Isän roo­li on mo­nel­le mie­hel­le elä­män tär­kein roo­li. Se ei ole roo­li sa­mal­la ta­val­la kuin näyt­tä­möl­lä tai vaik­ka työ- tai luot­ta­mus­teh­tä­väs­säm­me, mis­sä voim­me esit­tää jo­tain muu­ta kuin mitä ai­dos­ti olem­me.

Kau­ha­jo­el­ta Sei­nä­jo­el­le on al­le 60 ki­lo­met­riä, mut­ta mat­kan ai­ka­na kun­ta­ra­ja vaih­tuu usei­ta ker­to­ja. Ky­liä rei­tin var­rel­la on vie­lä pal­jon enem­män.

Meis­tä jo­kai­sel­la on ol­lut ti­lan­tei­ta ja het­kiä, jot­ka ovat mei­tä lou­kan­neet tai jois­sa me it­se olem­me ol­leet louk­kaa­vi­na osa­puo­li­na. Näin elä­mäs­sä jos­kus käy, kos­ka olem­me ih­mi­siä. In­hi­mil­li­siä ja kes­ke­ne­räi­siä. Jee­sus ke­hot­taa teks­tis­sään an­ta­maan toi­sel­le an­teek­si pe­rä­ti 77 ker­taa. (Matt. 18:15-22).

Ta­lo­ni pa­loi. He­rä­sin aa­mu­yöl­lä, kun joku kos­ket­ti mi­nua ja sa­noi ulos. Me­nin, pa­lo­mies sa­noi, jos oli­sit vii­si mi­nuut­tia nuk­ku­nut, oli­sit kuol­lut hä­kä­myr­ky­tyk­seen.

Men­nyt kesä on ol­lut su­run ja luo­pu­mi­sen ai­kaa. Kesä oli vas­ta al­ka­mas­sa, kun van­hin si­sa­rem­me Riit­ta me­neh­tyi äkil­li­ses­ti ja kesä oli lo­puil­laan, kun suru-uu­ti­nen koh­ta­si mei­dät toi­sen ker­ran. Nyt oli Päi­vin ai­ka läh­teä.

Suo­ma­lai­ses­sa kun­ta­kes­kus­te­lus­sa pu­hu­taan pal­jon kun­tien yh­dis­tä­mi­ses­tä. Eh­kä olen­nai­sem­pi ky­sy­mys oli­si kui­ten­kin se, mitä asi­oi­ta kun­nan kan­nat­taa yli­pää­tään teh­dä it­se.

Me ih­mi­set olem­me tai­ta­via lu­ke­maan merk­ke­jä. Kat­som­me tai­vaal­le ja päät­te­lem­me pil­vis­tä, mil­lai­nen sää on tu­los­sa.

Jari lö­höi­lee soh­val­la kat­sel­len vaa­le­aa kat­toa, jos­ta maa­li hie­man rep­sot­taa. Piz­zan pala ei eh­di ho­meh­tua pöy­däl­lä, sil­lä joku on jo kor­jan­nut sen. Vaik­ka Jari ma­kaa soh­val­la päi­väs­tä toi­seen, työt tu­le­vat sil­ti teh­dyik­si.

Tu­le­van py­hän evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus va­lit­si seit­se­män­kym­men­tä­kak­si ope­tus­las­ta ja lä­het­ti hei­dät edel­lään ky­liin ja kau­pun­kei­hin.

Va­na­hat kan­sal­li­set ni­met loka-, lika-, ja ruo­ja­kuu ili­maa­soo hy­vin kuu­kau­ren luon­te­hen ja sen tun­te­hen, jol­la se ote­ta­han vas­ta­han.

Kau­ha­jo­en Yh­teis­kou­lul­la ai­o­taan siir­tyä pu­he­lit­to­maan kou­luun en­si vuon­na (Kau­ha­jo­ki-leh­ti 14.10.2026). Las­ten äly­pu­he­li­met oli­si­vat jat­kos­sa tal­les­sa joko mag­neet­ti­pus­sis­sa tai lu­kol­li­ses­sa kaa­pis­sa koko kou­lu­päi­vän ajan.

Suu­poh­jan alu­een jä­te­huol­lon las­ku­tuk­seen on suun­nit­teil­la muu­tos, joka he­rät­tää alu­een yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sis­sä va­ka­vaa huol­ta.