Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti ja ku­vat

Täs­sä ju­tus­sa ar­vos­tel­laan Mo­ko­man, Lii­sa Aki­mo­fin, Pen­ni­les­sin ja Huo­ran uu­det al­bu­mit. Ne ovat il­mes­ty­neet tänä vuon­na.

Mo­ko­ma: Myrs­ky-CD.

Mo­ko­ma-yh­ty­een ko­koon­pa­no on py­sy­nyt sa­ma­na yli 20 vuot­ta. So­lis­ti Mar­ko An­na­la on ol­lut mu­ka­na alus­ta eli vuo­des­ta 1996 läh­tien. Ki­ta­ris­tit Kuis­ma Aal­to ja Tuo­mo Saik­ko­nen liit­tyi­vät bän­diin 1997, rum­pa­li Jan­ne Hyr­käs 1999 ja ba­sis­ti Sant­tu Hä­mä­läi­nen 2003.

Mo­ko­ma tuli ai­koi­naan tun­ne­tuk­si ri­pe­än trash me­tal­lin suo­men­kie­li­se­nä sa­nan­saat­ta­ja­na. Vuo­sien saa­tos­sa bän­di on ta­ko­nut me­tal­lia laa­tu­var­mas­ti ja sa­mal­la sekä juu­ril­leen us­kol­li­se­na et­tä uu­dis­tu­nees­ti. Myrs­ky-uu­tu­kai­nen nou­si il­mes­tyt­ty­ään al­bu­mi­lis­tan kak­kos­ti­lal­le. Myrs­ky on lap­peen­ran­ta­lais­bän­din kah­des­tois­ta al­bu­mi ja se nou­see yh­ty­een vii­den par­haan täys­pit­kän jouk­koon.

Mo­ko­ma on poh­ti­nut Myrs­ky-uu­tu­kai­sen bii­si­jär­jes­tyk­sen hy­vin. Jouk­ko­tu­ho­a­se on Mo­ko­mal­le tyy­pil­li­nen ra­juh­ko kap­pa­le alus­ta lop­puun saak­ka. Sen ovat Ha­lu­a­ma­ni­lai­nen-kak­kos­bii­sin ta­voin sä­vel­tä­neet An­na­la, Aal­to ja Kuis­ma. Ha­lu­a­ma­ni­lai­nen tuo yh­ty­een mo­ni­puo­li­suut­ta esil­le. Sii­nä on pal­jon ryt­min­vaih­dok­sia, ku­ten vaih­del­len sees­tei­siä ja ra­ju­ja osuuk­sia. Sii­nä An­na­la lau­laa vaih­del­len är­jy­viä ja puh­tai­ta osuuk­sia.

Toki mu­ka­na on mui­ta­kin mo­ni­puo­li­sia vei­su­ja, ku­ten Ulap­pa-kymp­pi­bii­si on tai­dep­lä­jäys, jos­sa bän­di pääs­tää luo­vuu­ten­sa kuk­ki­maan. Tai­vaan tuu­liin -kol­mos­vei­su yl­lät­ti osan Mo­ko­maa vä­hem­män tun­te­vis­ta, kun se jul­kais­tiin sing­le­nä. Se al­kaa pop­roc­kis­ti sekä soi­tan­nol­li­ses­ti et­tä eten­kin lau­lul­li­ses­ti. Se on lop­puun saak­ka ”nät­ti” vei­su. Sit­ten pääs­te­tään jäl­leen rai­vo val­loil­leen, kun Tai­vaan tuu­liin -bii­siä seu­raa trash me­tal -jy­räys Pyhä vi­tu­tus.

Mar­ko An­na­la vas­taa jäl­leen kap­pa­lei­den sa­noi­tuk­sis­ta huo­mi­oi­mat­ta Mal­ja sil­le! -kap­pa­let­ta, jon­ka hän on sa­noit­ta­nut yh­des­sä Huo­ra-bän­din lau­la­jan An­ni Löt­jö­sen kans­sa. Kak­sik­ko myös lau­laa punk-ja trash­ry­pis­tyk­sen yh­des­sä. So­pi­van raju Mal­ja sil­le! on le­vyin no­pein rai­ta.

Lii­sa Aki­mof: Kai­ken­lais­ta uut­ta tu­los­sa -CD.

Lii­sa Aki­mof tuli ai­koi­naan tu­tuk­si Ta­va­ra­mark­ki­nat-yh­ty­een tii­moil­ta, jon­ka hän pe­rus­ti opis­ke­lu­ka­ve­rien­sa kans­sa 1982. Bän­din tun­ne­tuin kap­pa­le on sen hie­no Ke­vät-jää­hy­väis­sing­le, joka jul­kais­tiin vuon­na 1985.

Lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä Aki­mof ak­ti­voi­tui nyt mu­siik­ki­rin­ta­mal­la on­nek­si niin, et­tä hä­nel­tä jul­kais­tiin ko­ko­nai­nen al­bu­mi uut­ta mu­siik­kia. Kai­ken­lais­ta uut­ta tu­los­sa -le­vyä edel­tä­nyt täys­pit­kä on vuon­na 1996 il­mes­ty­nyt Va­lo­pää. Tau­koa al­bu­mien vä­lil­lä on tä­ten 27-28 vuot­ta.

Kai­ken­lais­ta uut­ta tu­los­sa -levy on nai­sen vii­des täys­pit­kä. Al­bu­mi on vah­vas­ti per­soo­nal­li­nen tuo­tos. Sä­vel­lyk­set ja sa­noi­tuk­set teh­nyt Aki­mof luo omin­ta­keis­ta pop- ja in­die­mu­siik­kia mo­nin sä­vyin. Nai­sen ää­ni on per­soo­nal­li­nen ja vah­va. Le­vyl­lä hän tuo esiin mo­nen­lai­sia per­soo­nal­li­sia tul­kin­ta­ta­po­ja. Puo­li­no­pea Kai­ken­lais­ta uut­ta tu­los­sa -ni­mi­nen aloi­tus­bii­si on ker­to­mus hen­ki­lös­tä, joka odot­taa oi­keu­den pää­tös­tä sekä to­den­nä­köis­tä läh­töä van­ki­laan. Läpi kap­pa­leen ker­to­ja miet­tii van­ki­la­tai­pa­leen mah­dol­lis­ta kul­kua. Ker­to­mus­mai­ses­ti ri­kos­maa­il­mas­sa kul­kee myös no­pe­ah­ko #les­bo­huo­ra-pää­tös­bii­si. Ni­mes­tään ja tee­mas­taan huo­li­mat­ta se on kie­ros­ti haus­ka tuo­tos. Dis­co- ja tans­si­hen­keä on Mek­si­ko­lai­nen-bii­sis­sä. Pi­a­no­bal­la­di on puo­les­taan Se­ko­pää. Mu­ka­na on siis mo­nen­tyyp­pis­tä tyy­li­va­li­koi­maa.

Sak­so­fo­ni vä­rit­tää hie­nos­ti pa­ria kap­pa­let­ta. Al­bu­mil­la kuul­laan noin kym­men­tä muu­sik­koa. Hei­tä ovat esi­mer­kik­si ki­ta­ris­ti Pek­ka Tuo­mi, kos­ke­tin­soit­ta­jat Se­bas­ti­an Kruhn ja An­na Pe­so­nen, sak­so­fo­nis­tit Sami Sip­po­la ja Ten­ho Mat­ti­la, kont­ra­ba­sis­ti Vil­le Rau­ha­la sekä sel­lis­ti Juho Ka­ner­vo.

Kai­ken­lais­ta uut­ta tu­los­sa -le­vyn tuot­ta­ja on Amu­ris­ta ja Rock Sil­ta­nen Grou­pis­ta tun­net­tu Mik­ko ”Sil­li” Sil­ta­nen. CD-le­vyn kan­net ovat tai­teel­li­set ja hie­not, mut­ta teks­tit ovat niis­sä har­mit­ta­van epä­sel­vät.

Huo­ra: Nel­jä huo­le­nai­kaa -CD.

Kau­ha­jo­el­la Num­mi­roc­kis­sa vii­mei­sen seit­se­män vuo­den ai­ka­na vii­des­ti esiin­ty­neel­tä Huo­ra-yh­ty­eel­tä il­mes­tyi nel­jäs al­bu­mi Nel­jä huo­le­nai­kaa. Vuon­na 2013 pe­rus­tet­tu bän­di työs­tää edel­leen pää­o­sin suo­ra­su­kai­ses­ti ja so­pi­van ru­jos­ti punk­roc­kia. Koh­de vai esi­ne -aloi­tus­bii­sis­sä Huo­ra te­kee kuu­li­jal­le kui­ten­kin sel­väk­si sen, et­tä sä­vel­lyk­set ei­vät ole vain paah­toa. So­lis­ti An­ni Löt­jö­nen lau­laa sii­nä vim­mai­ses­ti, mut­ta myös peh­me­äm­min sä­vyin, ja kap­pa­lees­sa on pari ren­toa vä­li­o­saa, joi­den jäl­keen meno pa­lau­tuu tiu­kem­mak­si. Koh­de vai esi­ne -ry­pis­tys­tä oli­si hel­pos­ti voi­nut tii­vis­tää. Tiu­kas­ti ete­nee alus­ta lop­puun saak­ka Hel­ve­tin koi­rat -pää­tös­te­os.

Timo La­hest -bii­sis­sä on muun mu­as­sa ska-hen­ki­syyt­tä. Ren­nom­man mei­nin­gin ja hy­vien stem­ma­lau­lo­jen ai­ka­na kuu­li­ja eh­tii miet­tiä kap­pa­leen sa­noi­tus­ta. Sii­nä kä­si­tel­lään eten­kin ra­sis­te­ja, jot­ka bän­din mu­kaan vel­lo­vat mas­san mu­ka­na ja elä­vät pel­ko­jen­sa kans­sa. Muis­ta­kin kap­pa­leis­ta löy­tyy kan­taa­ot­ta­vuut­ta.

Huo­ra on saa­nut hou­ku­tel­tua Sa­ka­ra Re­cord­sin jul­kai­se­mal­le le­vyl­leen ni­mek­käi­tä vie­rai­ta. Mik­sei maa­il­ma jo muu­tu -kap­pa­lees­sa soit­taa sel­loa Is­mo Alan­ko ja pi­a­noa Ee­ro ”Saf­ka” Pek­ko­nen. Bii­si on bal­la­di. Se al­kaa ja ete­nee lop­puun saak­ka peh­mein sekä tun­nel­mal­li­sin sä­vyin.

Pen­ni­less: Ego ca­tast­rop­he.

Suo­ma­lai­nen Pen­ni­less-yh­tye on on­nek­si jak­sa­nut puur­taa sin­nik­kääs­ti jo 36 vuot­ta. Alus­ta eli vuo­des­ta 1988 läh­tien ovat ol­leet mu­ka­na rum­pa­li Las­se Ali­saa­ri, lau­la­ja-ki­ta­ris­ti Pek­ka Ali­saa­ri ja ba­sis­ti Kim­mo Ku­rit­tu. Ki­ta­ris­ti Mik­ko Pere liit­tyi bän­diin 1991 ja lau­la­ja-ki­ta­ris­ti Os­si Ali­saa­ri 1997 eli ko­koon­pa­no on py­sy­nyt sa­ma­na jo 27 vuot­ta.

Pop- ja vaih­to­eh­to­roc­kia työs­tä­vän bän­din kah­des­tois­ta al­bu­mi Ego ca­tast­rop­he kuu­luu nii­den täys­pit­kien jouk­koon, jot­ka vaa­ti­vat ai­kaa avau­tu­ak­seen. Kuun­te­lin le­vyn en­sim­mäi­sen vii­kon ai­ka­na kuu­des­ti ja sil­loin oli yl­lä pet­ty­myk­sen tun­ne. On­nek­si Soit Se Sil­ti -levy-yh­ti­ön jul­kai­se­man Ego ca­tast­rop­hen hie­nou­det al­koi­vat nous­ta esiin ja fii­lis on, et­tä täys­pit­kä on laa­tu­jul­kai­su. Avaus­rai­ta­va­lin­ta ih­me­tyt­tää. Si­len­ce ei ole sil­le pai­kal­le to­del­la­kaan pa­ras. Rau­hai­sa pop­te­os ete­nee pa­ria vä­li­o­saa huo­mi­oi­mat­ta kuin lön­tys­te­le­vä juip­pi. Si­len­ce kas­vaa hil­jal­leen, mut­ta se ei saa­vu­ta mis­sään vai­hees­sa ku­kois­tus­ta.

Pen­ni­les­siä en­sim­mäis­tä ker­taa kuun­te­le­vat voi­vat saa­da bän­dis­tä vai­sun ja vää­rän mie­li­ku­van Si­len­cen pe­rus­teel­la. Pa­rem­pi vaih­to­eh­to avauk­sek­si oli­si ol­lut esi­mer­kik­si Ac­tor. Sii­nä Pen­ni­less esit­te­lee osaa­mis­taan ja ide­a­rik­kaut­taan mo­ni­puo­li­ses­ti. Roc­kaa­vas­ti ja po­wer­po­pis­ti ete­ne­vien osuuk­sien vä­leis­sä on sees­tei­sem­piä osuuk­sia. Vii­to­nen kuu­lui­si eh­dot­to­mas­ti Pen­ni­les­sin uran 15 par­haan kap­pa­leen Best off -ko­ko­el­mal­le, jos sel­lai­nen nyt jul­kais­tai­siin. Boy scout -kap­pa­le ete­nee alus­ta al­ka­en vah­val­la ja ty­lyl­lä asen­teel­la sekä hie­nol­la drai­vil­la. Boy scout on suo­mek­si par­ti­o­poi­ka. Bii­sis­sä ker­to­ja te­kee sel­väk­si, et­tei hän ku­mar­te­le yh­tei­söä ja ”ylem­pi­ar­voi­si­aan.” Sen pe­rään tu­le­va ren­to­fii­lik­si­nen 44-ni­mi­nen seis­ka­bii­si tuo hy­vin esiin Pen­ni­les­sin vieh­ke­ää oma­lei­mai­suut­ta, ku­ten mi­ten lep­poi­suus muut­tuu het­kel­li­ses­ti suo­rem­mak­si ener­gi­ak­si, ja mo­nen muun rai­dan ta­voin bän­din stem­ma­lau­lu­voi­maa.