Am­ma­til­li­nen kou­lu­tus on kuin se huo­maa­ma­ton taus­ta­hen­ki­lö suu­ris­sa elo­ku­vis­sa. Se, joka te­kee kai­ken työn, mut­ta ei saa kos­kaan an­sait­se­maan­sa huo­mi­o­ta.

Meil­lä Poh­jois-Ame­ri­kas­sa muu­tos­ta on lu­vas­sa sekä ko­to­na Ka­na­das­sa et­tä naa­pu­ris­sam­me Yh­dys­val­lois­sa isol­la mi­tal­la.

Jou­lu jäi taak­se ja Uu­si vuo­si 2025 al­koi ”van­he­ta”. Jou­lun sa­no­ma Jee­sus-lap­sen syn­ty­mäs­tä an­taa meil­le uut­ta toi­voa, kun luo kat­seen tu­le­van pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin, Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­ma mei­dän ih­mis­ten syn­tien täh­den, so­vit­ti ne Ju­ma­lal­le.

Jee­sus il­moit­ti op­pi­lail­leen, et­tei ol­lut pelk­kä ih­mi­nen, vaan myös sa­mal­la ker­taa ih­mi­nen ja Ju­ma­la (Joh. 2:1-11, toi­nen sun­nun­tai lop­pi­ai­ses­ta). Se on kris­til­li­nen us­kon­to­tuus, ala­ti ih­me­tel­tä­vä.

Ol­les­sa­ni sen ai­no­an, hie­man va­jaan kau­den 2017-2020 Kau­ha­jo­en kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na tein vuon­na 2018 val­tuus­to­a­loit­teen ns. Opin­to­lan his­sis­tä.

Meil­lä on ta­pa­na an­taa lä­hei­sil­le lah­jo­ja merk­ki­päi­vi­nä, ku­ten syn­ty­mä­päi­vi­nä. Mi­käs sen pa­rem­pi tapa muis­taa tois­ta ja osoit­taa rak­kaut­ta kuin lah­jo­jen avul­la!

Jä­te­huol­to ei ole ra­ket­ti­tie­det­tä – jo vuon­na 2021, kun la­kia peu­ka­loi­tiin, oli sel­vää, et­tei kyse ol­lut ym­pä­ris­tös­tä, vaan hais­kah­ta­vas­ta, mä­dän­ty­nees­tä po­li­tii­kas­ta.

Va­lo­ku­vas­ta voi näh­dä, mi­ten jär­kyt­ty­nyt kum­mi­tä­ti­ni oli. Hän pi­te­li mi­nua kas­teel­la ja pap­pi lau­sui koh­dal­la­ni vää­rän ni­men.

Hy­vät kau­ha­jo­ki­set. Erää­nä pank­ki­kas­sa­päi­vä­nä ta­pah­tui jo­tain, mikä py­säyt­ti mi­nut. Olin jo­nos­sa odot­ta­mas­sa vuo­ro­a­ni, kun huo­ma­sin nuo­ren pank­ki­vir­kai­li­jan kyy­ne­leet. Hän yrit­ti pi­tää it­sen­sä ka­sas­sa, mut­ta yh­den asi­ak­kaan pii­kit­tä­vät sa­nat oli­vat lii­kaa.

Tasa-ar­vo- ja yh­den­ver­tai­suus­suun­ni­tel­ma on kun­nil­le la­ki­sää­tei­nen vel­vol­li­suus.

Jou­lun ai­kaan mie­li rau­hoit­tuu, ja kat­seem­me kään­tyy Bet­le­he­min sei­meen. Siel­lä le­pää pie­ni lap­si, Jee­sus, van­hem­pien­sa Ma­ri­an ja Joo­se­fin kans­sa.

Jou­lu saa­puu jäl­leen muis­tut­ta­en mei­tä toi­vos­ta ja rau­has­ta maa­il­mas­sa, joka kai­paa va­loa ja yh­teyt­tä. Tänä ai­ka­na mo­nia as­kar­rut­ta­vat ky­sy­myk­set tu­le­vai­suu­des­ta, niin maam­me kuin maa­il­man­laa­jan yh­tei­sön ta­sol­la.