Etusivu » Pääkirjoitus
Pääkirjoitus / 14.12.2017 15:18

Suomi ja Kauhajoki vuonna 2067

Millainen on Suomi vuonna 2067, kun isänmaa juhlii 150. syntymäpäiväänsä.

Suomi vietti viime viikolla 100. syntymäpäiväänsä. Näin juhlapäivän jälkeen on hyvä kääntää katse jo seuraavaan kunnolliseen tasavuosijuhlaan – isänmaan 150. syntymäpäivään.

On todennäköistä, että itse en ole enää paikalla juhlallisuuksien koittaessa, vaikka olisihan se komeaa viettää 90-vuotispäiviään vajaata kuukautta ennen isänmaan suurta juhlapäivää. Millaisissa tunnelmissa ja olosuhteissa tuota komeaa juhlapäivää vuosikymmenien kuluttua vietetään? Millainen on Suomi ja täällä asuva kansa? Miten ihmisten arkielämä silloin sujuu?

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta aina siitä voi piirtää omanlaisensa vision. Itse toivon, että viiden vuosikymmenen kuluttua keski-iän ja vanhuuden kynnyksellä elävät lapseni voisivat elää Suomessa, jossa olot ovat vakaat niin poliittisesti ja taloudellisesti kuin turvallisuuden osalta.

Suomi on tällä hetkellä yksi maailman kehittyneimmistä ja tasa-arvoisimmista maista. Suomessa on uskottu lujaan työhön ja koulutukseen, joiden avulla ja varaan on rakennettu nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Meillä on köyhistä ja puutteellisista oloista voitu koulutuksen ja sivistyksen avulla nousta maan johtoon ja merkittäville vaikuttamisen paikoille. Jokaiselle suomalaiselle on yhteiskunnassa haluttu antaa tasapuoliset menestymisen mahdollisuudet. Tämä periaatteen ansiosta köyhä ja kylmä venäläinen suuriruhtinaanmaa on noussut teknologian huippumaaksi ja maailman vakaimmaksi valtioksi.

Työ, koulutus ja mahdollisuuksien tasa-arvo tuntuu tänä päivänä vain olevan uhattuna. Suomessa osa päättäjistä ja aluetieteilijöistäkin haluavat rakentaa yhteiskuntaa niin, että vain maan tiettyjen osien kehittämiseen satsataan ja muut alueet saavat pärjätä omillaan. Esimerkiksi maaseudun ja maakuntien asukkailla – ja varsinkaan näillä seuduilla asuvilla lapsilla ja nuorilla – ei ole samanlaisia koulutuksen, hyvinvoinnin, harrastamisen tai työn edellytyksiä kuin kasvukeskusten asukkailla.

Jotkut päättäjät ja media ajavat tätä politiikkaa häikäilemättömästi ja vastakkainasettelua rakentaen. Usein tuntuu siltä, että toisten ihmisten kunnioitus ja suvaitsevaisuus ovat tärkeitä arvoja vain silloin, kun puhutaan maahanmuutosta tai sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Jos taas arvostelee poliittisia valintoja, joilla yhteisiä euroja paasataan Helsinkiin ja kasvukeskusten kasvun eväisiin, kun niitä soisi jaettavan oikeudenmukaisesti myös maaseudun infran kehittämiseen, työpaikkojen luomiseen tai homekoulujen korjaamiseen, saa kuulla olevansa kaupungistumiskehitystä ymmärtämätön juntti ja menneisyyden haikailija.

Toivottavasti Suomi150-juhlien aikana Kauhajoella on edelleen elämisen edellytykset - yrityksiä, työpaikkoja ja palveluita. Suomalaisissa ja erityisesti täällä Etelä-Pohjanmaalla ihmisillä on vahva oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden tahto. Siksi suurin karhunpalvelus yhteiskunnalle on se, että oikeudenmukaisuus ja maan tasapainoinen kehitys unohdetaan. Se johtaa helposti poliittiseen ja taloudelliseen epävakauteen, joka vaikuttaa suoraan ihmisten perusturvallisuuteen. Työttömät, toivonsa menettäneet ja turvattomuutta kokevat ihmiset purkavat pettymystään helposti radikaaleinkin teoin.

Suomi on tänään itsekäs. Ei varmasti ollut sattumaa, että maan itsenäisyyden juhlavuoden teema oli ”Yhdessä”. Ehkä sillä haluttiin muistuttaa meitä itsekkyyden, ahneuden ja omanvoitonpyyteen ajan kasvatteja siitä, että yhteisellä työllä ja uhreilla tämä maa on rakennettu. Toivottavasti vuonna 2067 Suomi on arvoiltaan pehmeämpi ja yhteisöllisempi maa niin, että äitien ja isien ei tarvitse ensisijaisesti olla työssään tehokkaita uraohjuksia ja moniosaajia, vaan yhteisö arvostaa vanhemmuutta ja suo sille aikaa. Raha ei tuo onnea, ei perheelle ja ei yhteiskunnalle. Lapsuuden perheen vaikutus ihmisen myöhempään kehitykseen ja hyvinvointiin on valtava, joten voi todeta, että perhearvojen asettaminen etusijalle yhteiskunnassa on todennäköisesti kansantaloudellisestikin järkevää.

Toivon mukaan 150-vuotias Suomi huolehtii niistä kansalaisistaan, jotka vamman tai pitkäaikaisen sairauden vuoksi tarvitsevat toisten ihmisten apua, hoitoa ja hoivaa niin, että he voivat luottavaisin mielin elää kodissaan ja läheistensä keskellä. Heitä ei myöskään saa syrjiä ja on pidettävä huoli siitä, ettei ettei heitä käytetä hyväksi.

Toivottavasti viiden vuosikymmenen kuluttua ihmiset hyväksyvät erilaisuuden niin, ettei ketään kiusata tai sorreta – ei koulussa, työpaikalla tai harrastuksissa. Yhtälailla on toivottavaa sekin, että ihmiset ja yhteisöt olisivat avoimia toinen toisilleen, vailla turhia jakolinjoja ja vihanpitoa. Katkeruus ja viha eivät tee ihmistä onnelliseksi tai niiden voimalla ei yhteiskunnassa rakenneta mitään pysyvää.

Tulevaisuuden kuva Suomesta vuonna 2067 on positiivinen. Kauhajoellakin asuu silloin ahkeraa, yritteliästä ja yhteen hiileen puhaltavaa väkeä, joka valmistautuu pitäjänsä 200-vuotisjuhliin.

Suomessa ja Pohjanmaan lakeuksilla asuu silloin ihmisiä, jotka iloitsevat naapurin perheonnesta, menestymisestä työssään tai tämän kasvavasta yrityksestä vailla kateuden ja katkeruuden häivää. Ihmisiä, jotka puhuvat toisistaan hyvää ja kasvattavat lapsiaan ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisiä, jotka tutustuvat aktiivisesti uusiin ihmisiin ja hakevat tuntemattomia naapureita mukaan harrastuksiin.

Suomi ja Kauhajoki ovat silloin yhteisöjä, joissa kaikilta kysyen silloisten tietovempainten avulla päätetään avoimesti yhteisistä päämääristä, hankkeista ja elinympäristön kehittämisestä. Jokaisen mielipiteelle annetaan arvo ja jokainen pääsee suoraan vaikuttamaan ja osallistumaan isänmaan ja kotiseudun rakentamiseen.

Tuomas Koivuniemi

Pääkirjoitus / 19.01.2018 14:31

Sääntö-Suomi piti pitkään kauppoja kourissaan niin, että ne joutuivat heittämään päiväyksenä saavuttaneet tuotteet roskiin. Onneksi sääntöjä liennytettiin niin, että kaupoilla on mahdollisuus antaa tuotteita hyväntekeväisyystarkoituksiin eri järjestöille. Tätä mahdollisuutta onkin käytetty hyväksi.

Lue lisää »
Blogi / 29.12.2017 11:17

Ilotulitemyyjät ovat jälleen ilmaantuneet kauppoihin. Monille uudenvuodenaattoon kuuluvat oleellisesti raketit. Niiden käsittelyssä on syytä olla järki mukana. Oikein käsiteltyinä ne ilahduttavat niin ampujaa kuin katselijaa. Itse en raketeista niin perusta; onhan niitä kiva katsella taivaalla, mutta en niitä osta. Niissähän raha palaa suoraan taivaan tuuliin.

Lue lisää »