Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­ees­sa ele­tään jäl­leen kut­kut­ta­via ai­ko­ja. Kus­tan­nus­ku­ri ki­ris­tää, leik­kaus­lis­ta kas­vaa ja ex­cel-vel­ho­jen ruu­dut heh­ku­vat pu­nai­se­na.

On­nek­si yk­si asia ei muu­tu: jo­kai­nen kun­ta tais­te­lee kyn­sin ja ham­pain sii­tä yh­des­tä ham­mas­hoi­to­las­ta, neu­vo­las­ta ja kun­tou­tus­nurk­kauk­ses­ta. Edes va­rat­to­mia ei jä­te­tä il­man – ni­mit­täin kiih­ke­ää pai­kal­lis­po­liit­tis­ta re­to­riik­kaa.

Sa­mal­la tai­vaan­ran­nas­sa ka­jas­taa uh­ka, joka saa maa­kun­ta­pat­ri­o­tin ys­käh­tä­mään kah­viin­sa. Ni­mit­täin mah­dol­li­suus, et­tä pää­tök­sen­te­ko kar­kaa omis­ta kä­sis­tä. Joku on va­ka­vis­saan eh­dot­ta­nut, et­tä hal­lin­toa voi­si yh­te­näis­tää – ja pa­him­mil­laan siir­tää esi­mer­kik­si... Pir­kan­maal­le. Kyl­lä, sin­ne mis­sä Tam­pe­re päät­tää.

Her­van­ta – tuo Tam­pe­reen kau­pun­gi­no­sa, joka on suu­rem­pi kuin puo­let mei­dän kun­nis­tam­me yh­teen­sä. Siel­lä ei kuu­lem­ma ole omaa ter­vey­sa­se­maa joka toi­ses­sa kort­te­lis­sa, ei­kä ih­mi­set näy­tä sii­tä kär­si­vän. Mut­ta meil­lä tääl­lä, jos hoi­to­huo­ne siir­tyy naa­pu­ri­kun­taan, pu­hu­taan jo kan­sal­li­ses­ta tra­ge­di­as­ta.

Mut­ta eh­kä­pä mei­dän pi­täi­si­kin ky­syä her­van­ta­lai­sil­ta vink­ke­jä. ”Tei­tä on niin vä­hän, et­tä et­te tar­vit­se pal­jo­a­kaan”, he voi­si­vat to­de­ta lem­pe­än alen­tu­vas­ti, mut­ta toi­saal­ta – he­hän ovat tot­tu­neet sii­hen, et­tei mi­tään pää­te­tä pai­kal­li­ses­ti, vaan Tam­pe­re päät­tää.

Iro­nis­ta on, et­tä mitä enem­män me roi­kum­me men­nees­sä, sitä hel­pom­min joku muu päät­tää tu­le­vai­suu­den puo­les­tam­me. Eh­kä oli­si jo ai­ka huo­ma­ta, et­tä ny­kyi­nen mal­li – jos­sa jo­kai­nen kun­ta on oma pie­ni im­pe­riu­min­sa – ei ole enää hoi­vaa vaan fan­ta­sia.

Vai ha­lu­am­me­ko to­del­la, et­tä lo­pul­ta tam­pe­re­lai­set päät­tä­vät mei­dän ham­mas­hoi­to­lois­tam­me?

Jou­ni Val­lin (ps.)

Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­hal­li­tuk­sen 2. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja

Ku­rik­ka