Taan­noon luin le­he­res­tä ju­tun, kuin­ka kou­lu­ra­ken­nus ei enää ke­le­van­nu huo­non ää­nie­ris­tyk­sen ta­kia ope­tus­tar­koo­tuk­se­hen. On­nek­si meil­lei viis­ky­tä lu­vun aluus ol­tu yh­tä krant­tu­ja yh­teis­kou­lun ää­nie­ris­tyk­ses­tä. Sil­loon kou­lun vä­jen piti mah­tua va­na­han ve­nä­lää­sen Te­ri­jo­el­ta siir­re­tyn hu­vi­lan ti­loo­hin. Son ny­kyy­sen erus­kun­ta­sa­li­mu­se­o­ra­ken­nuk­sen kaks­ker­rok­si­nen osa.

Olet­ko kis­sa- vai koi­raih­mi­siä? Ky­sy­mys he­rät­tää ta­kuul­la kes­kus­te­lua. Ih­mi­sis­tä löy­tyy yleen­sä mo­lem­pia: Nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat kis­so­ja, noi­ta it­se­näi­siä lur­juk­sia, ja nii­tä, jot­ka ar­vos­ta­vat koi­ria yli kai­ken nii­den vank­ku­mat­to­man us­kol­li­suu­den vuok­si. It­se kuu­lun edel­li­siin.

Kun elä­mäs­sä ta­pah­tuu jo­tain ar­kea suu­rem­paa, jo­tain epä­ta­val­lis­ta, sii­tä tu­lee hel­pos­ti ker­to­neek­si kai­kil­le. Lot­to­voit­to­kin oli­si iso asia, mut­ta sii­tä ei eh­kä ha­lu­ai­si ih­mis­ten ka­teu­den vuok­si pu­kah­taa ke­nel­le­kään.

Tuli uu­si vuo­si. On­nea kai­kil­le! Va­na­hat ku­jeet kum­min­ki jäi, jot­ta truis­kah­rus­ta puk­kaa, kir­joit­taa Kau­ha­jo­ki-leh­den ko­lum­nis­ti Un­to Lyly-Yr­jä­näi­nen.

Kun me mää­rit­te­lem­me ra­sis­mia, huo­maam­me, et­tä on kyse val­ta­suh­teis­ta. Vä­hem­mis­töt jou­tu­vat enem­mis­tön ar­moil­le – enem­mis­tö it­se asi­as­sa mää­rit­te­lee sen­kin, mitä ra­sis­mi on.

Tu­le­van py­hän evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan nai­ses­ta, joka ta­pa­si Jee­suk­sen ve­den­ha­ku­reis­sun yh­tey­des­sä Sy­ka­rin kau­pun­gis­sa.

Vii­me vuo­den puo­lel­la toi­mi­tuk­sen säh­kö­pos­tiin tuli tie­do­te, jos­sa ker­rot­tiin erään hen­ki­va­kuu­tu­syh­ti­ön palk­kaa­van kuo­le­man­tai­to­val­men­ta­jan. Yri­tyk­sen mu­kaan tä­män teh­tä­vä­nä on kan­nus­taa ih­mi­siä kes­kus­te­le­maan kuo­le­mas­ta ai­em­paa roh­ke­am­min.

Van­han vuo­den lop­pu­es­sa ja uu­den al­ka­es­sa on tyy­pil­lis­tä ih­me­tel­lä ja muis­tel­la men­nyt­tä vuot­ta ja ar­vail­la mitä tu­le­man pi­tää uu­den vuo­den suh­teen, jo­ten täs­sä mei­kä­läi­sen toi­veet ja ar­vai­lut vuo­den 2023 suh­teen yh­te­nä pöt­kö­nä.

Kau­ha­jo­en met­täs­tä­jään kes­kuu­res he­räs aja­tus 2000-lu­vun aluus: oman vähä pa­rem­man ko­kous/har­ras­tus­ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­se­hen pää­tet­ti­hin pää­seu­ran ko­kouk­ses ryh­tyä asi­al­le.

Evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­nen oli kir­kon al­ku­ai­ka­na kes­keis­tä. No­pe­as­ti sa­no­ma Jee­suk­ses­ta le­vi­si Je­ru­sa­le­mis­ta kaik­ki­al­le Roo­man im­pe­riu­mis­sa.

Al­ku­tal­vi on tar­jon­nut meil­le jo mo­net kas­vot. Jou­lu­kuun alus­sa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ih­me­tel­tiin, ihas­tel­tiin ja eh­kä har­mi­tel­tiin­kin lu­men pal­jout­ta.

Ve­gaa­ni pyr­kii vält­tä­mään omas­sa ku­lu­tuk­ses­saan kaik­kea eläin­pe­räis­tä ruu­as­ta kos­me­tiik­kaan ja vaat­tei­siin.

Kii­tos hy­vää, on tyy­pil­li­nen vas­tauk­sem­me. Voi­si sii­hen re­hel­li­sem­min­kin kom­men­toi­da ti­lan­teen mu­kaan.

Vuo­roon vie­ra­his käy­rä­hän. Tam­pe­re­hen ju­tun seu­rauk­se­na pääs­nä­ni nak­sah­ti muis­ti­tie­to, kuin­ka mo­nen sor­tin säi­ly­tys- ja kan­to­kei­no­ja kop­pa­pä­rees­tä vär­kät­ti­hin.

Aje­lim­me per­hee­ni kans­sa jou­lu­kuun puo­li­vä­lin paik­keil­la Pie­tar­saa­reen, jos­ta mie­he­ni on ko­toi­sin. Kä­vim­me ter­veh­ti­mäs­sä anop­pi­a­ni ja ap­piuk­ko­a­ni.