Per­he­kes­kus Har­ju­lan joh­ta­jan teh­tä­väs­tä al­ku­vuo­des­ta elä­köi­ty­nyt Päi­vi Har­ju to­te­si vii­me vii­kol­la Kau­ha­jo­ki-leh­den haas­tat­te­lus­sa (15.11.), et­tä työs­ken­te­ly so­si­aa­li­a­lal­la - pää­o­sin las­ten­suo­je­lun pa­ris­sa - on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta ja haas­ta­vaa, mut­ta pal­kit­se­vaa. Haas­tat­te­lus­ta jäi eri­tyi­ses­ti mie­leen Har­jun kii­tol­li­nen aja­tus sii­tä, et­tä hän on saa­nut teh­dä ”työ­tä, jos­sa ol­laan koko ajan va­lon puo­lel­la”.

Lo­ka­kuus­sa Ete­lä-Poh­jan­maan Yrit­tä­jät kan­nus­ti­vat ih­mi­siä ke­hu­maan yri­tyk­siä ja yrit­tä­jiä. Mää­rä­tys­tä mää­räs­tä ke­hu­ja lu­vat­tiin lah­joit­taa sama sum­ma kes­kus­sai­raa­lan las­te­no­sas­tol­le.

Isän­päi­vä on alun­pe­rin ame­rik­ka­lais­ten kaup­pi­ai­den kek­sin­tö 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­ta. Isil­le omis­te­tul­la päi­väl­lä py­rit­tiin äi­tien­päi­vän ta­paan vauh­dit­ta­maan kaup­po­jen myyn­tiä. Isän- ja äi­tien­päi­vis­tä on kau­pal­li­ses­ta taus­tas­taan huo­li­mat­ta tul­lut odo­tet­tu per­hei­den juh­la­päi­vä, jol­loin lap­set, isät ja äi­dit, paa­pat ja mum­mat viet­tä­vät päi­vää yh­des­sä tai ko­koon­tu­vat mat­ko­jen­kin ta­kaa yh­teen.

Ha­lu­sin po­lii­sin nä­kö­kul­man erää­seen jut­tuu­ni. Työ­pu­he­li­mes­sa­ni oli vii­den eri po­lii­sin pu­he­lin­nu­me­rot, mut­ta yh­teen­kään en saa­nut ke­tään vas­taa­maan.

Kau­ha­jo­en kou­lu­kes­kuk­ses­sa on par­hail­laan me­neil­lään ”Hy­vän käy­tök­sen viik­ko”. Nal­le Puh -hah­moin kou­lu­lai­sia oh­ja­taan aut­ta­maan, ke­hu­maan ja ter­veh­ti­mään toi­nen toi­si­aan.

Olen 19-vuo­ti­as tyt­tö Ku­ri­kas­ta. Sain ajo­kor­tin noin kak­si kuu­kaut­ta sit­ten. Oli jän­nit­tä­vää, mah­ta­vaa ja pe­lot­ta­vaa läh­teä omal­la au­tol­la aja­maan en­sim­mäis­tä ker­taa.

Use­al­la paik­ka­kun­nal­la on iso mää­rä ih­mi­siä, jot­ka ku­vit­te­le­vat, et­tä he osai­si­vat lait­taa kun­nan ta­lou­den kun­toon, ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jä­mää­rät ja pal­ve­lut so­pi­vik­si sekä kou­lu­jen asi­at mal­lil­leen. Toi­vot­ta­vas­ti mo­net kaik­ki­tie­tä­vät ja muut­kin ih­mi­set suun­taa­vat kau­pun­gin­val­tuus­ton sa­lis­sa jär­jes­tet­tä­viin Mi­ten me­nee Kau­ha­jo­ki? -ti­lai­suuk­siin. Nii­tä on noin kuu­kau­den vä­lein.

Ta­val­li­nen, kes­ki-ikäi­nen li­haa syö­vä ih­mi­nen al­kaa ol­la suur­ri­kol­li­nen, jos seu­raa val­lal­laan ole­vaa uu­ti­soin­tia. Koko maa­il­man il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen lop­puu, kun me suo­ma­lai­set lo­pe­tam­me li­han­syön­nin ja siir­rym­me ve­gaa­neik­si.

Ke­säi­sin olem­me saa­neet naut­tia sek­si­hel­teis­tä tai kär­siä kä­ris­tys­ku­po­lis­ta, tal­vel­la pääl­le on tul­lut lumi-in­fer­no, joka on syn­nyt­tä­nyt lu­mi­kaa­ok­sen. Mis­tä näi­tä sa­no­ja tu­lee?

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa on vii­me viik­koi­na nä­ky­nyt usei­ta kau­ha­jo­kis­ten yri­tys­ten il­moi­tuk­sia, joil­la ne ha­ke­vat uu­sia työn­te­ki­jöi­tä. Yrit­tä­jiä haas­ta­tel­les­sa he ovat ker­to­neet, et­tä vai­ke­a­ta saa­da työn­te­ki­jöi­tä.

Ete­lä-Poh­jan­maa, Suu­poh­ja ja Kau­ha­jo­ki ovat maan yri­tys­val­tai­sin­ta alu­et­ta. Vah­val­le yrit­tä­jyy­del­le löy­ty­nee pe­rus­ta jo alu­een his­to­ri­as­ta.

Hel­sin­gin Sa­no­mat (HS) kir­joit­ti tois­sa­sun­nun­tai­na ruot­sa­lai­sen Lun­din yli­o­pis­ton tut­ki­muk­ses­ta, jos­sa oli lis­tat­tu te­hok­kai­ta il­mas­to­te­ko­ja. Ruot­sin op­pi­nei­den mu­kaan kas­vis­syön­ti, vih­reä säh­kö, len­tä­mi­sen vält­tä­mi­nen ja il­man au­toa elä­mi­nen ovat kuu­lu­vat tä­män lis­ta kär­ki­pää­hän. Kaik­kein te­hok­kain kei­no oli­si kui­ten­kin se, et­tä jä­te­tään yk­si lap­si te­ke­mät­tä.

Jol­lain ih­mi­sil­lä on kyky luo­da ym­pä­ril­leen iloa ja hy­vää miel­tä. Yk­si täl­lai­nen hen­ki­lö oli ke­hi­tys­vam­mais­ten val­ta­kun­nal­li­sen Me It­se -yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­ja­jä­se­niin kuu­lu­nut ja sen pu­heen­joh­ta­ja­na­kin toi­mi­nut Tom­mi Ki­vi­mä­ki Il­ma­jo­el­ta. Tom­mi me­neh­tyi vii­me lau­an­tai­na 43-vuo­ti­aa­na.

Kau­ha­va­lais­syn­tyi­nen Ai­no Pa­ju­kan­gas (43) ker­toi vii­kon­lo­pun Il­ta­leh­des­sä, mi­ten hän läh­ti to­teut­ta­maan unel­maan­sa yrit­tä­jyy­des­tä, kun hän sai­raus­di­ag­noo­sin jäl­keen poh­ti elä­mään­sä. Pa­ju­kan­gas miet­ti, mitä asi­aa ka­tui­si, jos hän huo­men­na kuo­li­si. Si­tä­kö, et­tä hän ei to­teut­ta­nut unel­mi­aan vai sitä, et­tä us­kal­si teh­dä niin? Poh­din­nan jäl­keen hän heit­täy­tyi yrit­tä­jyy­den tiel­le pe­ri­aat­teel­la ”kyl­lä elä­mä kan­taa.”

Jäl­leen on se ai­ka, jol­loin muut­to­lin­nut pa­laa­vat pe­si­mä­a­lu­eil­leen eri puo­lil­le Suo­mea. Kau­ha­jo­el­la­kin on jo näh­ty kiu­ru­ja, töyh­tö­hyyp­piä, jout­se­nia ja han­hia. Vaik­ka ei eri­tyi­nen lin­tu­har­ras­ta­ja oli­si­kaan, käyn­ti Anin­ku­jan lin­tu­tor­nil­la on mie­len­kiin­toi­nen elä­mys. Pal­jain sil­min­kin nä­kee iso­ja lin­tu­par­via, mut­ta ai­na pa­rem­pi, jos mu­ka­na on kii­ka­ri tai pe­rä­ti kau­ko­put­ki. Niil­lä erot­taa lin­tu­jen vä­ri­tyk­sen ja erot­taa la­jit toi­sis­taan, tai ai­na­kin ku­vit­te­lee erot­ta­van­sa. Tä­hän ai­kaan ke­vääs­tä Kai­nas­ton­jo­en ran­ta­pel­loil­la, Sa­vi­ky­län pel­to­au­ke­al­la ja Rah­ka­pa­kan-Han­gas­ky­län au­keil­la voi näh­dä sa­to­ja, jopa tu­han­sia lin­tu­ja.