Nuoret ampujat menestyivät Kultahippu-finaalissa
Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
Kauhajoki haki toisen voiton Kisahallista
Avoimet ovet toivat kansaa kirjasto- ja opistotalolle
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Puutalojen ikkunoista tuikkivat lämpimät valot luovat joulutunnelmaa. Kuva: Hanna Hattar
Lakeuden laidalla: Hetkeni herraskartanossa ja muita puisia unelmia
Ajelimme perheeni kanssa joulukuun puolivälin paikkeilla Pietarsaareen, josta mieheni on kotoisin. Kävimme tervehtimässä anoppiani ja appiukkoani.
Samalla pistäydyimme kodikkailla käsityöläismarkkinoilla eräässä pihapiirissä.
Puheensorina ja pieni ryysis loivat mukavan tunnelman. Ihmiset olivat ilahtuneita toistensa seurasta. Kun tuotteetkin vielä tekivät kauppansa, oli ilmassa selkeää uskoa ”vanhan maailman” paluuseen. Hämärän tultua lähdin kävelylle Pietarsaaren puukaupunginosaan Skataan eli Pohjoisnummelle. Se on yksi Suomen suurimmista yhtenäisistä puutaloalueista. Suojellut talot ovat suurelta osin alkuperäisessä asussaan, mikä tekee alueesta kulttuurihistoriallisesti arvokkaan.
Vuosittain Skatan asukasyhdistys järjestää alueellaan joulukalenterivaelluksen. Joulukuun 24 päivänä aina jonkun talon ikkunaan avautuu jouluinen asetelma. Päivämäärät ja osoitteet on merkitty alueen karttaan, joka on tulostettavissa yhdistyksen Facebook-sivuilta. Idea on aivan mainio! On ihanaa kuljeskella kapeilla kaduilla puutalojen väleissä ja kurkkia ikkunoita, josko löytäisi kalenterin luukun. Ilman karttaa onnistuin löytämään kaksi ikkunaa retkelläni. Varsinainen jouluvaellus kannattaa tehdä vasta välipäivinä, sillä silloin kaikki 24 ikkunaa ovat kävelijöiden nähtävillä.
Skatan puutalot muistuttavat minua Kristiinankaupungista, jossa työskentelin yhden kesän paikallislehden toimittajana. Tuo kesä oli unelmieni kesä. Asuin herraskaisen talon pihapiirissä, ulkorakennukseen rakennetussa piian asunnossa. Sain tehdä työtä, josta olin aina haaveillut, ja aistia puutalokaupungin tunnelmaa meren rannalla.
Tuona kesänä ajattelin, että hakeudun ilman muuta töihin Kristiinankaupunkiin valmistuttuani yliopistosta. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka minulle myöhemmin tarjottiin toimittajan paikkaa kaupungista. En uskaltanut muuttaa paikkakunnalle, jonka talvet tuntuivat jo ajatuksenakin yksinäisiltä. Olisin istunut yksin yhden hengen konttorissa ja katsellut, kun tuuli pyörittelee kuihtuneita puulehtiä tyhjällä torilla päivästä toiseen. Ei, minun oli päästävä ihmisten ilmoille. Saatava oppia työelämää vanhemmilta kollegoilta ja koettava työyhteisöjen elossa pitävä energia. Jonkin pysyvän jäljen jätin kuitenkin itsestäni Kristiinankaupunkiin tuona kesänä. Sukulaisilta lainattu kesäauto, valkoinen Volkswagen Jetta vuosimallia -86 päästi öljyt herraskartanon pihaan heti muuttopäivänä.
Pikkutyttönä ihastelin rantakaupungin puutaloja Kaskisissa. Kävimme siellä kalaostoksilla. Toisinaan veimme myös hiekkaa isäni kuorma-autolla saarelle, jossa setäni kesämökki sijaitsi. Saarelle kuljettiin lossilla. Ajoimme lähtöpaikkaan aina samaa reittiä, pitkin rantakatua, jonka varrella oli sininen puutalo. Kuorma-auton hytistä näin hyvin sisään talon isoista ikkunoista. Kattolamput, kakluuniuuni ja pitkä uljas ruokapöytä tuoleineen. Näkymä painui mieleeni. Se antoi jalansijan unelmille, jotka ovat kantaneet läpi elämän. Kotiin päästyäni piirsin sinisen puutalon paperille, jotta se tuntuisi todemmalta. Väritin nurkkalaudat ja ikkunanpielet vaaleanpunaisiksi, jotta talo varmasti olisi niin ihana kuin miltä se tuntui lapsen silmissäni.
Vaikka en päätynyt asumaan puutalojen kaupunkiin tai kaupunginosaan, olen onnellinen, kun pääsen edes silloin tällöin kuljeskelemaan sellaisissa. Yhden asian olen elämässäni oppinut. Kauneudesta voi nauttia omistamatta kaikkea itse. Monesti unelmat ovat parhaimmillaan unelmina, kaukana todellisuudesta ja kylmää hohkaavista nurkista.
Tunnelmallista joulua Kauhajoelle,
Hanna Hattar
Nuoret ampujat menestyivät Kultahippu-finaalissa
Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
Kauhajoki haki toisen voiton Kisahallista
Avoimet ovet toivat kansaa kirjasto- ja opistotalolle
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Puistotie 25, KAUHAJOKI
Avoinna:
ma - pe 9-15
(06) 2357 100
etunimi.sukunimi(at)kauhajoki-lehti.fi
ilmoitus (at)kauhajoki-lehti.fi
toimitus(at)kauhajoki-lehti.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.