Näin jou­lun al­la, kun ke­rään­nym­me yh­teen viet­tä­mään juh­la­py­hiä ja sul­jem­me ar­jen mur­heet juh­lan ajak­si pois mie­les­täm­me, tu­lem­me­ko miet­ti­neek­si et­tei kaik­kien yl­le las­keu­du jou­lun rau­ha?

Meil­le rau­hai­sa­na ai­ka­na moni jou­tuu pel­kää­mään ko­tin­sa tai lä­heis­ten­sä vuok­si. Mo­net ovat jou­lu­na­kin vail­la ruo­kaa ja suo­jaa. Jot­kut saat­ta­vat me­net­tää per­heen­sä tai ys­tä­vän­sä.

Tääl­lä Suo­mes­sa nämä asi­at ovat help­po unoh­taa. Meil­lä usein mel­kein it­ses­tään­sel­vyy­te­nä pi­det­ty ruo­ka ja puh­das vesi ovat joi­den­kin suu­rim­pia toi­vei­ta. Mik­si siis em­me aut­tai­si näi­tä ih­mi­siä? Mik­si em­me aut­tai­si mah­dol­lis­ta­maan jou­lun rau­haa muil­le­kin? Maa­il­mas­sa ta­pah­tuu pal­jon ikä­viä ja jär­kyt­tä­viä asi­oi­ta, mut­ta voim­me vai­kut­taa nii­hin.

Me kaik­ki luom­me tä­män yh­teis­kun­nan yh­des­sä ja voim­me vai­kut­taa tu­le­vai­suu­teen. Muut­ta­mal­la ta­po­jam­me ja en­nak­ko­luu­lo­jam­me uut­ta koh­taan, voim­me muut­taa tu­le­vai­suut­ta va­loi­sam­mak­si niil­le­kin, jot­ka ei­vät täl­lä het­kel­lä nää va­loa edes­sään. Mik­si jät­täi­sim­me avun an­ta­mat­ta, jos ker­ran voim­me sitä an­taa?

Toi­von­kin, et­tä yhä use­am­pi lap­si pää­see kou­luun, ja et­tä yhä use­am­pi apua tar­vit­se­va saa sitä. Toi­von, et­tä rau­ha Suo­mes­sa säi­lyy, vaik­ka eläm­me­kin vaa­ral­li­sia ai­ko­ja. Toi­von kai­kil­le myös ilois­ta ja rau­hai­saa jou­lua.

Ma­til­da Mä­ki­nen

14-vuo­ti­as ylä­kou­lu­lai­nen