JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2277
Blogi
24.5.2026 13.30

Har­taus­kir­joi­tus: An­na tuu­len tuul­la

Meil­lä on etei­ses­sä van­ha ark­ku, joka on vuo­sien ai­ka­na täyt­ty­nyt kai­ken­lai­ses­ta ta­va­ras­ta. Siel­tä ei oi­kein löy­dä mi­tään, mut­ta mi­tään ei raas­ki­si pois­kaan heit­tää. Vas­taan voi tul­la kau­an ka­dok­sis­sa ol­leet puu­tar­ha­hans­kat, ken­käp­lank­kia tai yhä toi­mi­va ot­sa­lamp­pu.

Elä­mäm­me muis­tut­taa jos­kus tuo­ta ark­kua. Sin­ne ker­tyy vuo­sien var­rel­la muis­to­ja, ko­ke­muk­sia ja tun­tei­ta: kut­su­muk­sia, oi­val­luk­sia, ra­kas­tu­mi­sia, saa­vu­tuk­sia, ilo­ja ja su­ru­ja. Kai­ken kes­kel­lä on myös us­ko ja yh­teys Ju­ma­laan. Ajan myö­tä elä­män ark­ku voi kui­ten­kin täyt­tyä niin, et­tä kaik­ki tun­tuu jä­mäh­tä­neen pai­koil­leen. Huol­ten, pet­ty­mys­ten ja kii­reen kes­kel­lä sy­dän voi vä­syä. Vuo­sien pöly peit­tää al­leen sen, mikä on tär­ke­ää, ei­kä uu­del­le tun­nu ole­van si­jaa.

Tu­le­va hel­lun­tai muis­tut­taa sii­tä, et­tä Ju­ma­la ha­lu­aa uu­dis­taa elä­määm­me. Hel­lun­tai on kuin rai­kas tuu­li, joka pu­hal­taa puh­das­ta il­maa tunk­kai­seen sie­luum­me. En­sim­mäi­se­nä hel­lun­tai­na, noin kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten, Pyhä Hen­ki las­keu­tui pe­lok­kai­den ope­tus­las­ten pääl­le. He sai­vat roh­keu­den ja voi­man läh­teä vie­mään evan­ke­liu­mia eteen­päin. Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat.” (Joh. 7: 38)

Hel­lun­tain sa­no­ma on kut­su uu­teen al­kuun. Pyhä Hen­ki voi ava­ta sy­dä­mes­säm­me sel­lai­sia ar­kun kan­sia, joi­ta olem­me pi­tä­neet sul­jet­tui­na. Hän voi aut­taa luo­pu­maan kat­ke­ruu­des­ta, pe­los­ta ja sii­tä kuor­mas­ta, jota olem­me kan­ta­neet lii­an pit­kään. Kun ih­mi­nen py­säh­tyy Ju­ma­lan eteen, van­ha pöly saa väis­tyä ja ti­lal­le voi tul­la rau­ha, sel­keys ja toi­vo.

Ju­ma­la ei ole tar­koit­ta­nut elä­mää sul­je­tuk­si ja py­säh­ty­neek­si, vaan jat­ku­vas­ti uu­siu­tu­vak­si mat­kak­si. Vaik­ka yri­täm­me hal­li­ta kaik­kea, elä­mä ei kos­kaan täy­sin mah­du omiin suun­ni­tel­miim­me. Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes käyt­tää Py­häs­tä Hen­ges­tä krei­kan sa­naa pa­rak­le­tos. Se on kään­net­ty tar­koit­ta­maan puo­lus­ta­jaa ja loh­dut­ta­jaa, mut­ta kir­jai­mel­li­ses­ti sana tar­koit­taa ”vie­rel­le kut­sut­tua”.

Pyhä Hen­ki ei ole vain kau­kai­nen aja­tus tai het­kel­li­nen us­kon­nol­li­nen tun­ne. Hän on voi­ma, joka kul­kee rin­nal­lam­me elä­mäm­me kai­kis­sa vai­heis­sa ja syn­nyt­tää us­kon Jee­suk­seen.

Jee­sus sa­noo: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh. 14:27)

Ter­hi Pa­lo­mä­ki

Näköislehti

1.4. Ilmainen

Näköislehti

Kauppojen Kauhajoki-liite