Etusivu » Pääkirjoitus
Pääkirjoitus / 21.03.2018 10:35

Suomi tarvitsee rohkeaa nurinkurisuutta

Hyypän ryhmäperhepäivääkodissa vietettiin viime viikolla nurinkurin-päivää. Vastaavaa asennetta kaivattaisiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuva: Erja Pekkala.

Hyypän ryhmäperhepäiväkodissa vietettiin viime viikolla innokkaasti odotettua Nurinkurin-päivää. Roolit, vaatteet ja välineet olivat toisinpäin kuin normiarkena. Ja hauskaa oli. Samaa nurinkurisuutta kaipaisi kyllä koko yhteiskuntaan, joka on tänään täynnä kaikenlaisia aikatauluja, normeja ja sääntöjä.

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin aikoinaan sitä varten, että se takaa tasa-arvoisesti palvelut kaikelle kansalle ja että ihmisten tarpeet ovat kaiken toiminnan ydin. Nurinkurisuus on periaatteessa tässä kohtaa toteutunut, sillä tänään tuntuu siltä, että ihmisten tehtävä on palvella hakemuksia, lomakkeita, lupapapereita täytellessään viranomaisia.

Suomi on tänään tosikkojen yhteiskunta. Julkisessa sanassa, sosiaalisessa mediassa tai työpaikan kahvipöydässä pitää varoa sanomisiaan sen vuoksi, ettei vain kukaan loukkaannu jostain äänenpainosta tai nyanssista.

Mielensäpahoittajien pelko on johtanut siihen, että poliitikot, virkamiehet ja yritysten johtajat eivät uskalla ottaa kantaa ja asioiden hoidosta on tullut ympäripyöreää pyörittelyä, jossa kukaan ei ota vastuuta mistään, ettei vain joutuisi jälkikäteen selittelemään esimerkiksi tyytymättömille tai raivostuneelle some-kansalle tehtyjä ratkaisuja tai päätöksiä. Näin ollen usein on poliitikon tai muun päättäjän näkökulmasta helpompaa olla tekemättä mitään tai lykätä tarvittavien päätösten ja toimintatapojen muutoksia tulevaisuuteen.

Innostus ja luova hulluushan synnyttävät uusia keksintöjä ja toimintatapoja sekä vievät yhteiskuntaa eteenpäin. Suomi tarvitseekin kipeästi rohkeaa anarkismia, huumoria ja nurinkurisuutta, ettei ihmisten innostus, innovatiivisuus ja luovuus murskaudu tosikkomaisuuden ja byrokratian alle.

Tuomas Koivuniemi

Pääkirjoitus / 10.08.2018 17:08

Sosiaalisessa mediassa oli kirjoitus, jossa kerrottiin pienestä pojasta, joka oli seurannut sivusta koiralleen keppiä heittäneen kirjoittajan touhuja ja koiran ylenpalttista kehumista. Yllättäen poika oli sanonut, että hän haluaisi myös olla koira. Kirjoittaja oli kysynyt syytä ja poika oli vastannut. ”Minä haluaisin, että minullekin sanottaisiin - Hyvä poika!”

Lue lisää »
Blogi / 01.08.2018 11:26

Somen suurkuluttajana olen törmännyt ilmiöön kieliopin ja käytöstapojen puuttuminen. Sanahirviöt lauvantai, pyöräiliä, opiskelia ja enään seikkailevat usein päivityksissä. Päivämäärien oikeinkirjoitus on näyttänyt jäävän historiaan. Suoraan sanoen puistattaa törmätä lauseeseen, jossa kuka-sana on korvattu ketä-sanalla. Ketä oikeasti puhuu niin? (Eikö ollutkin kamalaa?)

Lue lisää »

Pääkirjoitus