“Hän on ai­van kuin äi­tin­sä tai mum­mun­sa”, “Ei ole ome­na kau­as puus­ta pu­don­nut”. Näi­tä lau­sah­duk­sia on var­maan meis­tä jo­kai­nen elä­män­sä var­rel­la kuul­lut.

Luon­net­tam­me tai toi­min­taam­me ver­ra­taan su­vun edel­lis­ten su­ku­pol­vien ih­mi­siin. Myön­tei­siä ver­tauk­sia on mu­ka­va kuul­la, mut­ta kaik­ki ver­tai­lut ei­vät vält­tä­mät­tä tun­nu ai­na ko­vin mu­ka­vil­ta. En mie­lel­lä­ni omis­tai­si tuo­ta luon­teen­piir­ret­tä ja voin­ko tä­hän it­se vai­kut­taa.

En­si sun­nun­tain ai­hee­na on Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa (Luuk. 8:4-15) on Jee­suk­sen ker­to­ma ver­taus kyl­vä­mi­ses­tä. Kyl­vä­jä kyl­vi ja sie­men­tä pu­to­si mo­nen­lai­seen maa­pe­rään. Osa sie­me­nis­tä pu­to­si tien lai­taan, osa kal­li­ol­le ja osa kes­kel­le oh­dak­kei­ta. Ai­no­as­taan hy­vään maa­han pu­don­neet sie­me­net tuot­ti­vat sa­don. Jee­sus se­lit­ti ver­tauk­sen ope­tus­lap­sil­leen. Sie­men on Ju­ma­lan sana. Maa­pe­rä tar­koit­taa ih­mis­tä, jol­le sie­men pu­to­aa. Tien lai­taan ja kal­li­ol­le pu­don­neet sie­me­net ei­vät me­nes­ty ja juur­ru. Sa­moin käy oh­dak­kei­siin pu­don­neil­le sie­me­nil­le, jot­ka tu­kah­tu­vat elä­män huo­liin ja nau­tin­toi­hin. Hy­vään maa­han pu­don­neet sie­me­net tar­koit­ta­vat nii­tä, jot­ka ovat vas­taa­not­ta­neet Ju­ma­lan sa­nan ja py­sy­vät sii­nä.

Mil­lais­ta maa­ta me olem­me? Voi­ko ih­mi­nen it­se muo­ka­ta maan hy­väk­si vai te­kee­kö Ju­ma­la meis­sä työ­tään en­sin? Oli­si­ko­han ih­mi­se­lä­mäs­sä vä­hän kaik­kia näis­tä vai­heis­ta; tien­lai­taa, kal­li­o­ta, oh­da­ke­maa­ta, mut­ta myös hy­vää mul­taa.

Mei­dän oma vas­tuum­me on hoi­taa sitä kas­vus­toa, min­kä Ju­ma­la meis­sä on he­rät­tä­nyt. Em­me voi eh­kä muut­taa sitä maa­ta, jos­sa sie­men kas­vaa, mut­ta voim­me pe­ra­ta pois nii­tä asi­oi­ta, jot­ka es­tä­vät meis­sä kas­vun.

J. Löyt­ty: Me saam­me kas­vaa: “Ku­nin­gas ker­ran pel­lon rai­va­si ja mul­lan kuoh­ke­ak­si kuok­ki. Sie­me­nen kyl­vi, kas­vun lah­joit­ti ja rak­kau­del­laan sitä ruok­ki. Me saam­me kas­vaa, saam­me kas­vaa, hoi­dos­sa hy­vän Ku­nin­kaam­me. Me saam­me kas­vaa, saam­me kas­vaa, toi­voa toi­sil­le myös jaam­me.”

An­na-Kai­sa Heik­ki­lä

di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä