Muis­tat­te­ko vie­lä ajan, kun ko­deis­sa oli vain lan­ka­pu­he­li­met? Kun pu­he­lin soi, sii­hen vas­tat­tiin. Jos pu­he­li­meen ei vas­tat­tu, niin sil­loin soit­ta­ja tie­si, et­tei toi­nen ole nyt ko­to­na.

Sii­nä ta­pauk­ses­sa soi­tet­tiin myö­hem­min uu­des­taan tai jä­tet­tiin vas­taa­jaan vies­ti, jol­loin toi­nen tie­si soit­taa ta­kai­sin ko­tiin pa­lat­tu­aan. Ja hän myös soit­ti!

Ny­ky­ään kai­kil­la on äly­pu­he­li­met ja nii­tä kan­ne­taan mu­ka­na 24/7. Sil­ti soit­ta­mal­la ta­voit­taa ny­ky­ään ih­mi­siä yhä har­vem­min. Mel­ko ou­to yh­tä­lö, ei­kö tot­ta?

Me toi­mit­ta­jat soit­te­lem­me pal­jon et­sies­säm­me haas­ta­tel­ta­via ja ky­sel­läk­sem­me tar­vit­se­mi­am­me tie­to­ja. Työs­säm­me tör­määm­me jat­ku­vas­ti sii­hen, et­tä pu­he­lui­hin ei vas­ta­ta. Usein vas­tauk­sen saa vas­ta sil­loin, jos lait­taa pe­rään vies­tin, jos­sa se­lit­tää asi­an­sa.

Ym­mär­rän, et­tä joka het­ki ei voi, ei­kä tar­vit­se, ol­la ta­voi­tet­ta­vis­sa. Ny­ky­päi­vä­nä moni ko­kee uu­pu­mus­ta usei­den eri vies­tin­tä­ka­na­vien suol­ta­es­sa vies­te­jä jat­ku­val­la syö­töl­lä. Ul­ko­puo­lel­ta tu­le­via är­syk­kei­tä on yk­sin­ker­tai­ses­ti lii­kaa, jol­loin pu­he­lin lai­te­taan eh­kä ko­ko­naan ää­net­tö­mäl­le, et­tei se häi­rit­si­si työn­te­koa tai va­paa-ajan­viet­toa. Ym­mär­rän tä­män ja teen sitä toi­si­naan it­se­kin. Ny­ky­ään myös eri­lai­set hui­jaus­soi­tot, pu­he­lin­myy­jät tai ky­se­ly­tut­ki­mus­ten te­ki­jät voi­vat ai­heut­taa sen, et­tä pu­he­li­meen ei ha­lu­ta vas­ta­ta.

Sii­tä huo­li­mat­ta ih­met­te­len, mis­tä tu­lee se pa­kot­ta­va tar­ve tie­tää etu­kä­teen, kuka soit­ta­ja on, en­nen kuin voi vas­ta­ta pu­he­luun. En­nen so­mea ja äly­pu­he­li­mia vas­taa­mi­nen ei mil­loin­kaan ol­lut on­gel­ma. On­ko mei­dän kes­kus­te­lu- ja koh­taa­mis­tai­dot jo niin ra­pis­tu­neet? Pel­kääm­me­kö me jo pu­hua ih­mis­ten kans­sa? Vai alam­me­ko vain ol­la to­taa­li­sen yli­ra­sit­tu­nei­ta sii­hen vies­tin­tä­tul­vaan, jon­ka kes­kel­lä olem­me ny­ky­ään ym­pä­ri vuo­ro­kau­den?

Olen tör­män­nyt lu­ke­mat­to­miin ih­mi­siin, jot­ka sa­no­vat, et­tei­vät kos­kaan vas­taa ou­toi­hin nu­me­roi­hin. Jopa osa yrit­tä­jis­tä, joi­den pu­he­lin­nu­me­rot löy­ty­vät hei­dän yri­tyk­sen­sä net­ti­si­vu­jen yh­teys­tie­dois­ta, toi­mi­vat näin. Kuin­ka­han mon­ta asi­a­kas­ta näil­tä yrit­tä­jil­tä mah­taa men­nä ohi suun, kun pu­he­lu­ja ei ote­ta vas­taan? Te­ke­vät­kö he kaup­paa ai­no­as­taan omien ys­tä­vien­sä kans­sa?

On on­gel­mal­lis­ta, jos pu­he­li­meen ei enää vas­ta­ta tai soit­toi­hin re­a­goi­da. Jos­kus pu­he­lu voi ol­la oi­ke­as­ti tär­keä tai kii­reel­li­nen. Pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa ky­sy­mys voi ol­la jopa hä­tä­ti­lan­tees­ta.

Reet­ta Pit­kä­kos­ki