So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa oli kir­joi­tus, jos­sa ker­rot­tiin pie­nes­tä po­jas­ta, joka oli seu­ran­nut si­vus­ta koi­ral­leen kep­piä heit­tä­neen kir­joit­ta­jan tou­hu­ja ja koi­ran ylen­palt­tis­ta ke­hu­mis­ta. Yl­lät­tä­en poi­ka oli sa­no­nut, et­tä hän ha­lu­ai­si myös ol­la koi­ra. Kir­joit­ta­ja oli ky­sy­nyt syy­tä ja poi­ka oli vas­tan­nut. ”Minä ha­lu­ai­sin, et­tä mi­nul­le­kin sa­not­tai­siin - Hyvä poi­ka!”

Vas­taus on ai­ka tyr­mis­tyt­tä­vä, ei­kö tot­ta! Kir­joit­ta­ja oli vie­lä seu­ran­nut po­jan per­heen tou­hu­ja, kuin­ka van­hem­mat oli­vat ko­vas­ti oh­jeis­ta­neet ole­mis­ta, mut­ta ke­hut­ta­vaa ei ol­lut löy­ty­nyt. Kir­joit­ta­ja oli pääs­syt ker­to­maan po­jal­le mitä tar­koit­taa kä­si­poh­jan ui­mi­nen ja ke­hu­nut poi­kaa vuo­laas­ti tä­män ko­keil­les­sa ui­mis­ta, jol­loin ilo oli lois­ta­nut po­jan kas­voil­la.

Kuin­ka moni lap­si jää vail­le ke­hu­ja ja kan­nus­tus­ta? On­ko syy­nä mei­dän ai­kuis­ten ikui­nen te­ko­syy kii­re, vai mis­tä täl­lai­nen kau­heus joh­tuu? Pie­nen ih­mi­sen it­se­tun­non ke­hi­tys voi ol­la, kuul­kaa ai­kui­set, hy­vin pie­nes­tä kiin­ni, mi­hin suun­taan se läh­tee ke­hit­ty­mään. Pie­ni­kin kan­nus­tus, kehu ja hy­väk­syn­tä voi­vat ol­la mer­kit­tä­vä asia lap­sen tu­le­vai­suu­del­le. Lap­sen pe­ru­soi­keuk­siin kuu­luu kas­vaa ja ke­hit­tyä tur­val­li­ses­sa ja ym­mär­tä­väs­sä il­ma­pii­ris­sä, jos­sa las­ta ra­kas­te­taan ja hän­tä tu­e­taan kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Kou­lut al­ka­vat ja pie­net ih­mi­set pon­nis­te­le­vat mo­nen­lais­ten asi­oi­den kans­sa op­pies­saan uut­ta. Toi­sil­la on vai­ke­am­paa ja toi­sil­la hel­pom­paa. Nyt jos mil­loin, on oi­kea het­ki kan­nus­taa ja tu­kea ja ke­hua. An­ne­taan po­si­tii­vi­sen pa­laut­teen oi­kein vyö­ryä jäl­ki­kas­vun pääl­le vah­vis­ta­en hei­dän elä­män al­ku­tai­val­ta. Vaik­ka vä­sy­mys vai­vai­si, yri­te­tään sil­ti kaik­ki löy­tää nii­tä hy­viä ja kan­nus­ta­via sa­no­ja, joi­ta kaik­ki lap­set tar­vit­se­vat. Tu­e­taan myös mui­ta ai­kui­sia, et­tä heil­lä oli­si voi­mia jak­saa ar­jes­sa ja ot­taa huo­mi­oon las­ten­sa tar­peet.

Muis­te­taan myös, et­tä ke­hu­ja voi an­taa muil­le­kin kuin omil­le lap­sil­le. Ym­pä­ris­töä huo­mi­oi­mal­la ke­hu­ja voi an­taa hy­väs­tä käy­tök­ses­tä kaup­pa­jo­nos­sa ja kii­tok­sen sa­no­mi­ses­ta. Mei­tä ai­kui­sia toi­mii las­ten kans­sa mo­ne­lai­sis­sa har­joi­tuk­sis­sa, ta­pah­tu­mis­sa ja ta­val­li­sis­sa ar­jen ti­lan­teis­sa. An­ne­taan sitä kii­tos­ta, kan­nus­tus­ta ja hy­myi­le­viä kas­vo­ja - ne ei­vät ole meil­tä ke­nel­tä­kään pois, mut­ta ne var­mas­ti kan­ta­vat he­del­mää tu­le­vai­suu­des­sa it­seen­sä luot­ta­vis­sa ja on­nel­li­sis­sa lap­sis­sa ja nuo­ris­sa.

Lai­te­taan hyvä kier­tä­mään.

Er­ja Pek­ka­la