Nyt on ai­van kau­hea Suo­men ti­lan­ne. Köy­hil­tä ale­taan lei­ka­ta pois ra­haa. Olem­me me­net­tä­neet ys­tä­vyys­suh­teen naa­pu­ri­maa­han.

Luon­to käy yhä ar­vaa­mat­to­mam­mak­si ja ka­tast­ro­fit yhä an­ka­ram­mik­si. Ajat­te­le, mikä tuu­li Nor­jas­sa ja Ruot­sin La­pis­sa; kos­ka tääl­lä? Mitä jää jäl­jel­le uu­sis­ta kal­liis­ta keit­ti­ö­ka­lus­teis­ta? Ja­pa­nis­sa oli maan­jä­ris­tys ja Is­lan­nis­sa pur­kau­tui tu­li­vuo­ri.

Ar­ja Mäki-Kant­ti ku­va­si hy­vin Suo­men ti­lan­net­ta ja sitä, mi­ten huu­ta­van ki­pe­äs­ti me nyt tar­vit­sem­me Ju­ma­laa. Mar­ja-Lii­sa Ez­zi­nen kir­joi­tus oli myös hyvä. Hän tun­si it­sen­sä huo­nok­si. Mi­nul­la on ai­van sa­mat tun­te­muk­set. Mi­nus­ta on kar­sit­tu pois yl­peyt­tä ja ki­pak­kaa luon­net­ta. En­nen sa­not­tiin: Kyl­lä Ju­ma­la kuk­kon­sa ky­nii. Syn­nin­tun­to las­keu­tuu tai­vaas­ta kan­san pääl­le.

Mi­nul­la on kova tah­to tu­tus­tua Jee­suk­seen pa­rem­min. Ajat­te­le, Hän on sama tänä päi­vä­nä. Lue, mitä Hän teki Raa­ma­tus­sa. Hän pys­tyy te­ke­mään sa­mo­ja te­ko­ja si­nul­le ja mi­nul­le. Ihan si­nun ja mi­nun käm­päl­lä. Ei ole vä­liä, olet­ko huo­no ja syn­ti­nen.

Jee­sus kuu­lee si­nua ja aut­taa sen täh­den, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys ve­tää ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen. Pa­ran­nus on se, jo­hon Ju­ma­la täh­tää täs­sä. Kun löy­tyy pal­jon pa­ran­nuk­sen te­ki­jöi­tä, Suo­mel­le ja yk­si­löih­mi­sel­le al­kaa kuu­lua pal­jon pa­rem­paa. Jee­suk­sen so­vi­tus­työn an­si­os­ta pa­ran­nus­ta te­ke­vä ih­mi­nen saa syn­nit an­teek­si.

Hei Mar­ja-Lii­sa: kun ru­koi­lit puo­les­ta­ni, ki­vut ka­to­si­vat ja sain muu­ta­kin apua.

Pirk­ko Vii­ta­la

Teu­va