Vuo­si­kym­me­nien ai­koi­na su­ku­pol­vet ovat ker­to­neet et­tä kyl­lä on taas ”he­del­mää” ve­tes. Tätä he­del­mää on Num­mi­jär­ves­sä to­det­tu to­del­la­kin su­ku­pol­vien ajan.

On ker­rot­tu si­ni­le­väs­tä, vi­her­le­väs­tä ja tur­peen li­kaa­mas­ta ve­des­tä jne.

Ke­säi­sin ve­des­sä to­del­la­kin on ha­vait­tu jo­ta­kin il­ke­än­nä­köis­tä ta­va­raa ve­den pin­nal­la. Ve­des­sä ei voi ui­da tai ai­na­kin on ju­lis­tet­tu ui­ma­kel­vot­to­muu­des­ta ja myr­kyl­li­syy­des­tä. Nämä kom­men­tit ei­vät to­del­la­kaan ole ai­van ns. tuu­les­ta tem­mat­tu­ja.

Me, jot­ka olim­me 1950-lu­vul­la lap­sia, ui­tiin ja mols­kit­tiin jär­ves­sä tun­ti­kau­sia ke­säi­sin. Ve­den pin­nal­la oli vih­re­ää ”he­del­mää”, jos­kus niin et­tä ve­den pin­taan voi­tiin sor­mel­la piir­tää ja kir­joit­taa. Sil­loin ei ku­kaan ker­to­nut et­tä joku oli­si sai­ras­tu­nut tai saa­nut ihot­tu­maa, vaik­ka päi­vä­kau­sia mols­kit­tiin jär­ves­sä tun­ti­tol­kul­la.

On myös huo­mat­tu et­tä ko­vat sa­de­kuu­rot ha­jot­ta­vat ja hä­vit­tä­vät näi­tä le­vä­muo­dos­tuk­sia. Mi­hin ne häi­py­vät, sii­tä ei kan­sa­lai­sil­la juu­ri mi­tään tie­toa ole.

Jo­ku­nen ai­ka sit­ten Num­mi­jär­vel­lä taas huo­les­tut­tiin voi­mak­kaas­ta vih­re­äs­tä ve­den pin­nal­la. Kut­sut­tiin kool­le yh­tei­nen ko­koon­tu­mi­nen. Pai­kal­le saa­pui suu­ri jouk­ko huo­les­tu­nei­ta ih­mi­siä. Yk­si­mie­li­ses­ti so­vit­tiin et­tä Num­mi­jär­ven kun­nos­tu­sa­si­al­le pi­täi­si teh­dä jo­tain. Hyvä niin. Myö­hem­min ase­tet­tiin neu­vot­te­lu­kun­ta/toi­mi­kun­ta, joka tart­tui­si toi­meen.

Nyt on ku­lu­nut ai­kaa tuos­ta ta­paa­mi­ses­ta. Voi­si­ko neu­vot­te­lu­kun­nan/toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja ker­toa mis­sä nyt men­nään? On­ko vesi tut­kit­tu? Min­kä­lai­sia suun­ni­tel­mia on teh­ty? Mi­ten ra­hoi­tus on aja­tel­tu to­teut­taa? Ketä toi­mi­kun­taan kuu­luu?

Erk­ki Kal­li­o­mä­ki