Kauhajoki-lehdessä on tänäkin vuonna julkaistu useampi eläköitymisjuttu, missä pitkän työuran tehnyt ammattilainen on siirtynyt vapaaherran tai -rouvan tehtäviin.
Usean viime vuosina eläkkeelle jääneen kohdalla työura on kestänyt yhtäjakoisesti yli neljä vuosikymmentä tai jopa lähelle viittäkymmentä vuotta. Merkille pantavaa on sekin, että työnantaja on saattanut pysyä kaikkien vuosikymmenten aikana samana. Ihmiset ovat viihtyneet työssään ja olleet työnantajalleen lojaaleja. Toki on huomionarvoista, että hyvän työpaikan hengen luomisessa ja lojaalisuuden ylläpitämisessä tarvitaan tekoja niin työnantajan kuin työntekijän puolelta.
Suomessa on parin viime vuosikymmenen aikana puhuttu työurien pidentämisestä. Nuorta työelämäsukupolvea on peloteltu eläkeiän nousulla yli 70 vuoteen, vaikka tuoreimmat eläkeikäennusteet ovat luvanneet nousupaineen hieman hellittävän. Eläkkeelle jo siirtyneet ja eläköityvät ammattilaiset ovat nykyisin kohtuuhyvässä kunnossa, joten monet tekevät eläkkeelläkin töitä.
Hyvä niin, sillä eihän pitkän työuran tuoma osaaminen ole mihinkään kadonnut, vaikka työeläkekortti on taskussa. Etenkin maakuntien Suomessa eläkeläiset on hyvä nähdä työpaikoilla ja yrityksissä voimavarana, joiden ammattitaitoa kannattaa hyödyntää. Tärkeää on, että yhteiskunta omilla päätöksillään kannustaa eläkeläisiä työhön ja sitä kautta osallistumaan edelleen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentamiseen.
Tuomas Koivuniemi

