Meil­lä ai­kui­sil­la on usein tai­pu­mus­ta pes­si­mis­miin. ”Pes­si­mis­ti ei pety” tun­tuu ole­van kan­sa­kun­nan tun­nus­lau­se. Myön­ne­tään, et­tä Kau­ha­jo­el­la­kin on tä­hän syn­kis­te­lyyn syyl­lis­tyt­ty, vaik­kei sii­hen enem­män aja­tel­tu­na ole suu­rem­min ai­het­ta.

Kau­pois­sa tör­mää yhä use­am­min tuot­tei­siin, joi­den ni­met ovat eng­lan­nin­kie­li­siä, vaik­ka ne on tar­koi­tet­tu Suo­mes­sa myy­tä­vik­si. Erääl­le val­mis­ta­jal­le lä­he­tin pa­lau­tet­ta, kun olin os­ta­nut sa­laa­tin, joka oli jon­kin sor­tin bowl. En pääs­syt hei­dän vas­tauk­ses­taan pe­ril­le, mik­si tuo nimi oli an­net­tu.

Van­han ja uu­den vuo­den tait­tees­sa meil­lä on ta­pa­na teh­dä lu­pauk­sia, joi­ta sit­ten ai­om­me tu­le­vien kuu­kau­sien ai­ka­na to­teut­taa. Men­nyt vuo­si on ol­lut ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si ih­mi­syy­den pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­le vie­nyt ja py­säyt­tä­vä ko­ke­mus.

Meil­le jou­lu on tänä vuon­na eri­lai­nen kuin ai­em­min. Kuka oli­si vuo­si sit­ten us­ko­nut, et­tä seu­raa­van ker­ran Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­sen ko­ro­na­pan­de­mi­an var­jos­sa?

Ku­lu­va vuo­si on ol­lut mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­nen lä­hes kai­kis­sa maa­il­man­kol­kis­sa. Eri­lais­ten krii­sien ai­ka­na jot­kut ih­mi­set jää­vät hel­pos­ti kiin­ni ne­ga­tii­vi­siin asi­oi­hin ja tun­te­muk­siin. Eri­tyyp­pi­sis­tä tun­teis­ta on tär­ke­ää pu­hua jon­kun tai joi­den­kin kans­sa.

Riku Kes­ki-Raus­kan kir­joit­ta­ma Ilk­ka Suo­mi­sen 576-si­vui­nen elä­mä­ker­ta "Sinä osaat, sinä pys­tyt - Ilk­ka Suo­mi­sen elä­mä" on su­ju­vaa lu­et­ta­vaa. Vaik­ka se on teh­ty his­to­ri­an­tut­ki­muk­sen ot­teel­la, se ei si­säl­lä lii­an hie­no­ja ter­me­jä ja lau­sei­ta, vaan lu­ki­ja py­syy kär­ryil­lä koko ajan.

Maal­le muut­ta­mi­ses­ta pu­hu­taan näin poik­keu­sai­koi­na pal­jon. Kiin­nos­tus maa­seu­dul­la asu­mi­seen on li­sään­ty­nyt.

Ete­lä-Poh­jan­maan Mur­re­seu­ra Kran­nit jär­jes­ti mur­re­kir­joi­tus­kil­pai­lun ke­vääl­lä, kun ko­ro­na is­ki maa­han. Seu­ra pal­kit­si vii­me vii­kol­la kir­joi­tus­kil­pai­luun osal­lis­tu­nei­ta hen­ki­löi­tä. Kol­men kau­ha­jo­ki­sen kir­joit­ta­jan teks­tit nou­si­vat pal­kit­tu­jen jouk­koon yh­teen­sä 74:stä kil­paan lä­he­te­tys­tä teks­tis­tä.

Jol­lain ih­mi­sil­lä on kyky luo­da ym­pä­ril­leen iloa ja hy­vää miel­tä. Yk­si täl­lai­nen hen­ki­lö oli ke­hi­tys­vam­mais­ten val­ta­kun­nal­li­sen Me It­se -yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­ja­jä­se­niin kuu­lu­nut ja sen pu­heen­joh­ta­ja­na­kin toi­mi­nut Tom­mi Ki­vi­mä­ki Il­ma­jo­el­ta. Tom­mi me­neh­tyi vii­me lau­an­tai­na 43-vuo­ti­aa­na.

Kau­ha­va­lais­syn­tyi­nen Ai­no Pa­ju­kan­gas (43) ker­toi vii­kon­lo­pun Il­ta­leh­des­sä, mi­ten hän läh­ti to­teut­ta­maan unel­maan­sa yrit­tä­jyy­des­tä, kun hän sai­raus­di­ag­noo­sin jäl­keen poh­ti elä­mään­sä. Pa­ju­kan­gas miet­ti, mitä asi­aa ka­tui­si, jos hän huo­men­na kuo­li­si. Si­tä­kö, et­tä hän ei to­teut­ta­nut unel­mi­aan vai sitä, et­tä us­kal­si teh­dä niin? Poh­din­nan jäl­keen hän heit­täy­tyi yrit­tä­jyy­den tiel­le pe­ri­aat­teel­la ”kyl­lä elä­mä kan­taa.”

Jäl­leen on se ai­ka, jol­loin muut­to­lin­nut pa­laa­vat pe­si­mä­a­lu­eil­leen eri puo­lil­le Suo­mea. Kau­ha­jo­el­la­kin on jo näh­ty kiu­ru­ja, töyh­tö­hyyp­piä, jout­se­nia ja han­hia. Vaik­ka ei eri­tyi­nen lin­tu­har­ras­ta­ja oli­si­kaan, käyn­ti Anin­ku­jan lin­tu­tor­nil­la on mie­len­kiin­toi­nen elä­mys. Pal­jain sil­min­kin nä­kee iso­ja lin­tu­par­via, mut­ta ai­na pa­rem­pi, jos mu­ka­na on kii­ka­ri tai pe­rä­ti kau­ko­put­ki. Niil­lä erot­taa lin­tu­jen vä­ri­tyk­sen ja erot­taa la­jit toi­sis­taan, tai ai­na­kin ku­vit­te­lee erot­ta­van­sa. Tä­hän ai­kaan ke­vääs­tä Kai­nas­ton­jo­en ran­ta­pel­loil­la, Sa­vi­ky­län pel­to­au­ke­al­la ja Rah­ka­pa­kan-Han­gas­ky­län au­keil­la voi näh­dä sa­to­ja, jopa tu­han­sia lin­tu­ja.

Ny­ky­a­jan elä­män­me­noa seu­ra­tes­sa tun­tuu usein sil­tä, et­tä ar­vo­jen, pe­ri­aat­tei­den ja us­kol­li­suu­den ar­vos­tus on yh­teis­kun­nas­sa hei­ken­ty­nyt. Ar­vois­ta pu­hu­taan esi­mer­kik­si po­li­tii­kas­sa pal­jon, mut­ta ne ote­taan esil­le vas­ta sit­ten, kun joku krii­si tai on­gel­ma­ti­lan­ne tu­lee eteen. Hyvä esi­merk­ki täs­tä on van­hus­ten hoi­toa ja hoi­vaa kos­ke­neet Es­pe­ri Care- ja At­ten­do-ta­pauk­set. Tä­hän saak­ka näis­sä ta­pauk­sis­sa ai­no­at ar­vot tai ar­vo­va­lin­nat ovat kos­ke­neet ta­lout­ta, kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta ja hal­paa hin­taa.

En­si vii­kol­la noin 50 kau­ha­jo­ke­lais­ta kah­dek­sas­luok­ka­lais­ta mat­kaa Hel­sin­kiin Sa­voy-te­at­te­riin. Toi­vot­ta­vas­ti he läh­te­vät mat­kaan avoi­min mie­lin ja so­pi­van ute­li­ai­na, sil­lä to­den­nä­köi­ses­ti heis­tä suu­rin osa ko­kee siel­lä mo­nia uu­den­lai­sia mu­sii­kil­li­sia asi­oi­ta. Ai­na­kin ar­ve­len, et­tei­vät heis­tä use­at ole ai­em­min ol­leet am­mat­ti­lais­muu­si­kois­ta koos­tu­van big band -or­kes­te­rin kei­kal­la, ole kuul­leet 1950-60-lu­ku­jen elo­ku­va­mu­siik­kia li­ve­nä tai ole kuun­nel­leet jaz­zia ja bos­sa­no­vaa.

Ra­hoi­tus­maa­il­ma on verk­ko­a­jan myö­tä ko­ke­nut ra­jun muu­tok­sen, kun pe­rin­teis­ten pank­kien ohel­la lai­na- ja luot­to­lii­ke­toi­min­taan ovat tul­leet mu­kaan eri­lai­set pi­ka­vip­pi- ja ver­tais­lai­na­yh­ti­öt. Pi­ka­vi­pit ovat ol­leet var­sin­kin nuor­ten suo­si­os­sa, kos­ka nii­tä on voi­nut ot­taa kän­nyk­kä­vies­teil­lä tai verk­ko­si­vuil­ta. Vip­pi­ra­hal­la on usein ra­hoi­tet­tu no­pei­ta ja huu­rui­sia ku­lu­tus­pää­tök­siä - vaa­te­os­tok­sia tai baa­ri- ja bi­leil­to­ja.

So­men suur­ku­lut­ta­ja­na olen tör­män­nyt il­mi­öön kie­li­o­pin ja käy­tös­ta­po­jen puut­tu­mi­nen. Sa­na­hir­vi­öt lau­van­tai, pyö­räi­liä, opis­ke­lia ja enään seik­kai­le­vat usein päi­vi­tyk­sis­sä. Päi­vä­mää­rien oi­kein­kir­joi­tus on näyt­tä­nyt jää­vän his­to­ri­aan. Suo­raan sa­no­en puis­tat­taa tör­mä­tä lau­see­seen, jos­sa kuka-sana on kor­vat­tu ketä-sa­nal­la. Ketä oi­ke­as­ti pu­huu niin? (Ei­kö ol­lut­kin ka­ma­laa?)