Ku­ten kir­joi­tuk­sis­sa­ni olen var­maan ai­em­min­kin mai­nin­nut, Luo­teis-On­ta­rio on val­ta­va alue, ri­kas met­sis­tä, mi­ne­raa­leis­ta ja ve­sis­töis­tä.

Sil­ti se on yk­si Ka­na­dan vä­hi­ten tun­ne­tuis­ta osis­ta. Anis­hi­naa­be-kan­soil­le, jot­ka ovat asu­neet siel­lä vuo­si­tu­han­sia, maa on enem­män kuin pelk­kä re­surs­si: se on koti, kult­tuu­ri ja iden­ti­teet­ti. Tä­nään se on myös mah­dol­li­suus ja haas­te.

In­de­pen­dent First Na­ti­ons Al­li­an­ce (IF­NA) edus­taa viit­tä yh­tei­söä: Kitc­he­nuh­ma­y­koo­sib In­ni­nu­wug, Pi­kan­gi­kum, Musk­rat Dam, Lac Seul ja Whi­te­sand. Jo­kai­sel­la on oma his­to­ri­an­sa, mut­ta yh­des­sä ne ja­ka­vat sa­mat to­del­li­suu­det, haas­teet ja mah­dol­li­suu­det. Vaik­ka pe­rin­tei­set alu­eet ovat täyn­nä puu­ta ja mi­ne­raa­le­ja, ih­mi­sil­tä puut­tuu usein puh­das juo­ma­ve­si, kun­nol­li­nen inf­rast­ruk­tuu­ri ja tur­val­li­set ko­dit. Va­rak­kaas­sa maas­sa, ku­ten Ka­na­da tämä epä­ta­sa-ar­vo on räi­keä epä­koh­ta.

IF­NA:n vas­taus haas­tei­siin on aset­taa yh­tei­söt ke­hi­tyk­sen kes­kel­le. Sen si­jaan, et­tä ul­ko­puo­li­set yri­tyk­set vei­si­vät re­surs­sit pois, se ha­lu­aa hyö­dyn­tää met­siä vas­tuul­li­ses­ti, ja­los­taa puu­ta pai­kal­li­ses­ti ja ra­ken­taa jat­ko­ja­los­tet­tu­ja te­ol­li­suus­tuot­tei­ta: sa­ha­ta­va­raa, in­si­nöö­ri­puu­tuot­tei­ta, ele­ment­ti­ta­lo­ja, uu­siu­tu­vaa bi­oe­ner­gi­aa ja pal­jon muu­ta­kin. Ta­voi­te on luo­da työ­paik­ko­ja, pa­ran­taa eli­no­lo­ja ja var­mis­taa, et­tä ke­hi­tys hei­jas­taa Anis­hi­naa­be-kan­so­jen huo­len­pi­toa maas­ta.

Asu­mi­nen on kii­reel­li­sin tar­ve. Ka­na­das­sa ylei­nen asun­to­pu­la nos­taa hin­to­ja, mut­ta poh­joi­sen al­ku­pe­räis­kan­so­jen yh­tei­söis­sä krii­si on ää­rim­mäi­nen. Per­heet asu­vat usein ah­taas­ti ja huo­nos­ti eris­te­tyis­sä ko­deis­sa, mikä va­hin­goit­taa ter­veyt­tä, kou­lu­tus­ta ja ih­mi­sar­voa. IF­NA ai­koo pe­rus­taa ta­lo­teh­taan, joka käyt­täi­si pai­kal­lis­ta puu­ta alu­eel­le so­pi­vien ele­ment­ti­ta­lo­jen ra­ken­ta­mi­seen. Sa­mal­la syn­tyi­si työ­paik­ko­ja ja kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia yh­tei­söi­hin.

Uu­siu­tu­va ener­gia on toi­nen pe­rus­pi­la­ri. Use­at syr­jäi­set yh­tei­söt ovat riip­pu­vai­sia kal­liis­ta ja saas­tut­ta­vas­ta die­se­lis­tä. Met­sä­te­ol­li­suu­den si­vu­vir­to­ja – ha­ket­ta, kuor­ta ja pu­rua – voi­daan hyö­dyn­tää pai­kal­li­ses­sa läm­mön ja säh­kön tuo­tan­nos­sa. Näin ku­lut las­ke­vat, pääs­töt vä­he­ne­vät ja ra­hat jää­vät omaan ta­lou­teen. Al­ku­pe­räis­kan­so­jen bi­oe­ner­gi­ap­ro­jek­tit tar­jo­a­vat käy­tän­nöl­li­siä ja kes­tä­viä rat­kai­su­ja myös Ka­na­dan il­mas­to­ta­voit­tei­den kan­nal­ta.

Nyt syk­syl­lä IF­NA lä­het­tää val­tuus­kun­nan Suo­meen ja Ruot­siin op­pi­maan met­sien, asu­mi­sen ja uu­siu­tu­van ener­gi­an glo­baa­leil­ta joh­ta­jil­ta sekä mah­dol­li­ses­ti te­ke­mään kaup­po­ja ja sol­mi­maan yh­teis­työ­ku­vi­oi­ta. Poh­jois­mail­la on vuo­si­kym­men­ten ko­ke­mus puun kes­tä­väs­tä käy­tös­tä ja ta­lo­te­ol­li­suu­des­ta, ja ne ovat luon­te­via kump­pa­nei­ta. Val­tuus­kun­ta tu­tus­tuu tek­no­lo­gi­oi­hin, sel­vit­tää lii­ke­kump­pa­nuuk­sia ja so­vel­taa op­pe­ja Ka­na­daan. Suo­ma­lais­ta lu­ki­jaa voi yl­lät­tää, kuin­ka tar­kas­ti hei­dän osaa­mis­taan seu­ra­taan Luo­teis-On­ta­ri­os­sa, jos­sa val­lit­se­vat sa­man­kal­tai­set poh­joi­set olo­suh­teet.

Maa­il­man­kau­pan ti­lan­ne tuo li­sä­pai­nei­ta. Yh­dys­val­lat on yhä Ka­na­dan pää­mark­ki­na, mut­ta tul­lit ja pro­tek­ti­o­nis­mi luo­vat epä­var­muut­ta. CETA-so­pi­mus EU:n kans­sa avaa uu­sia ovia. Täs­sä yh­tey­des­sä yh­teis­työ Ka­na­dan al­ku­pe­räi­syh­tei­sö­jen sekä Suo­men ja Ruot­sin kans­sa voi näyt­tää, kuin­ka kes­tä­vyys, in­no­vaa­tio ja kult­tuu­ri­ar­vot yh­dis­ty­vät. Li­säk­si Ka­na­dan si­sä­mark­ki­noi­ta ke­hi­te­tään ak­tii­vi­ses­ti, joka avaa mah­dol­li­suuk­sia myös IF­NAl­le.

IF­NA:lle ta­voi­te on enem­män kuin vain ta­lous­ke­hi­tys­tä, kyse on it­se­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta. Lii­an usein his­to­ri­an saa­tos­sa Ka­na­das­sa luon­non­va­ro­ja on hyö­dyn­net­ty il­man, et­tä al­ku­pe­räis­kan­sat hyö­tyi­si­vät sii­tä rei­lus­ti. Nyt py­ri­tään kään­tä­mään suun­ta: luo­maan työ­paik­ko­ja, pa­ran­ta­maan asu­mis­ta, ra­ken­ta­maan uu­siu­tu­vaa ener­gi­aa ja vah­vis­ta­maan yh­tei­sö­jä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Luo­teis-On­ta­ri­on met­sät kät­ke­vät val­ta­van lu­pauk­sen. Vas­tuul­li­ses­ti hyö­dyn­net­ty­nä ne voi­vat tar­jo­ta suo­jaa, ener­gi­aa ja vau­raut­ta. Mut­ta se on­nis­tuu vain, jos ih­mi­set, jot­ka ovat elä­neet met­sis­sä ai­ko­jen alus­ta, joh­ta­vat tie­tä. IF­NA:n lä­hes­ty­mis­ta­pa yh­dis­tää pe­rin­tei­sen tie­don ja mo­der­nin in­no­vaa­ti­on, var­mis­ta­en, et­tä ke­hi­tys nos­taa yh­tei­sö­jä sen si­jaan, et­tä ohit­tai­si ne.

Kun IF­NA:n joh­ta­jat mat­kus­ta­vat Suo­meen ja Ruot­siin, he et­si­vät rat­kai­su­ja ja tuo­vat mu­ka­naan kut­sun: ja­e­taan tie­toa, tut­ki­taan mah­dol­li­suuk­sia ja ra­ken­ne­taan uut­ta ta­ri­naa – ta­ri­naa, jos­sa met­sät yl­lä­pi­tä­vät pait­si ta­louk­sia, myös kult­tuu­re­ja ja yh­tei­sö­jä su­ku­pol­vien ja man­te­rei­den yli.

Olen it­se­kin mu­ka­na de­le­gaa­ti­os­sa ja vie­rai­len var­si­nai­sen de­le­gaa­ti­o­mat­kan jäl­keen vie­lä Poh­jan­maal­la. Odo­tan reis­sua in­nol­la – hy­myil­lään, jos ta­va­taan!

Syys­ter­vei­sin,

Pin­nan Pasi Ka­na­das­ta