Riip­pu­vai­suus ja oma­va­rai­suus, sii­nä kak­si vas­ta­koh­taa as­tei­kol­la, jos­sa meis­tä eri mit­ta­reil­la mi­ta­ten use­am­mat ovat jos­sain näi­den ää­ri­päi­den kes­ki­vai­heil­la.

Val­ti­ol­li­sel­la ta­sol­la ylei­ses­ti kaup­pa­ta­seen yli­jää­mä tai vaje eli mitä ja pal­jon­ko maas­ta tuo­daan sekä vie­dään tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta muu­al­le, osit­tain mit­taa oma­va­rai­suut­ta.

Mo­der­nis­sa yh­teis­kun­nas­sa ja maa­il­man­laa­jui­ses­sa kau­pan­käyn­nis­sä ei ole tar­vet­ta kaik­kien pys­tyä tuot­ta­maan kaik­kea tar­vit­ta­vaa it­se. Joi­ta­kin asi­oi­ta on vain hel­pom­pi os­taa muu­al­ta. Näis­tä voi hel­pos­ti ke­hit­tyä ei-toi­vot­tu­ja riip­pu­vuuk­sia, ku­ten on to­det­tu esi­mer­kik­si lääk­kei­den tuo­tan­non suh­teen, joka on usei­den ta­ho­jen mie­les­tä kes­kit­ty­nyt esi­mer­kik­si Kii­naan. Tä­män oh­jaa­mi­nen ja hal­lin­ta on tai­to­la­ji, jos­sa val­ti­o­joh­dol­la on isoin roo­li. Toi­se­na esi­merk­ki­nä on Ve­nä­jän al­ku­pe­räi­nen luu­lo sekä yri­tys ha­jot­taa ja hal­li­ta Län­si-Eu­roop­paa käyt­tä­en hy­väk­si riip­pu­vuut­ta fos­sii­li­sis­tas polt­to­ai­neis­ta.

Ka­na­dan ja Suo­men oma­va­rai­suu­des­sa on mer­kit­tä­viä ero­ja ja yh­tä­läi­syyk­siä. Ener­gi­an suh­teen Suo­mes­sa säh­kön­tuo­tan­to on kas­va­nut, muut­ta­nut muo­to­aan ja li­sään­ty­nyt käy­tän­nös­sä oma­va­rai­sek­si. Tuon­ti­säh­köä ei pal­jon tar­vi­ta. Päin­vas­toin, sitä riit­tää vien­tiin ja sen kas­va­va mää­rän odo­te­taan mah­dol­lis­ta­van uu­sien polt­to­ai­nei­den, ku­ten ve­dyn val­mis­tuk­sen. Tu­le­vas­ta ve­ty­ta­lou­des­ta pu­hu­taan pal­jon mo­lem­mis­sa mais­sa ja sii­hen in­ves­toi­daan. Ka­na­da on käy­tän­nös­sä suu­rel­ta osin oma­va­rai­nen tai voi­si ol­la niin ha­lu­tes­saan lä­hes kai­kes­sa. Ener­gi­aa on myös riit­tä­miin, jota riit­tää iso­ja mää­riä vien­tiin use­am­mas­sa muo­dos­sa.

Oma­va­rai­suu­del­la on sy­vät juu­ret suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa, joka oli vie­lä 1960- ja 1970-lu­vuil­la enem­män maa­seu­tu­voit­tois­ta ja vä­hem­män kau­pun­ki­lais­ta. ”Oma ruo­ka omas­ta maas­ta” on hä­vi­ä­mään päin: mar­ke­teis­ta löy­tyy tar­vit­ta­va hel­pos­ti. Vä­hin­tään pie­ni oma kas­vi- tai pe­ru­na­maa, mar­ja­pus­kat ja ome­na­puut ovat se­koi­tus luk­sus­ta sekä li­sää te­ke­mis­tä, jo­hon on­nek­si mo­nel­la kau­pun­kien ul­ko­puo­lel­la asu­vil­la ihm­sil­lä on vie­lä mah­dol­li­suuk­sia.

Oma­va­rai­suu­den mit­ta­ri ei ra­joi­tu omaan hen­ki­lö­koh­tai­seen ruu­an­tuo­tan­toon. Alu­eel­li­nen ja val­ta­kun­nal­li­nen oma­va­rai­suus on voi­ma­va­ra, joka li­sää yh­teis­kun­nan huol­to­var­muut­ta, vä­hen­tää tuon­ti­riip­pu­vuut­ta ja pääs­tö­jä, jot­ka ne­kin ovat kaup­pa­ta­va­raa.

His­to­ri­an saa­tos­sa oma­va­rai­suut­ta ja riip­pu­vai­suut­ta on ko­e­tel­tu mo­nel­la ta­val­la. Suo­men ja län­ti­sen Eu­roo­pan vii­mei­set suu­ret näl­kä­vuo­det 1866-68 ta­pah­tui­vat sa­maan ai­kaan kun Ka­na­dan liit­to­val­tio muo­dos­tui 1867. Hä­tä­a­pu­työ­nä to­teu­tet­tu To­ke­ro­tie on muis­to täs­tä ajas­ta Kau­ha­jo­el­la.

Vas­taa­vaa maan­laa­juis­ta nä­län­hä­tää Ka­na­das­sa ei ole ko­et­tu, vaik­ka alu­eel­li­ses­ti nii­tä on ol­lut etu­pääs­sä al­ku­pe­räis­kan­so­jen kes­kuu­des­sa, jois­ta vii­mei­sin ja eh­kä tun­ne­tuin - häm­mäs­tyt­tä­väs­ti vie­lä vuon­na 1950 ko­et­tu - Hud­so­nin­lah­den län­si­puo­len Ki­val­liq-alu­een niin kut­sut­tu Ka­ri­bu-nä­län­hä­tä. Iso muu­tos ka­ri­bu­jen, po­ron lä­hei­sen su­ku­lai­sen, va­el­lus­reit­tei­hin vai­kut­ti inui­it­tien yh­dys­kun­tiin alu­eel­la ja ai­heut­ti nä­län­hä­dän, jos­sa me­neh­tyi noin puo­let asuk­kais­ta isol­la har­vaan asu­tul­la alu­eel­la, kuu­ti­sen­kym­men­tä ih­mis­tä.

Vaik­ka mit­ta­kaa­va oli suh­teel­li­sen pie­ni, oli Ka­na­dan val­tio sil­ti lii­an hi­das re­a­goi­maan ti­lan­tee­seen. Tä­män jäl­keen Ka­na­dan poh­joi­ses­sa asu­vaa al­ku­pe­räis­vä­es­töä alet­tiin eri ta­voin er­kaan­nut­ta­maan pe­rin­tei­sis­tä elin­ta­vois­taan ja muut­ta­maan yh­dys­kun­tiin. Tu­han­sia vuo­sia elä­neen luon­non­mu­kai­sen vä­es­tön elin­ta­po­jen muu­tos poi­ki liu­dan mui­ta on­gel­mia, jois­ta he ovat kär­si­neet sii­tä saak­ka. Täl­lai­sia ovat mie­len­ter­vey­son­gel­mat sekä päih­de- ja al­ko­ho­li­riip­pu­vuus. Ylei­ses­ti ot­ta­en työt­tö­myys, tur­hau­tu­nei­suus ja his­to­ri­an trau­mat ovat mo­nin­ker­tais­ta­neet on­gel­mat, jot­ka ovat ylei­siä Ka­na­dan al­ku­pe­räis­vä­es­tön kes­kuu­des­sa. Voi­daan oi­keu­te­tus­ti väit­tää, et­tä val­ti­on ja al­ku­pe­räis­vä­es­tön vä­lil­le on muo­dos­tu­nut jos­sain mää­rin epä­ter­veel­li­nen riip­pu­vai­suus­suh­de.

His­to­ri­al­li­ses­ti oma­va­rai­sil­la ja luon­non­mu­kai­sil­la al­ku­pe­räis­kan­soil­la riit­tää haas­tei­ta. Rat­kai­sua on­gel­miin on yri­tet­ty ha­kea useil­la ta­voil­la ja jois­sa­kin on men­ty ojas­ta al­lik­koon sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä hy­vää on yri­tet­ty. Mie­les­tä­ni kyse on juu­ri oma­va­rai­suu­den puut­tu­mi­ses­ta. Elä­mäs­sä täy­tyy ol­la toi­voa ja tar­koi­tus­ta sekä us­koa omaan te­ke­mi­seen. Kun olet pit­käl­ti riip­pu­vai­nen jos­tain toi­ses­ta ta­hos­ta, niin se tuo jou­kon on­gel­mia, jot­ka ka­saan­tu­vat ja mo­nin­ker­tais­tu­vat.

Ka­na­das­sa riit­tää luon­non­va­ro­ja. Mie­les­tä­ni kan­nus­ti­met ja tuki luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mi­seen kes­tä­väs­ti al­ku­pe­räis­kan­so­jen kes­kuu­des­sa oli­si oi­kea tie, jol­la Ka­na­da voi­si vih­doin­kin saa­da ai­kaan kes­tä­vää ja po­si­tii­vis­ta muu­tos­ta al­ku­pe­räis­kan­so­jen ah­din­koon. Tek­no­lo­gia ja in­ves­toin­nit voi­si­vat li­sä­tä työl­li­syyt­tä ja ener­gi­ao­ma­va­rai­suut­ta mo­neen yh­dys­kun­taan. Harp­paus uu­teen ja sen po­si­tii­vi­set vai­ku­tuk­set voi­si­vat ol­la iso­ja. Suo­ma­lai­nen met­sän­hoi­to sekä bi­o­mas­san ja uu­siu­tu­vien ener­gi­a­muo­to­jen osaa­mi­nen voi mah­dol­li­ses­ti ol­la aut­ta­mas­sa täs­sä toi­vo­tus­sa mur­rok­ses­sa.

Pasi Pin­ta

kau­ha­jo­ke­lais­syn­tyi­nen Suo­men kun­ni­a­kon­su­li

Thun­der Ba­ys­sa Ka­na­das­sa