Pos­ti toi ke­vääl­lä kut­sun vel­je­ni po­jan häi­hin. Hää­kut­su oli ilo saa­da. Juh­la­päi­vä ja -ai­ka mer­kat­tiin ka­len­te­riin, sel­vi­tet­tiin juh­la­pai­kan si­jain­ti ja oli­si­ko tar­ve yö­pyä jos­sain lä­his­töl­lä. Sa­mal­la al­koi poh­din­ta, mitä lah­jak­si hää­pa­ril­le. Ja sit­ten se haas­ta­vin te­ki­jä, mitä pu­kea yl­le juh­la­vaan het­keen ke­sän hel­teen kes­kel­lä.

Hää­juh­lat vaa­ti­vat suun­nit­te­lua ja jär­jes­te­lyä, kun­nes juh­laan kut­su­tut saa­pu­vat pai­kal­le. Sit­ten al­ka­vat vas­ta juh­lal­li­suu­det ja ti­lan­teen elä­mi­nen to­dek­si. Kult­tuu­ris­sam­me hää­juh­la kes­tää va­jaan päi­vän ver­ran. On kult­tuu­re­ja, jois­sa hää­juh­la kes­tää jopa kak­si päi­vää, enem­män­kin. Mikä mer­kit­tä­vin­tä, juh­la erot­taa het­ken ar­jen kes­kel­tä, ja myös erot­tuu mo­nis­ta muis­ta juh­lis­ta.

Juh­la­päi­vä koit­ti myös meil­le, ja kaik­ki tar­peel­li­nen oli mat­kas­sa. Juh­la-asu oli ti­lan­tee­seen so­pi­va. Hää­juh­la sai al­kaa ja an­taa hää­pa­rin lois­taa ja va­lais­ta myös juh­li­van jou­kon miel­tä. Hyvä ruo­ka, seu­ra ja ilah­dut­ta­vat oh­jel­mat sai­vat mie­len len­nok­kaal­le tuu­lel­le.

Kuin­ka nämä kaik­ki aja­tuk­set nyt sit­ten tä­hän har­taus­teks­tii­ni si­säl­tyy. Kat­sos, erääl­lä Ku­nin­kaan po­jal­la­kin oli häät (Matt. 22:1-14), ja kuin­ka ol­lak­kaan, sin­ne­kin kut­suil­la lä­hes­tyt­tiin. Kut­sua saa­tet­tiin usei­den eri pal­ve­li­joi­den toi­mes­ta kut­su­tuil­le, mut­ta kut­su­tut ei­vät mo­ni­kaan ol­leet in­nos­tu­nei­ta juh­las­ta. Mo­net ve­ruk­keet es­ti­vät kut­sut­tu­ja tu­le­mas­ta. Toi­set heis­tä jopa kä­sit­te­li­vät eri­tyi­sen ko­va­ot­tei­ses­ti vies­tin­tuo­jia. Kut­sun lä­het­tä­jä ei kat­so­nut ti­lan­net­ta hy­väl­lä, ja ko­va­ot­tei­set jou­tui­vat ti­lil­le te­ois­taan. Lo­pul­ta kut­sun sai­vat ai­van kaik­ki ja sii­hen vas­ta­si­vat ne, jot­ka ei­vät ol­leet ar­vol­li­sia kut­sua saa­maan.

Ne, jot­ka lo­pul­ta oli­vat vas­tan­neet kut­suun myön­tei­ses­ti, täyt­ti­vät juh­la­pai­kan. Esil­le nou­si yk­si tär­keä asia, ikään kuin kyn­nys­ky­sy­myk­sek­si, kuin­ka juh­laan tu­li­jat oli­vat pu­keu­tu­neet. Yk­si juh­la­vie­ras ei ol­lut pu­keu­tu­nut ta­val­la, jota kut­su­ja odot­ti ja kut­su­ja pois­ti hä­net juh­lis­ta. Mit­kä ovat täl­lai­set juh­lat?

Niin, tämä juh­la on maal­li­sia ikui­sem­pi ver­sio. Näis­sä häis­sä ei ole päät­ty­mi­sai­kaa ja juh­la jat­kuu ikui­suu­den. Se on tai­vaal­lis­ta. Ju­ma­la ha­lu­aa luo­tun­sa saa­pu­maan näi­hin häi­hin ja ai­nut eh­to on, et­tä kut­su­tun pu­ki­nee­na on Jee­suk­sen uu­dis­ta­ma luo­mus. Ei lois­toa, ei uu­tuut­ta, ei häi­käi­se­vyyt­tä, ei mi­tään omaa hy­vää. Vaan pal­jon enem­män. Jee­suk­sen rak­kau­den uu­dis­ta­ma sinä ja minä.

Heli Lai­ta­ka­ri

di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­ta