tunteita. Tänä vuonna tunteita nostatti espoolainen Viherlaakson lukio, missä ei ole enää pitkiin aikoihin vietetty kevätjuhlaan, vaan ”keväthetkeä” ja tuossa hetkessä olisi laulettu Suvivirsi muokatuin, ei-uskonnollisin, sanoin. Lukion rehtori Jussi Rekilä perusteli viime perjantaina Iltalehdessä ”juhlan” ja Suvivirren korvaamista ”hetkellä” ja maallisilla sanoilla sillä, ettei osallistujia tarvitse erotella. Näin koulu lisäisi ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta sekä ottaisi muut uskontokunnat huomioon.

Kauhajoen Karhubasket voitti Salon Vilppaan tiukan jatkoaikakamppailun jälkeen Korisliigan kuudennessa finaaliottelussa viime perjantai-iltana. Karhubasket otti Suomen mestaruuden kauden ennakkosuosikilta otteluvoitoin 4-2. Liigamestaruuden myötä Kauhajoki on Pantteri-patsaan koti seuraavan vuoden. Ja kauhajokisten koripalloaktiivien mukaan patsaalle löytyy täältä koti hieman pidemmäksi aikaa.

Karhubasketin korisliigajoukkue teki viime sunnuntaina seurahistoriaa, kun se tiukassa viidennessä välieräottelussa otti BC Nokian päänahan ja marssi näin neljällä voitolla finaaliotteluun Salon Vilpasta vastaan. Liigajoukkueen saavutus osoittaa alueen koripalloaktiivien ja vapaaehtoisten talkootyöläisten sekä yritysten ja yhteisöjen vuosien työn ja taloudellisten panosten sekä yleisön uskollisuuden kantaneen hedelmää. Työtä menestyksen eteen on tehty yhdessä.

Suomalaisista evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on tätä nykyä hieman yli 71 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kirkkoon kuuluu noin 80-90 prosenttia asukkaista. Kauhajoen seurakuntaan kuuluu 86,2 prosenttia paikkakunnan asukkaista. Länsimaisittain olemme hyvin uskonnollista kansaa.

Vaihtuvat pakkassäät ja leudot kelit tuovat haasteita kevyen liikenteen väylien hoitoon. Kun maanantaina fillaroin kohti S-markettia, tuli ylimääräisiä sydämentykytyksiä Urheilutien ja Pohjoisen Yhdystien välillä olevalla kevyen liikenteen väylän osuudella. Siinä oli niin pahoja railoja ja jäätyneitä lammikoita. Nastarenkaista ja hiljaisesta vauhdista huolimatta pyörä lähes ajautui väärään suuntaan, kohti isoja puita. Samalla mietin, miksi olisi tärkeää käyttää pyöräilykypärää.

Helsingin seudun kauppakamari julkaisi kuukausi sitten Yritysten todellinen verojalanjälki -tutkimuksen, jonka mukaan Uudeltamaalta kerätään veroja sen väestöosuutta enemmän ja se on yksityissektorin työpaikkojen osalta ykkönen (Kauppakamari-lehti 22.2.2018). Uusimaa kuulemma rahoittaa muuta Suomea. Tutkimuksen uutisoinnissa nousi perinteiseen tapaan esiin tämä pääkaupunkiseudun ja uusmaalaisten uhriutuminen siitä, miten he raukkaparat ja kyseiselle alueelle sijoittuneet yritykset joutuvat elättämään maakuntien yrityksiä ja periferiassa asuvia kansalaisia.

Hyypän ryhmäperhepäiväkodissa vietettiin viime viikolla innokkaasti odotettua Nurinkurin-päivää. Roolit, vaatteet ja välineet olivat toisinpäin kuin normiarkena. Ja hauskaa oli. Samaa nurinkurisuutta kaipaisi kyllä koko yhteiskuntaan, joka on tänään täynnä kaikenlaisia aikatauluja, normeja ja sääntöjä.

Maailma on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa sen verran, että vanhoja on mukavaa muistella. Silloin ennen koulussa tehtiin välituntilatu, jota suksittiin hikipäässä niin monta kierrosta kuin ehdittiin. Koulun jälkeen rakennettiin majoja, kiipeiltiin puissa, kaivettiin tunneleita lumikinoksiin tai luisteltiin vielä iltapimeässä pitkin rantajäitä.

Säätiedotuksessa varoitetaan vaarallisesta pakkasesta tai purevasta tuulesta, ja ehkäpä kesällä vielä kovasta helteestä. Mietin ja muistelin, ja en tunnista, että samanlaisia varoituksia olisi kerrottu lapsuudessani tai edes muutamia vuosia taaksepäin. Pohdin, mistä moinen mahtaa johtua? Eikö nykyihminen osaa ajatella pakkasmittarin näyttäessä pitkästi yli parinkymmenen miinusmerkkistä lukemaa, että kylmyys vaatii tuhdimpaa pukeutumista. Tai että kylmä viima kasvoilla lisää pakkasen purevuutta, ilman että P. Pouta siitä erikseen varoittaa. Onko nykykansalainen vaarassa tuupertua helteeseen, ilman erillistä varoitusta hakeutua ajoittain varjoon porottavalta auringolta?

Milloin parinkymmenen asteen pakkasesta on tullut arktinen talvi? Iltapäivälehdet ja uutisankkurit ovat toistaneet, että Siperian kylmyys tuo hirmupakkaset Suomeen. Ovatko leudot talvet vieraannuttaneet meidät tavallisista vuodenaikojen lämpötilavaihteluista?

Suomalaisten koulutus- ja sivistystaso on tänään yksi maailman korkeimpia. Aikaisemmin monen suomalaisen koulutuspolku kulki kansa- tai peruskoulusta joko suoraan työelämään tai muutaman vuoden ammatilliseen koulutukseen, minkä jälkeen mentiin vakituiseen työpaikkaan, ja josta vuosikymmenten uskollisen palvelun jälkeen jäätiin eläkkeelle.

Tänään vietetään ystävänpäivää. Mainonnalla halutaan muistuttaa, että ystäville lähetettäisiin kortteja, ostettaisiin kukkia ja leivoksia. Mutta ystävänpäivä ja ystävyys on muutakin kuin kerran vuodessa. Hyvä ystävä on lähellä ja tukena aina, kun häntä tarvitaan. Ystävyys on molemminpuolista luottamusta ja läheisyyttä välimatkasta riippumatta.