Si­li­mä hy­vän nä­köö, käsi kau­ni­hin te­köö,

suu hy­vän mais­taa, sitä mie­li muis­te­loo.

Ei oo lä­hes­kää niin nä­lä­kä, ku vä­lil­lä syöö.

Hy­vä­nä pi­ret­ti­hin, vä­häl­tä jot­tei ruo­kit­tu.

Voi on pa­ra­huu­sin si­li­män voi­ret.

Lei­väs­tä syön­ti alie­ta­han.

Ruis­lei­pä on va­ha­vin suk­sen voi­ret.

Hy­vin syö­ren pa­lio ku­luu, haas­ka­ten viä enäm­pi.

Ei ruo­ka lopu syö­mi­sen,

mut­ta saa­mat­to­muu­ren tä­hä­re.

Joka fa­tin­sa kra­vaa,

sen ei tart­te laa­ri­an­sa lais­ta.

Nä­lä­kä on jot­ta nä­kyä hait­taa.

Te­köö työ­tä käs­ket­tyä, syöö ruo­kaa lai­tet­tua.

Joka pa­lio syöö, se pa­lio te­köö.

Niin ruo­ki­ta­han kuin­ka kuo­ki­ta­han.

Tot­ta­han jo­ka­hi­nen krop­sua söis,

mut­tei ku­kaa oho­raa leik­kaa­si.

Puok­koo pen­kil­lä is­tuu, mak­ka­rat uu­nis pi­ha­jaa.

Syl­tyt syö­rä­hän en­si päi­vä­nä,

mak­ka­rat uu­nis­ta päin.

Po­ho­jal­ta pa­ra­noo ku en­ti­nen pii­mä­vel­li.

Klim­pit on hy­viä, ku nii­tä vain löy­tääs.

Pu­huu niin­ku syö­räk­ki saa.

Vel­lil­lä pää­söö ve­rä­jäl­le, puu­rol­la tiel­le,

per­nool­la pe­ril­le as­ti.

Son hä­vi­töön nä­lä­kä jo­kei lei­väl­lä lä­hä­re.

Kert­tu Kar­hu