Muis­tuu mie­le­hen, kun tein puu­töis no­ja­tuo­lia. No, sii­hen tar­vit­ti­hin so­pi­van pak­suu­sia lau­to­ja. Ei­kun lau­ta­va­ras­tol­le ja sit­te ta­so­höy­läl­le.

Ot­tai­sin­ko ret­ki­keit­ti­men esil­le? Äk­ki­ä­kös sil­lä keit­täi­si pe­ru­nat ja pyö­räyt­täi­si soo­sin koko per­heel­le.

Ker­roin edel­li­ses­sä kir­joi­tuk­ses­sa­ni Sus­soon­ku­jan ja Ur­hei­lu­tien uu­sis­ta lii­ken­ne­mer­keis­tä ja nii­den huo­nos­ta si­jain­nis­ta (Kau­ha­jo­ki-leh­ti 31.8.2022).

Kyl­lä syk­syl­lä vil­ja kyp­syy pal­jon no­pe­am­min ja ta­sai­sem­min, kuin ih­mi­set, olem­me Ju­ma­lan edes­sä ai­van ”raa­ki­lei­ta”: Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan edes­sä Rak­kau­den ja Ar­mon ker­jä­läi­nen. Vii­saut­ta on Ju­ma­lan pel­ko ja ym­mär­rys­tä on to­tuu­des­sa py­sy­mi­nen ja pa­han kart­ta­mi­nen.

(Luu­kas 10:25–37). Lau­pi­as sa­ma­ri­a­lai­nen lie­nee tu­tuim­pia Uu­den Tes­ta­men­tin ker­to­muk­sia. Läh­tö­koh­ta on lai­no­pet­ta­jan ky­sy­mys Jee­suk­sel­le, mitä hä­nen pi­täi­si teh­dä, jot­ta sai­si it­sel­leen ian­kaik­ki­sen elä­män.

Var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­tö työs­ken­te­lee Kau­ha­jo­el­la käyt­tä­en omia vaat­tei­taan. Työ­o­lo­suh­teet ovat kui­ten­kin erit­täin vaih­te­le­vat ja työ pi­tää si­säl­lään pal­jon ul­koi­lua sääl­lä kuin sääl­lä.

Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten pää­tin aloit­taa kii­tol­li­suus­päi­vä­kir­jan. Kir­joi­tin ja kii­tin uu­sis­ta vil­la­su­kis­ta, sa­tei­ses­ta päi­väs­tä, työ­ka­ve­rin avus­ta, hy­myi­le­väs­tä kau­pan kas­sas­ta, lenk­ki­po­lus­ta jne.

Vä­hän yli ne­li­kymp­pi­se­nä tais­te­lin kes­ki­vai­ke­an ma­sen­nuk­sen ja työ­uu­pu­muk­sen kans­sa. Vaik­ka kaik­ki elä­mäs­sä­ni oli ul­koi­ses­ti hy­vin, mie­le­ni täyt­ti ah­dis­tus, toi­vot­to­muus ja syvä loh­dut­to­muu­den tun­ne.

(Luuk.18:9-14). Ju­ma­lan edes­sä ei voi näy­tel­lä mi­tään, ih­mis­ten edes­sä voi ai­na­kin yrit­tää. En­si sun­nun­tai vie mei­dät tut­ki­maan it­se­äm­me ja ru­kou­se­lä­määm­me Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa.

Ruo­ka pu­hut­taa ym­pä­ri maa­il­maa, niin Suo­mes­sa kuin Ka­na­das­sa­kin. Ve­nä­jän hyök­käys­so­das­ta kär­sii koko maa­il­ma epä­suo­ras­ti inf­laa­ti­on vai­ku­tuk­sien kaut­ta, mu­kaan lu­kien kes­ki­ver­to­ka­na­da­lai­nen.

Mitä var­ten van­haa kaup­pa­op­pi­lai­tos­ta ei kor­ja­ta, kun kau­pun­gil­la on va­raa vuok­ra­ta 75 000 eu­rol­la uu­des­ta ko­ri­pal­lo­a­ree­nas­ta har­joi­tu­sai­kaa?

Kut­su­ja ja kut­su­jia on niin mo­nen­lai­sia, et­tä mi­tä­hän täs­sä­kin kut­sus­sa tar­koi­te­taan, saa­tat miet­tiä mie­les­sä­si.

Isä­ni Sau­li Ju­ha­ni Uu­si-Kok­ko syn­tyi Kau­ha­jo­el­la 18.11.1933 ja me­neh­tyi 30.5.2022 Kau­ha­jo­el­la äkil­li­seen sai­raus­koh­tauk­seen.

Ta­pah­tu­ma­rik­kaan ke­sän jäl­keen tun­tuu mu­ka­val­ta pa­la­ta taas ar­keen, toi­mit­ta­ja Reet­ta Pit­kä­kos­ki on huo­man­nut mo­nen to­den­neen.

Jo maa­il­man luo­mi­ses­sa saim­me suu­ren teh­tä­vän Ju­ma­lal­ta vil­jel­lä ja var­jel­la luo­ma­kun­taa. Päi­vit­täin saam­me kuul­la uu­ti­sis­sa, mi­ten huo­nos­ti ih­mi­nen on hoi­ta­nut tätä teh­tä­vää.