Olet saat­ta­nut jos­kus kuul­la toi­vo­tuk­sen "En­ke­lei­tä mat­kal­le­si". En­ke­lit lii­te­tään use­as­ti las­ten suo­je­li­joik­si.

Mut­ta kyl­lä en­ke­lit on tar­koi­tet­tu suu­rim­mil­le­kin Ju­ma­lan lap­sil­le. Var­jel­tu­mi­nen va­ka­vas­ta ti­lan­tees­ta tai on­net­to­muu­des­ta saa mei­dät huo­kai­se­maan, kyl­lä en­ke­lei­tä oli mu­ka­na.

En­si sun­nun­tai­na on Mik­ke­lin­päi­vä ja py­hän ai­hee­na on Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jat. En­ke­lit toi­mi­vat Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­ji­na. En­ke­lit suo­je­le­vat ja opas­ta­vat ih­mi­siä ja muis­tut­ta­vat Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ta elä­mäs­tä. Ju­ma­la käyt­tää sa­nan­saat­ta­ji­naan ja vies­tin­vie­ji­nään myös ih­mi­siä.

Mut­ta mitä tar­koit­taa ol­la Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­ja tänä päi­vä­nä? Se ei tar­koi­ta vain suu­ria te­ko­ja. Se voi tar­koit­taa pie­niä asi­oi­ta; ys­tä­väl­lis­tä sa­naa, avun an­ta­mis­ta tai roh­kai­sua. Se voi ol­la hil­jais­ta ru­kous­ta toi­sen puo­les­ta ja sy­dä­men kuun­te­le­mis­ta, kun joku kai­paa loh­du­tus­ta. Jo­kai­nen meis­tä voi ol­la sa­nan­saat­ta­ja sii­nä het­kes­sä, jos­sa olem­me.

Psal­mis­sa 119 sa­no­taan: "Si­nun sa­na­si on mi­nun jal­ko­je­ni lamp­pu ja val­keus mi­nun tiel­lä­ni." Kun an­nam­me Ju­ma­lan sa­nan oh­ja­ta mei­tä, mei­dän as­ke­leem­me voi­vat ol­la va­lo­na toi­sil­le.

“Isä, jäl­leen yk­si elet­ty päi­vä kal­lis­tuu koh­ti il­taa ja yö­tä. Kii­tos, et­tä olit kans­sam­me, an­noit voi­mia ja var­je­lit. Kii­tos, et­tä lä­he­tät en­ke­lei­tä lä­heis­ten suo­jak­si ja tur­vak­si. Me saam­me nuk­kua rau­has­sa, sil­lä sinä py­syt ai­na luo­nam­me.” (ru­kous Päi­vi Ket­tu­nen)

An­na-Kai­sa Heik­ki­lä