Vii­me sun­nun­tai­na olin mes­sus­sa Pän­tä­neen seu­ra­kun­ta­ko­dil­la. Sain to­del­la läm­pi­män vas­taa­no­ton ja tun­sin it­se­ni ter­ve­tul­leek­si. Eri­tyi­sen mu­ka­vaa tuos­sa Pän­tä­neen mes­sus­sa oli se, et­tä tu­tun apos­to­li­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen si­jaan käy­tet­tiin­kin pi­tem­pää, Ni­ke­an us­kon­tun­nus­tus­ta. Se so­pii hy­vin tän­ne Hel­lun­tain tie­doil­le, kun pu­hu­taan Py­häs­tä Hen­ges­tä.

Tu­tus­sa Apos­to­li­ses­sa us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sa­no­taan; "Minä us­kon Py­hään Hen­keen." Sii­nä kaik­ki! Py­hän Hen­gen ole­muk­ses­ta ja teh­tä­väs­tä ei ker­ro­ta sa­mal­la ta­val­la kuin Isä-Ju­ma­las­ta ja Jee­suk­ses­ta.

Ni­ke­an us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa asi­aa sa­noi­te­taan laa­jem­min: "Me us­kom­me Py­hään Hen­keen, Her­raan ja elä­väk­si te­ki­jään, jota yh­des­sä isän ja Po­jan kans­sa ku­mar­re­taan ja kun­ni­oi­te­taan, ja joka on pu­hu­nut pro­feet­to­jen kaut­ta."

Pyhä Hen­ki on Ju­ma­la, kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan per­soo­na sa­mal­la ta­val­la kuin Isä ja Jee­sus. Mut­ta sa­moin kun Jee­suk­sen teh­tä­vä on eri­lai­nen kuin Isä-Ju­ma­lan, niin myös Py­häl­lä Hen­gel­lä on oma eri­tyi­nen teh­tä­vän­sä. Hän on elä­väk­si te­ki­jä, joka he­rät­tää meis­sä us­kon ja aut­taa mei­tä us­ko­maan Jee­suk­seen. Il­man Py­hän hen­gen liek­kiä us­kom­me jää kyl­mik­si fak­toik­si ja pään tie­dok­si. Pyhä Hen­ki sy­ty­tää meis­sä rak­kaut­ta Jee­suk­seen ja toi­siin ih­mi­siin. Hän an­taa meil­le myös roh­keut­ta toi­mia oi­kein sil­loin­kin, kun oli­si hel­pom­paa men­nä sii­tä mis­sä ai­ta on ma­ta­lin. Pyhä Hen­ki oh­jaa mei­tä elä­mään Ju­ma­lan tah­don mu­kaan.

Hä­tä­nu­me­ron 112 van­ha vir­si ku­vaa kau­niis­ti Py­hän Hen­gen työ­tä:

Tule Pyhä Hen­ki, luok­sem­me

ja täy­tä si­nuun us­ko­vien sy­dä­met.

Jo sy­ty­tä rak­kau­te­si liek­ki

pa­la­maan ja lii­tä thteen kaik­ki kie­let

kaik­ki kan­sa­kun­nat maan yh­des­sä us­kos­sa

Her­raam­me Jee­suk­seen Kris­tuk­seen.

Hal­le­luu­ja, Hal­le­luu­ja!

Mer­ja Ala­pi­ha