Meil­lä ai­kui­sil­la on usein tai­pu­mus­ta pes­si­mis­miin. ”Pes­si­mis­ti ei pety” tun­tuu ole­van kan­sa­kun­nan tun­nus­lau­se. Myön­ne­tään, et­tä Kau­ha­jo­el­la­kin on tä­hän syn­kis­te­lyyn syyl­lis­tyt­ty, vaik­kei sii­hen enem­män aja­tel­tu­na ole suu­rem­min ai­het­ta.

Kau­pois­sa tör­mää yhä use­am­min tuot­tei­siin, joi­den ni­met ovat eng­lan­nin­kie­li­siä, vaik­ka ne on tar­koi­tet­tu Suo­mes­sa myy­tä­vik­si. Erääl­le val­mis­ta­jal­le lä­he­tin pa­lau­tet­ta, kun olin os­ta­nut sa­laa­tin, joka oli jon­kin sor­tin bowl. En pääs­syt hei­dän vas­tauk­ses­taan pe­ril­le, mik­si tuo nimi oli an­net­tu.

Van­han ja uu­den vuo­den tait­tees­sa meil­lä on ta­pa­na teh­dä lu­pauk­sia, joi­ta sit­ten ai­om­me tu­le­vien kuu­kau­sien ai­ka­na to­teut­taa. Men­nyt vuo­si on ol­lut ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si ih­mi­syy­den pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­le vie­nyt ja py­säyt­tä­vä ko­ke­mus.

Meil­le jou­lu on tänä vuon­na eri­lai­nen kuin ai­em­min. Kuka oli­si vuo­si sit­ten us­ko­nut, et­tä seu­raa­van ker­ran Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­sen ko­ro­na­pan­de­mi­an var­jos­sa?

Ku­lu­va vuo­si on ol­lut mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­nen lä­hes kai­kis­sa maa­il­man­kol­kis­sa. Eri­lais­ten krii­sien ai­ka­na jot­kut ih­mi­set jää­vät hel­pos­ti kiin­ni ne­ga­tii­vi­siin asi­oi­hin ja tun­te­muk­siin. Eri­tyyp­pi­sis­tä tun­teis­ta on tär­ke­ää pu­hua jon­kun tai joi­den­kin kans­sa.

Riku Kes­ki-Raus­kan kir­joit­ta­ma Ilk­ka Suo­mi­sen 576-si­vui­nen elä­mä­ker­ta "Sinä osaat, sinä pys­tyt - Ilk­ka Suo­mi­sen elä­mä" on su­ju­vaa lu­et­ta­vaa. Vaik­ka se on teh­ty his­to­ri­an­tut­ki­muk­sen ot­teel­la, se ei si­säl­lä lii­an hie­no­ja ter­me­jä ja lau­sei­ta, vaan lu­ki­ja py­syy kär­ryil­lä koko ajan.

Maal­le muut­ta­mi­ses­ta pu­hu­taan näin poik­keu­sai­koi­na pal­jon. Kiin­nos­tus maa­seu­dul­la asu­mi­seen on li­sään­ty­nyt.

Ete­lä-Poh­jan­maan Mur­re­seu­ra Kran­nit jär­jes­ti mur­re­kir­joi­tus­kil­pai­lun ke­vääl­lä, kun ko­ro­na is­ki maa­han. Seu­ra pal­kit­si vii­me vii­kol­la kir­joi­tus­kil­pai­luun osal­lis­tu­nei­ta hen­ki­löi­tä. Kol­men kau­ha­jo­ki­sen kir­joit­ta­jan teks­tit nou­si­vat pal­kit­tu­jen jouk­koon yh­teen­sä 74:stä kil­paan lä­he­te­tys­tä teks­tis­tä.

Kä­ris­tys­ku­po­li, sek­si­hel­le, mör­kö­hel­le, val­koi­nen ku­rit­ta­ja, Grön­lan­nin lu­mi­tyk­ki. Sii­nä il­ta­päi­vä­leh­tien kek­si­miä ter­me­jä eri sää­il­mi­öil­le. Täl­lä vii­kol­la on en­nus­tet­tu Grön­lan­nin lu­mi­ty­kin am­pu­van kuu­li­aan Poh­jois-Suo­meen.

Syys­kuu ja lo­ka­kuun al­ku ovat ol­leet läm­pi­miä. Yö­läm­pö­ti­lat ei­vät ole juu­ri­kaan poi­ken­neet päi­vän lu­ke­mis­ta. Il­ma­tie­teen lai­tok­sen mu­kaan ter­mi­nen syk­sy al­kaa, kun vuo­ro­kau­den kes­ki­läm­pö­ti­la las­kee py­sy­väm­min +10 as­teen ala­puo­lel­le. Sen mu­kaan meil­lä on vie­lä kesä. Lep­pe­ät syys­säät ovat suo­si­neet mar­jas­ta­jien ja sie­nes­tä­jien met­sä­ret­kiä ja iso­ja saa­lii­ta on kan­net­tu met­sis­tä ko­tei­hin.

Sun­nun­tai­na tuli ku­lu­neek­si kym­me­nen vuot­ta sii­tä, kun aloi­tin lo­ka­kuun 2010 alus­sa Kau­ha­jo­en Kun­nal­lis­leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na. Kau­ha­jo­kis­ten ”Kun­nan­leh­ti” tai ”Ku­nis” -ni­mil­lä kut­su­man leh­den nimi muut­tui seu­raa­va­na ke­vää­nä Kau­ha­jo­ki-leh­dek­si. Pe­rin­tei­nen, vuon­na 1925 päi­vän­va­lon näh­nyt van­ha leh­ti­ni­mi jäi ja säi­lyi edel­leen kus­tan­nu­syh­ti­ön ni­me­nä.

Elä­mä ei ta­pah­du vir­tu­aa­li­ses­ti tai glo­baa­lis­ti. Se ta­pah­tuu pai­kal­li­ses­ti siel­lä, mis­sä eläm­me ja olem­me. Hy­vin toi­mi­tet­tu pai­kal­lis­leh­ti on läs­nä lu­ki­jan­sa elä­mäs­sä. Sii­tä saa sel­vil­le lä­hiym­pä­ris­tön me­ne­mi­set ja tu­le­mi­set. Leh­den kan­nal­ta olen­nai­sia ovat myös tu­lot ja me­not. Jos paik­ka­kun­nal­ta ka­to­a­vat yri­tyk­set tai yh­teis­kun­nal­li­nen vi­reys, mis­tä tu­le­vat ti­laus­mak­sut ja mai­nos­tu­lot?

Näin oli, kun­nes tuli kän­nyk­kä­ai­ka. Aloim­me pu­hua mis­sä ja mil­loin ta­han­sa, kuin­ka in­tii­mis­tä ai­hees­ta ta­han­sa kau­pois­sa, ju­nis­sa, lin­ja-au­tois­sa ja muil­la jul­ki­sil­la pai­koil­la. It­se muis­tan vas­toin tah­to­a­ni kuun­nel­lee­ni ju­nas­sa nuo­ren nai­sen ti­li­tys­tä työ­nan­ta­jas­taan. Mi­hin ujous ja vä­hä­pu­hei­suus ka­to­si?

Lä­hi­pii­ris­sä sat­tui vii­me vii­kol­la lii­ken­tees­sä kol­me lä­hel­tä piti -ti­lan­net­ta noin kym­me­nen mi­nuu­tin si­säl­lä.

Ke­sä­lo­mal­la mat­kai­lim­me Poh­jois-Nor­jas­sa. Säät suo­si­vat ja mai­se­mat oli­vat jyl­hiä. Mat­kai­lu­a­jo­neu­vo­ja oli liik­keel­lä run­saas­ti. Lii­ken­ne su­jui hy­vin Nor­jan ka­peil­la ja mut­kai­sil­la teil­lä, vaik­ka jos­kus hir­vit­ti­kin mah­dol­li­suus vas­taan­tu­le­vas­ta re­kas­ta.