Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti ja kuva

Täs­sä ju­tus­sa ar­vi­oi­daan nel­jän yh­ty­een tai ar­tis­tin vii­mei­sin­tä al­bu­mia. En­sim­mäi­se­nä on Jo­han­na Kur­ke­lan, Tuo­mas Ho­lo­pai­sen ja Troy Do­nock­leyn muo­dos­ta­man Au­rin uu­tu­kai­nen. Li­säk­si ar­vos­tel­laan Ant­ti Rai­li­on, War­me­nin ja The Odo­rant­sin tuo­reim­mat le­vyt.

AU­RI: III – CAND­LES & BE­GIN­NINGS (NUC­LE­AR BLAST).

Au­ri-trion kol­mas levy on herk­kää ja kau­nis­ta mu­siik­kia. Sen voi luo­ki­tel­la oma­lei­mai­sek­si fol­kik­si. Jos Au­ris­ta ei tie­dä tar­kem­min en­nal­ta, vaan os­taa al­bu­min vain sik­si, et­tä on Night­wish-yh­ty­een ja/tai Jo­han­na Kur­ke­lan fani, niin yl­lät­tyy. Le­vyl­lä Kur­ke­la lau­laa sekä soit­taa viu­lua ja kos­ket­ti­mia. Kak­si muu­ta jä­sen­tä ovat Night­wis­hin pe­rus­ta­ja, kos­ke­tin­soit­ta­ja ja bii­sin­te­ki­jä Tuo­mas Ho­lo­pai­nen sekä Troy Do­nock­ley, joka soit­ti Night­wis­hin le­vyl­lä en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2007. Do­nock­ley on ol­lut Night­wis­hin vi­ral­li­nen jä­sen vuo­des­ta 2013 läh­tien. Do­nock­leyn pää­soi­tin on ir­lan­ti­lai­nen säk­ki­pil­li. Au­rin III - Cand­les & be­gin­nings -le­vyl­lä hän soit­taa myös esi­mer­kik­si ki­ta­raa, bou­zou­kia ja man­do­laa sekä vas­taa jois­ta­kin lau­luo­suuk­sis­ta. Ho­lo­pai­nen tai­tu­roi kos­ket­ti­mia ja taus­ta­lau­lu­ja.

Toi­saal­ta jul­kai­su haas­taa kuu­li­jaa, mut­ta enem­mis­sä mää­rin se ren­tout­taa sel­lais­ta, joka tie­tää en­nal­ta mil­lai­nen levy on. The in­vi­sib­le Gos­sa­mer brid­ge -avaus­kap­pa­le heti haas­taa kuu­li­jan kuin kuu­li­jan. Sii­nä on en­sin pit­kään ää­nes­sä vain Kur­ke­la. Hän ei lau­la, vaan hän tuo esiin tun­nel­mia il­man var­si­nai­sia sa­no­ja. Va­jaan 50 se­kun­nin jäl­keen mu­kaan liit­tyy toi­nen nai­sää­ni. Do­nock­leyn soit­toa al­kaa kuu­lua sel­ke­äs­ti sa­dan se­kun­nin jäl­keen. Vas­ta 40 se­kun­tia myö­hem­min kuul­laan var­si­nais­ta lau­lua. Rei­lut 40 sa­naa kes­tä­vä lau­luo­suus kuul­laan kah­des­ti vii­si­mi­nuut­ti­sen kap­pa­leen ai­ka­na.

Osas­sa bii­seis­tä kuul­laan var­si­nais­ta lau­lua mo­nin­ker­tai­ses­ti enem­män, ku­ten vii­tos­te­ok­ses­sa Lib­ra­ries of love. Se al­kaa muul­la kuin var­si­nai­sel­la lau­lul­la. Se ja bon­go­rum­mu­tus kul­jet­ta­vat aluk­si yli puo­li mi­nuut­tia kuu­li­jaa si­ten kuin ol­tai­siin aal­lok­koi­sel­la me­rel­lä. Sit­ten ti­lan­ne rau­hoit­tuu ja Kur­ke­la lau­laa yk­sin en­nen kuin kuul­laan muun mu­as­sa ki­ta­roin­tia. Lop­puo­si­ois­sa tu­lee jäl­leen mo­ni­puo­li­suut­ta, ku­ten upea viu­luo­sio en­sin soo­lo­na ja sit­ten mui­den inst­ru­ment­tien ja Kur­ke­lan lau­lun rin­nal­le. Sa­noi­tuk­set löy­ty­vät kan­si­vi­hos­ta, joka on to­teu­tet­tu van­ha­hen­ki­ses­ti.

The ap­pa­ri­ti­on spe­aks -bii­si on mi­nuu­tin jäl­keen osit­tain vä­hän ka­oot­ti­nen ja taus­tal­la se­ka­va, tah­din ol­les­sa rau­hal­li­nen, mut­ta sit­ten rei­lun mi­nuu­tin jäl­keen tu­lee mu­kaan ras­kaam­pia ele­ment­te­jä. Kur­ke­lan lau­lu on taus­tal­la ke­pe­ää. Eri­koi­nen jy­rää­vyys ja Kur­ke­lan lau­lun ris­ti­rii­ta kes­tä­vät puo­li­tois­ta mi­nuut­tia en­nen sees­teis­tä osuut­ta, ja en­nen kuin al­kaa Ho­lo­pai­sen ren­nom­pi kos­ke­tin­tai­tu­roin­ti. Ko­ko­nai­suu­te­na bii­sis­sä on so­pi­vas­ti dra­ma­tiik­kaa.

Jot­kut kap­pa­leet on pi­det­ty pel­kis­tet­tyi­nä, mut­ta esi­mer­kik­si seis­ka­bii­si He­li­o­siin on tun­get­tu lii­kaa asi­oi­ta. He­li­os al­kaa rau­hal­li­sel­la mi­nuu­tin mit­tai­sel­la kau­niil­la säk­ki­pil­li­soo­lol­la. Sit­ten tun­nel­ma vä­hän säh­köis­tyy lau­lun al­ka­mi­sen jäl­keen. Taus­tal­la soi sil­loin säh­kö­ki­ta­ra. Taus­ta­lau­lu­koh­dat ovat He­li­o­sis­sa mo­nia mui­ta kap­pa­lei­ta vah­vem­pi­na. Te­ok­ses­sa pin­taan nos­te­taan myös Ho­lo­pai­sen kos­ke­ti­no­suus ja sil­loin sekä myö­hem­min vä­ri­maa­il­maa luo­vat jou­si­soit­ti­met. Mu­kaan tu­lee lo­pus­sa rum­pu­ja, joi­ta soit­taa vaa­sa­lais­läh­töi­nen Night­wish-kan­nut­te­li­ja Kai Hah­to, jon­ka his­to­ri­aan kuu­lu­vat myös esi­mer­kik­si Win­ter­sun ja Rot­ten Sound.

Jul­kai­su eh­kä he­rät­te­lee ih­mi­siä miet­ti­mään, et­tä kan­nat­taa roh­ke­as­ti tu­tus­tua it­sel­le vie­raam­piin mu­siik­ki­tyy­lei­hin

ANT­TI RAI­LIO: RAK­KAU­DEN JOU­LU CD (GRA­MO­POP).

Sei­nä­jo­ke­lai­sel­ta Ant­ti Rai­li­ol­ta jul­kais­tiin mie­hen vii­des al­bu­mi. Rak­kau­den jou­lua -täys­pit­kä sa­mal­la alus­taa hä­nen pe­rin­teis­tä jou­lu­kier­tu­et­taan, joka saa­puu Kau­ha­jo­en kirk­koon 3. jou­lu­kuu­ta. Ke­säl­lä ja syk­syl­lä Tan­go­mark­ki­noi­den lau­lu­kil­pai­lun su­per­fi­na­lis­ti (kah­den par­haan mies­lau­la­jan jou­kos­sa) teki pää­o­sin Tu­li­kas­te-bän­din­sä kans­sa tans­si­la­va­keik­ko­ja.

Rai­li­on ai­em­mis­ta al­bu­meis­ta vuon­na 2019 jul­kais­tu Mie­len­rau­haa on myös ol­lut jou­lu­tee­mai­nen. Uu­si levy tuo esiin pe­rus­tei­ta sil­le, mik­si Rai­lio on kym­me­nen upeim­man elos­sa ole­van suo­ma­lai­sen tul­kit­si­jan jou­kos­sa. Avaus­kap­pa­leek­si on va­lit­tu Tul­koon jou­lu. Se on mo­nes­ti ol­lut yk­si ko­ho­koh­ta Ras­kas­ta jou­lua -kier­tu­een kei­koil­la. Al­bu­min se avaa so­pi­van sees­tei­ses­ti. Ky­sei­ses­sä Pek­ka Si­mo­jo­en kap­pa­lees­sa saa­vat ti­laa sekä Rai­li­on peh­me­äm­mät et­tä vah­vat lau­luo­suu­det ja muun mu­as­sa ki­ta­ra- ja kos­ke­tin­soit­ta­jat. Rak­kau­den jou­lu -al­bu­mil­la soit­taa lä­hes kym­me­nen muu­sik­koa, ku­ten hä­nen jou­lu­kier­tu­eel­laan jäl­leen mu­ka­na ole­va ki­ta­ris­ti JC Halt­tu­nen. Halt­tu­sel­ta kuul­laan muun mu­as­sa ky­sei­ses­sä yli vii­si mi­nuut­tia kes­tä­väs­sä Tul­koon jou­lu -ver­si­os­sa mo­nes­sa eri vai­hees­sa näp­päin­tai­tu­ruut­ta ja soo­lo­ja, jot­ka tuo­vat kap­pa­lee­seen eri­tyi­syyt­tä.

Hyvä va­lin­ta oli lait­taa toi­sek­si En­ke­li­kel­lo. Ver­sio on me­ne­vä ja so­pi­van simp­pe­li alus­ta lop­puun eli eri­tyyp­pi­nen kuin Tul­koon jou­lu. The christ­mas song -kään­nös Jou­lu­lau­lu on so­vi­tet­tu hi­taah­kok­si ja sel­lai­sek­si, et­tä sii­nä Rai­lio lei­kit­te­lee pik­kai­sen ja an­taa va­paut­ta tul­kin­nal­leen. Sii­nä tu­lee muun mu­as­sa sak­so­fo­ni­soo­lo, ja lop­puo­suu­des­sa Rai­lio ve­tää suo­rem­pien pät­kien li­säk­si yh­den jä­re­äm­män lau­luo­suu­den. Se toi­mii.

Ant­ti Rai­lio us­kal­taa soit­ta­jien­sa sekä levy-yh­ti­ön­sä kans­sa tart­tua mo­neen puh­ki­ku­lut­tuun kap­pa­lee­seen. Toi­saal­ta se har­mi­tut­taa, mut­ta toi­saal­ta ei, sil­lä nii­hin on saa­tu uu­sia ulot­tu­vuuk­sia. Esi­mer­kik­si Hei­nil­lä här­kien kau­ka­lon -kap­pa­le on muu­ta­mal­la en­sim­mäi­sel­lä kuun­te­lu­ker­ral­la vai­su. Sii­nä on sekä pe­rin­teis­tä hen­keä et­tä eri­tyyp­pis­tä nou­se­vaa tem­poa. So­vi­tuk­sen hy­vät puo­let ko­ros­tu­vat kuun­te­lu­ker­to­jen myö­tä.

Mo­nel­le on puo­les­taan to­den­nä­köi­ses­ti ou­to Mary did you know? -kap­pa­le. Vaik­ka se on ai­noa vie­raal­la kap­pa­leel­la lau­let­tu teos, va­lin­ta ei häi­rit­se. Vii­den­te­nä eli kes­kim­mäi­se­nä yh­dek­sän te­ok­sen le­vyl­lä ole­vas­sa Mary did you know? -bii­sis­sä Rai­li­on lau­lu sekä tul­kin­ta pi­de­tään pin­nal­la, ja soit­ti­met taus­tal­la.

Jean Si­be­liuk­sen sä­vel­tä­män ja V.A. Kos­ki­nie­men sa­noit­ta­man Fin­lan­dia-kap­pa­leen ver­si­oin­nin koh­dal­la haas­te on jo­kai­sel­la ar­tis­til­la erit­täin suu­ri. Sen oli­sin it­se eh­kä jät­tä­nyt pois, sil­lä ver­si­os­sa Rai­lio jo­ten­kin jät­tää osaa­mis­taan puo­li­tie­hen. Hän tyy­tyy me­ne­mään asi­at va­ro­vai­ses­ti. Rai­lio ei mene tai yri­tä men­nä yh­tä kor­ke­al­le kuin esi­mer­kik­si omas­sa ver­si­os­saan Sa­ka­ri Kuos­ma­nen.

Hie­no ja on­nis­tu­nut pää­tös le­vyl­le on John Len­no­nin ja Yo­ko Onon sä­vel­tä­mä Jou­lun rau­haa, jon­ka suo­men­nok­sen ovat teh­neet Jaa­ak­ko Salo, Juha Vai­nio ja Juk­ka Vir­ta­nen. Heik­ki Neu­vo­sen pi­a­no­tai­tu­roin­ti on ver­si­os­sa pää­o­sas­sa Rai­li­on lau­lun rin­nal­la. Vä­lil­lä tuo­daan pin­taan vä­ke­väm­piä osuuk­sia ki­ta­ran ja taus­ta­lau­lun saat­te­le­ma­na.

WAR­MEN: BAND OF BROT­HERS (RE­A­PER EN­TER­TAIN­MENT).

Num­mi­roc­kis­sa en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2024 esiin­ty­nyt suo­ma­lai­nen War­men al­koi Child­ren Of Bo­dom -yh­ty­een kos­ke­tin­soit­ta­jan Jan­ne Wir­ma­nin soo­lop­ro­jek­ti­na vuo­si­tu­han­nen vaih­teen ai­koi­hin. Ko­koon­pa­no on vaih­del­lut, mut­ta Jan­nen li­säk­si 2001 il­mes­ty­nees­tä avaus­le­vys­tä läh­tien on mu­ka­na ol­lut Jan­nen ki­ta­ris­ti­ve­li Ant­ti Wir­man.

War­me­nin me­noa ai­ka­tau­lut­ti­vat pit­kään Child­ren Of Bo­dom ja jou­lu­kuus­sa 2020 kuol­lut Ale­xi Lai­ho. Yh­dek­sän tau­ko­vuo­den jäl­keen War­me­nil­tä il­mes­tyi uu­si al­bu­mi 2023 (Here for none), ja nyt Band of brot­hers -levy. Kum­mal­la­kin jul­kai­sul­la lau­laa esi­mer­kik­si En­si­fe­ru­mis­ta tut­tu Pet­ri Lind­roos. Uu­sil­la al­bu­meil­la War­me­nin tuo­tan­to on ai­em­paa ra­jum­paa me­lo­dis­ta de­ath me­ta­lia. Yk­si hie­noin rai­ta on jän­näs­ti ja hie­nos­ti so­vi­tet­tu, sä­vel­let­ty ja sa­noi­tet­tu When do­ves cry blood. Se al­kaa ta­val­laan rau­hai­sam­min, mut­ta sii­nä­kin on mo­nen muun ta­paan 40 en­sim­mäi­sen se­kun­nin ai­ka­na ry­mi­nä­o­si­ot ja sit­ten vain ly­hyis­sä osi­ois­sa asi­oi­ta ve­de­tään pe­rus­me­tal­lil­la. Kol­me mi­nuut­tia kes­tä­vä kap­pa­le on hie­no sä­vel­lys- ja so­vi­tu­si­de­a­ko­ko­nai­suus. Sii­nä on pal­jon pu­hut­te­le­vuut­ta ja vaih­te­le­vuut­ta. When do­ves cry blood tar­koit­taa suo­mek­si: mil­loin kyyh­kyt it­ke­vät ver­ta.

March or die -kap­pa­le on ko­ko­nai­suu­te­na ris­ti­rii­tai­nen. Sii­nä on toi­saal­ta hy­vin, mut­ta toi­saal­ta epä­on­nis­tu­nees­ti yh­dis­tet­ty vaih­del­len ke­pe­äm­piä ja ra­jum­pia ele­ment­te­jä. Aluk­si on puo­li­rau­hal­lis­ta tem­poa ja kik­kai­le­vaa soit­toa en­nen vauh­din kiih­ty­mis­tä ja mei­nin­gin muut­tu­mis­ta. Vä­lil­lä tu­lee kos­ke­tin­soit­to- ja ki­ta­ra­soo­lo­ja. Kap­pa­le on ai­ka­moi­nen se­ka­sot­ku ko­ko­nai­suu­te­na.

Uu­tu­kai­sen Band of brot­hers -nimi tai­taa vii­ta­ta sii­hen, kun sä­vel­lyk­set ja sa­noi­tuk­set on mer­kit­ty yh­tei­sik­si, ja Jan­ne Wir­man ei ole eh­kä saa­nut ai­na oi­keu­tus­ta te­ko­sis­taan. Mer­kin­nöis­sä poik­keus on Stra­to­va­rius-lai­na­bii­si The kiss of Ju­das. Se on ver­sio Stra­to­va­riuk­sen vuon­na 1997 jul­kai­se­mas­ta kap­pa­lees­ta. Al­ku­pe­räi­seen ver­ra­tes­sa soit­to on pari as­kel­ta ras­kaam­paa ja lau­lu sä­hä­käm­pää. Ro­soi­sem­pi soit­to sekä lau­lu so­pi­vat sii­hen ja te­ke­vät al­ku­pe­räis­ver­si­ol­le kun­ni­aa. The kiss of Ju­das so­pii War­me­nin co­ve­rik­si myös si­ten, et­tä bän­din en­sim­mäi­sil­lä al­bu­meil­la vie­rai­li­vat Stra­to­va­rius-jä­se­nis­tä so­lis­ti Timo Ko­ti­pel­to ja en­ti­nen ba­sis­ti Jari Kai­nu­lai­nen. Joi­ta­kin kap­pa­le­va­lin­ta saat­taa yl­lät­tää. Se kui­ten­kin so­pii Band of brot­hers -ko­ko­nai­suu­teen, jos­sa ei ole sel­kei­tä yli­jää­mä­rai­to­ja.

THE ODO­RANTS: LOVE SONGS NE­VER DIE (STRI­PED MU­SIC)

Me­lo­di­sen pop­pun­kin ilo­sa­no­maa vä­lit­tä­vä The Odo­rants pe­rus­tet­tiin Sei­nä­jo­el­la 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Bän­dis­sä nyt noin 30 vuot­ta myö­hem­min ovat yhä pe­rus­ta­ja­jä­se­nis­tä mu­ka­na lau­la­ja-ki­ta­ris­ti Ans­si Odo­rant sekä rum­pa­li Jaak­ko Odo­rant. Uu­den Love songs ne­ver die -le­vyn jul­kai­si ita­li­a­lai­nen Stri­ped Mu­sic -levy-yh­tiö (Stri­ped Re­cords). Häm­men­tä­vän hie­noa, et­tä bän­di on va­kuut­ta­nut mai­neik­kaan 1993 pe­rus­te­tun The Man­ges -yh­ty­een And­rea Man­ge­sin si­ten, et­tä hän liit­tyi al­bu­min jul­kai­sun jäl­keen vi­ral­li­sek­si The Odo­rants -jä­se­nek­si. Hän on toi­nen Stri­ped Mu­si­cin pää­o­mis­ta­ja. And­re kor­va­si PC Odo­rant­sin, joka on sä­vel­tä­nyt Ans­sin ja Jaa­kon kans­sa le­vyn kap­pa­leet sekä on ol­lut mu­ka­na te­ke­mäs­sä nel­jän kap­pa­leen sa­noi­tuk­sia. Sa­nat on pai­net­tu vi­nyy­li­le­vyn kan­siinl

It­sel­lä­ni oli ta­val­laan pel­ko, et­tä saa­ko The Odo­rants luo­tua tar­peek­si mo­ni­puo­li­sen ko­ko­nai­suu­den. Pel­ko on­nek­si osoit­tau­tui tur­hak­si, sil­lä luo­mis­voi­maa yhä löy­tyy ja pop­pun­kin gen­res­sä levy on mo­ni­puo­li­nen.

As abo­ve so be­low on puo­li­no­pea pe­rus­rai­ta ja tur­val­li­nen va­lin­ta al­kuun. Pää­ki­ta­roin­nin ja lau­lun li­säk­si taus­tal­la ta­pah­tuu asi­oi­ta ak­tii­vi­ses­ti. Toi­se­na ole­va Love songs ne­ver die -ni­mik­ko­bii­si al­kaa rau­hai­sas­ti. Ans­si Odo­rant­sin ää­nes­sä on ai­na ol­lut eri­tyi­siä piir­tei­tä, ja hän osaa tul­ki­ta hi­taat sekä puo­li­hi­taat her­kät osuu­det ta­voil­la, jot­ka luo­vat ne ai­dos­ti va­kuut­ta­vik­si ja tun­teik­kaik­si. Hän to­del­la­kin osaa hyö­dyn­tää ää­nen­sä mo­ni­puo­li­suut­ta.

Kap­pa­lei­den jär­jes­tys­va­lin­ta on teh­ty näp­sä­käs­ti, sil­lä pa­ri­mi­nuut­ti­nen Tran­sil­va­ni­an shred­der pa­laut­taa me­non sit­ten jäl­leen vauh­dik­kaak­si. Kuu­des­ta A-puo­len bii­sis­tä Car ra­dio on kap­pa­le, joka on teh­ty lii­an tur­val­li­ses­ti niin sa­no­tus­ti sing­le- ja ra­di­o­soit­toa var­ten. Har­mit­ta­vas­ti al­bu­mia ei jul­kais­tu CD- tai ka­set­ti­muo­dos­sa. Jois­ta­kin di­gi­pal­ve­luis­ta se löy­tyy.

B-puo­len bii­seis­tä Good­bye 219 on lois­to­e­si­merk­ki sii­tä, mi­ten taus­ta­lau­lut ovat edel­leen yk­si The Odo­rant­sin vah­vuus. Ans­sin lau­luo­suus on erit­täin hie­nos­ti lai­tet­tu taus­ta­hoi­lo­tuk­sen al­le. Se ko­ros­taa sitä, mitä ih­mi­sen mie­les­sä kul­kee. Kap­pa­leen sa­noi­tuk­sis­sa on epä­toi­voi­ses­ti­kin hai­kai­lua ta­pah­tu­nee­seen koh­taa­mi­seen. Same Free­way on yk­si Love songs ne­ver die -al­bu­min äs­sä­rai­dois­ta. Se al­kaa akus­ti­sel­la ki­ta­ral­la ja pit­kän fii­lis­te­lyn jäl­keen tu­lee no­pe­am­pi osuus, ja sit­ten meno taas rau­hoit­tuu al­le 30 se­kun­nik­si, kun­nes bii­si hil­jen­ne­tään pois täs­tä maa­il­mas­ta häi­vy­tys­me­ne­tel­mäl­lä. Kap­pa­lees­sa tun­nel­mat ovat tär­ke­äm­mät kuin sa­noi­tus tai so­vi­tus. Night of the li­ving dead on puo­les­taan pa­rin mi­nuu­tin ry­käi­sy. Ky­sees­sä ei ole esi­mer­kik­si hard­co­re­tyyp­pi­nen veto vaan no­pea pop­punk­ral­li.