Meil­lä ai­kui­sil­la on usein tai­pu­mus­ta pes­si­mis­miin. ”Pes­si­mis­ti ei pety” tun­tuu ole­van kan­sa­kun­nan tun­nus­lau­se. Myön­ne­tään, et­tä Kau­ha­jo­el­la­kin on tä­hän syn­kis­te­lyyn syyl­lis­tyt­ty, vaik­kei sii­hen enem­män aja­tel­tu­na ole suu­rem­min ai­het­ta.

Kau­pois­sa tör­mää yhä use­am­min tuot­tei­siin, joi­den ni­met ovat eng­lan­nin­kie­li­siä, vaik­ka ne on tar­koi­tet­tu Suo­mes­sa myy­tä­vik­si. Erääl­le val­mis­ta­jal­le lä­he­tin pa­lau­tet­ta, kun olin os­ta­nut sa­laa­tin, joka oli jon­kin sor­tin bowl. En pääs­syt hei­dän vas­tauk­ses­taan pe­ril­le, mik­si tuo nimi oli an­net­tu.

Van­han ja uu­den vuo­den tait­tees­sa meil­lä on ta­pa­na teh­dä lu­pauk­sia, joi­ta sit­ten ai­om­me tu­le­vien kuu­kau­sien ai­ka­na to­teut­taa. Men­nyt vuo­si on ol­lut ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si ih­mi­syy­den pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­le vie­nyt ja py­säyt­tä­vä ko­ke­mus.

Meil­le jou­lu on tänä vuon­na eri­lai­nen kuin ai­em­min. Kuka oli­si vuo­si sit­ten us­ko­nut, et­tä seu­raa­van ker­ran Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­sen ko­ro­na­pan­de­mi­an var­jos­sa?

Ku­lu­va vuo­si on ol­lut mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­nen lä­hes kai­kis­sa maa­il­man­kol­kis­sa. Eri­lais­ten krii­sien ai­ka­na jot­kut ih­mi­set jää­vät hel­pos­ti kiin­ni ne­ga­tii­vi­siin asi­oi­hin ja tun­te­muk­siin. Eri­tyyp­pi­sis­tä tun­teis­ta on tär­ke­ää pu­hua jon­kun tai joi­den­kin kans­sa.

Riku Kes­ki-Raus­kan kir­joit­ta­ma Ilk­ka Suo­mi­sen 576-si­vui­nen elä­mä­ker­ta "Sinä osaat, sinä pys­tyt - Ilk­ka Suo­mi­sen elä­mä" on su­ju­vaa lu­et­ta­vaa. Vaik­ka se on teh­ty his­to­ri­an­tut­ki­muk­sen ot­teel­la, se ei si­säl­lä lii­an hie­no­ja ter­me­jä ja lau­sei­ta, vaan lu­ki­ja py­syy kär­ryil­lä koko ajan.

Maal­le muut­ta­mi­ses­ta pu­hu­taan näin poik­keu­sai­koi­na pal­jon. Kiin­nos­tus maa­seu­dul­la asu­mi­seen on li­sään­ty­nyt.

Ete­lä-Poh­jan­maan Mur­re­seu­ra Kran­nit jär­jes­ti mur­re­kir­joi­tus­kil­pai­lun ke­vääl­lä, kun ko­ro­na is­ki maa­han. Seu­ra pal­kit­si vii­me vii­kol­la kir­joi­tus­kil­pai­luun osal­lis­tu­nei­ta hen­ki­löi­tä. Kol­men kau­ha­jo­ki­sen kir­joit­ta­jan teks­tit nou­si­vat pal­kit­tu­jen jouk­koon yh­teen­sä 74:stä kil­paan lä­he­te­tys­tä teks­tis­tä.

Kä­ris­tys­ku­po­li, sek­si­hel­le, mör­kö­hel­le, val­koi­nen ku­rit­ta­ja, Grön­lan­nin lu­mi­tyk­ki. Sii­nä il­ta­päi­vä­leh­tien kek­si­miä ter­me­jä eri sää­il­mi­öil­le. Täl­lä vii­kol­la on en­nus­tet­tu Grön­lan­nin lu­mi­ty­kin am­pu­van kuu­li­aan Poh­jois-Suo­meen.

Syys­kuu ja lo­ka­kuun al­ku ovat ol­leet läm­pi­miä. Yö­läm­pö­ti­lat ei­vät ole juu­ri­kaan poi­ken­neet päi­vän lu­ke­mis­ta. Il­ma­tie­teen lai­tok­sen mu­kaan ter­mi­nen syk­sy al­kaa, kun vuo­ro­kau­den kes­ki­läm­pö­ti­la las­kee py­sy­väm­min +10 as­teen ala­puo­lel­le. Sen mu­kaan meil­lä on vie­lä kesä. Lep­pe­ät syys­säät ovat suo­si­neet mar­jas­ta­jien ja sie­nes­tä­jien met­sä­ret­kiä ja iso­ja saa­lii­ta on kan­net­tu met­sis­tä ko­tei­hin.

Sun­nun­tai­na tuli ku­lu­neek­si kym­me­nen vuot­ta sii­tä, kun aloi­tin lo­ka­kuun 2010 alus­sa Kau­ha­jo­en Kun­nal­lis­leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na. Kau­ha­jo­kis­ten ”Kun­nan­leh­ti” tai ”Ku­nis” -ni­mil­lä kut­su­man leh­den nimi muut­tui seu­raa­va­na ke­vää­nä Kau­ha­jo­ki-leh­dek­si. Pe­rin­tei­nen, vuon­na 1925 päi­vän­va­lon näh­nyt van­ha leh­ti­ni­mi jäi ja säi­lyi edel­leen kus­tan­nu­syh­ti­ön ni­me­nä.

Elä­mä ei ta­pah­du vir­tu­aa­li­ses­ti tai glo­baa­lis­ti. Se ta­pah­tuu pai­kal­li­ses­ti siel­lä, mis­sä eläm­me ja olem­me. Hy­vin toi­mi­tet­tu pai­kal­lis­leh­ti on läs­nä lu­ki­jan­sa elä­mäs­sä. Sii­tä saa sel­vil­le lä­hiym­pä­ris­tön me­ne­mi­set ja tu­le­mi­set. Leh­den kan­nal­ta olen­nai­sia ovat myös tu­lot ja me­not. Jos paik­ka­kun­nal­ta ka­to­a­vat yri­tyk­set tai yh­teis­kun­nal­li­nen vi­reys, mis­tä tu­le­vat ti­laus­mak­sut ja mai­nos­tu­lot?

Jol­lain ih­mi­sil­lä on kyky luo­da ym­pä­ril­leen iloa ja hy­vää miel­tä. Yk­si täl­lai­nen hen­ki­lö oli ke­hi­tys­vam­mais­ten val­ta­kun­nal­li­sen Me It­se -yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­ja­jä­se­niin kuu­lu­nut ja sen pu­heen­joh­ta­ja­na­kin toi­mi­nut Tom­mi Ki­vi­mä­ki Il­ma­jo­el­ta. Tom­mi me­neh­tyi vii­me lau­an­tai­na 43-vuo­ti­aa­na.

Kau­ha­va­lais­syn­tyi­nen Ai­no Pa­ju­kan­gas (43) ker­toi vii­kon­lo­pun Il­ta­leh­des­sä, mi­ten hän läh­ti to­teut­ta­maan unel­maan­sa yrit­tä­jyy­des­tä, kun hän sai­raus­di­ag­noo­sin jäl­keen poh­ti elä­mään­sä. Pa­ju­kan­gas miet­ti, mitä asi­aa ka­tui­si, jos hän huo­men­na kuo­li­si. Si­tä­kö, et­tä hän ei to­teut­ta­nut unel­mi­aan vai sitä, et­tä us­kal­si teh­dä niin? Poh­din­nan jäl­keen hän heit­täy­tyi yrit­tä­jyy­den tiel­le pe­ri­aat­teel­la ”kyl­lä elä­mä kan­taa.”

Jäl­leen on se ai­ka, jol­loin muut­to­lin­nut pa­laa­vat pe­si­mä­a­lu­eil­leen eri puo­lil­le Suo­mea. Kau­ha­jo­el­la­kin on jo näh­ty kiu­ru­ja, töyh­tö­hyyp­piä, jout­se­nia ja han­hia. Vaik­ka ei eri­tyi­nen lin­tu­har­ras­ta­ja oli­si­kaan, käyn­ti Anin­ku­jan lin­tu­tor­nil­la on mie­len­kiin­toi­nen elä­mys. Pal­jain sil­min­kin nä­kee iso­ja lin­tu­par­via, mut­ta ai­na pa­rem­pi, jos mu­ka­na on kii­ka­ri tai pe­rä­ti kau­ko­put­ki. Niil­lä erot­taa lin­tu­jen vä­ri­tyk­sen ja erot­taa la­jit toi­sis­taan, tai ai­na­kin ku­vit­te­lee erot­ta­van­sa. Tä­hän ai­kaan ke­vääs­tä Kai­nas­ton­jo­en ran­ta­pel­loil­la, Sa­vi­ky­län pel­to­au­ke­al­la ja Rah­ka­pa­kan-Han­gas­ky­län au­keil­la voi näh­dä sa­to­ja, jopa tu­han­sia lin­tu­ja.