Voin tun­nus­taa kuu­lu­va­ni sii­hen jouk­koon ih­mi­siä, jot­ka polt­ta­vat kynt­ti­löi­tä lä­hes läpi vuo­den kier­ron.

Aa­mut ovat iha­na aloit­taa tun­nel­moi­den kynt­ti­län­va­los­sa kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa en­nen päi­vän tuo­mia haas­tei­ta. Il­lal­la taas ei mi­kään au­ta pa­lau­tu­maan kai­kes­ta ra­si­tuk­ses­ta, vi­ri­ke­tul­vas­ta ja hek­ti­syy­des­tä pa­rem­min kuin hil­jai­nen, hä­myi­sä koti, jos­sa kynt­ti­län­lie­kit le­pat­ta­vat tai tak­ka­tu­li rä­ti­see rau­hoit­ta­vas­ti.

Kynt­ti­län­päi­väs­tä voi­si aja­tel­la, et­tä se liit­tyy jou­luun tai kuu­lui­si esi­mer­kik­si Py­häin­päi­vän tie­noil­le ni­men­sä vuok­si. Kynt­ti­län­päi­vä kui­ten­kin juon­taa juu­ren­sa kes­ki­ai­kai­seen ta­paan, jol­loin vi­hit­tiin tu­le­van vuo­den ai­ka­na kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät. Ny­ky­ään täl­lais­ta ta­paa ei ole enää käy­tös­sä. Raa­ma­tul­li­se­na mer­ki­tyk­se­nä kynt­ti­län­päi­vä ku­vaa sitä, mi­ten Jee­sus-vau­va siu­nat­tiin temp­pe­lis­sä 40 päi­vän ikäi­se­nä. Tuo­hon ai­kaan oli ta­pa­na, et­tä syn­nyt­tä­neen vai­mon ja tä­män avi­o­mie­hen oli tul­ta­va temp­pe­liin ja tuo­ta­va mu­ka­naan uh­ri, jon­ka jäl­keen he ovat va­pai­ta liik­ku­maan jul­ki­ses­ti syn­ny­tyk­sen jäl­keen. Usein uh­rei­na oli esi­mer­kik­si vuo­den van­ha ka­rit­sa tai pari met­sä­kyyh­kyä.

Niin myös Ma­ria ja Joo­sef me­ni­vät temp­pe­liin lain­mu­kais­ta me­noa suo­rit­ta­maan. Temp­pe­lis­sä he ta­pa­si­vat iäk­kään Si­me­o­nin, joka oli pap­pi. Si­me­on oli pit­kään ja har­taas­ti odot­ta­nut Mes­si­as­ta saa­pu­vak­si, sil­lä Ju­ma­la oli hä­nel­le il­moit­ta­nut, et­tä hän ei kuo­li­si, en­nen­kö näin ta­pah­tuu. Van­ha Si­me­on nos­ti Jee­sus-vau­van sy­liin­sä ja sa­man tien hän ym­mär­si koh­dan­neen­sa odo­te­tun Mes­si­aan, Va­pah­ta­jan, joka on kai­kil­le kan­soil­le ja ih­mi­sil­le val­mis­tet­tu pe­las­ta­ja. Si­me­on näki Jee­suk­ses­sa eri­tyi­sen kirk­kau­den sä­tei­lyn, joka lois­ti py­hyyt­tä ja va­loa.

Kynt­ti­län­päi­vä on muis­tut­ta­mas­sa mei­tä sii­tä, mi­ten voim­me kään­tyä elä­män eri ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan ra­kas­ta­vien kas­vo­jen puo­leen Si­me­o­nin ta­voin. Jos­kus nuo kas­vot voi­vat näyt­täy­tyä meil­le lä­him­mäi­ses­sä, jon­ka koh­taam­me oman ar­kem­me kes­kel­lä, tu­tus­sa tai tun­te­mat­to­mas­sa ih­mi­ses­sä. Jos­kus koh­taa­mi­nen on niin mie­leen­pai­nu­va, et­tä se jät­tää ikui­sen jäl­jen sy­dä­meen. Kynt­ti­län­päi­vä kut­suu mei­tä siis myös kii­tol­li­suu­teen.

Ar­ve­len, et­tä meil­lä jo­kai­sel­la on ih­mi­siä, jot­ka tuo­vat elä­määm­me va­loa ja iloa. Täl­lai­set ih­mi­set ovat kuin lyh­ty­jä, jot­ka ei­vät ly­hen­nä mat­kaam­me, mut­ta va­lai­se­vat pol­ku­am­me.

Va­loi­saa kynt­ti­län­päi­vää!

Lee­na Ran­ta-Opas

di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä