Reet­ta Pit­kä­kos­ki, teks­ti ja kuva

Har­jan­ky­lä on to­del­la tär­keä paik­ka, sie­lun­mai­se­ma. Tääl­tä ei läh­de­tä min­ne­kään, tuu­maa Päi­vi Har­ju kat­sel­les­saan ulos Per­he­kes­kus Har­ju­lan työ­huo­neen ik­ku­nas­ta.

Paik­ka on Har­jan­ky­läs­sä syn­ty­neel­le Har­jul­le tut­tu­a­kin tu­tum­pi. Ra­ken­nuk­ses­sa toi­mi ai­koi­naan ky­län kou­lu, jos­sa hän kävi en­sim­mäi­set kou­lu­vuo­ten­sa. Lap­suu­sa­jan koti si­jait­si vain kol­men ki­lo­met­rin pääs­sä.

Har­jan­ky­läs­sä Har­ju on asu­nut suu­rim­man osan elä­mäs­tään. Kau­ha­jo­el­ta hän läh­ti opis­ke­le­maan vuon­na 1974 ja pa­la­si so­si­aa­li­a­lan opin­to­jen ja mo­ni­puo­lis­ten työ­ko­ke­mus­ten jäl­keen ko­ti­kun­taan­sa 1982.

Vuo­den 2019 alus­sa Har­ju jäi eläk­keel­le Per­he­kes­kus Har­ju­lan joh­ta­jan vi­ras­ta ja uu­te­na joh­ta­ja­na aloit­ti hä­nen tyt­tä­ren­sä Ma­ria Lai­ne.

– So­si­aa­li­a­lal­la työs­ken­te­ly on ol­lut mo­ni­puo­lis­ta ja haas­ta­vaa, mut­ta myös erit­täin pal­kit­se­vaa. Työ­tä, jos­sa ol­laan koko ajan va­lon puo­lel­la. Olen voi­nut to­teut­taa työs­sä omia, kris­til­li­siä ar­vo­ja­ni, jot­ka ovat an­ta­neet voi­maa työ­hön. Har­ju­lan ar­vot ovat, et­tä kaik­ki, niin lap­set, van­hem­mat kuin vie­raat­kin, tu­le­vat kuul­luk­si, vas­taa­no­te­tuk­si ja ra­kas­te­tuk­si oma­na it­se­nään, Har­ju sa­noo.

Mo­ni­nai­nen työ­u­ra

Har­ju val­mis­tui so­si­aa­li­työn­te­ki­jäk­si Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta vuon­na 1983. Hän eh­ti teh­dä pit­kän ja mo­ni­puo­li­sen työ­u­ran, joka sai al­kun­sa jo opis­ke­lu­ai­ka­na. Har­ju on työs­ken­nel­lyt muun mu­as­sa oh­jaa­ja­na Hel­sin­gin Di­a­ko­nis­sa­lai­tok­sen Pi­tä­jä­mä­en las­ten­ko­dis­sa, Hel­sin­gin kau­pun­gin Nau­la­kal­li­on vas­taa­not­to­ko­dis­sa sekä Tam­pe­reen kau­pun­gin Rau­ha­nie­men vas­taa­not­to­ko­dis­sa. Kau­ha­jo­el­la hän on toi­mi­nut kou­lu­lais­ten päi­vä­ko­din joh­ta­ja­na sekä Suu­poh­jan mie­len­ter­veys­toi­mis­tos­sa. Hän on eh­ti­nyt myös opet­taa so­si­aa­li­po­li­tiik­ka Kau­ha­jo­en evan­ke­li­sel­la opis­tol­la.

Val­mis­tu­mi­sen­sa jäl­keen Har­ju toi­mi en­sin Iso­jo­en kun­nan so­si­aa­li­tark­kaa­ja­na ja per­he­päi­vä­hoi­don oh­jaa­ja­na muu­ta­man vuo­den, kun­nes siir­tyi Kau­ha­jo­en kau­pun­gin las­ten­suo­je­lun so­si­aa­li­työn­te­ki­jäk­si vuon­na 1986.

– Kun Har­ju­la pe­rus­tet­tiin, mi­nua pyy­det­tiin mu­kaan käyn­nis­tä­mään toi­min­taa. Siir­ryin Har­ju­lan joh­ta­jak­si ja so­si­aa­li­työn­te­ki­jäk­si maa­lis­kuus­sa 2000. Jäin en­sin kau­pun­gin työs­tä­ni vir­ka­va­paal­le vuo­dek­si, mut­ta työ Har­ju­las­sa oli niin kiin­nos­ta­vaa ja mo­ti­voi­vaa, et­tä pää­tin ir­ti­sa­nou­tua ja jat­kaa Har­ju­las­sa.

Yrit­tä­jäk­si kah­dek­san vuot­ta sit­ten

Yrit­tä­jä ja toi­mi­tus­joh­ta­ja Har­jus­ta tuli vuon­na 2011, kun per­he­kes­kuk­sen en­ti­set omis­ta­jat, Leea Leh­ti­nen ja Panu Kuop­pa­la, päät­ti­vät luo­pua yri­tyk­ses­tä.

– He tar­jo­si­vat hen­ki­lö­kun­nal­le mah­dol­li­suut­ta os­taa yri­tys­toi­min­taa. Me pää­dyim­me os­ta­maan Har­ju­lan yh­des­sä vel­je­ni Esa Met­sä­ran­nan ja Mark­ku Läh­teen kans­sa. Toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­vis­sä jat­kan edel­leen, vaik­ka ta­lon joh­ta­jan työs­tä jäin eläk­keel­le, hän ker­too.

Lue ai­hees­ta enem­män 15.11.2019 il­mes­ty­nees­tä Kau­ha­jo­ki-leh­des­tä.