Maa­il­man krii­sien myö­tä on Suo­mes­sa­kin ym­mär­ret­ty ruo­ka­o­ma­va­rai­suu­den ar­vo. Ky­se­ly­tut­ki­muk­sis­sa ih­mi­set an­ta­vat tu­ken­sa pai­kal­li­sel­le ja ko­ti­mai­sel­le tuo­tan­nol­le.

Suu­ret yri­tyk­set ei­vät va­li­tet­ta­vas­ti tun­nu kan­sa­lais­mie­li­pi­det­tä ar­vos­ta­van, vaan hin­ta on se, mikä rat­kai­see. Maa­seu­dun Tu­le­vai­suus uu­ti­soi äs­ket­täin (18.4.2026), et­tä Suo­mes­sa­kin toi­mi­van yh­dys­val­ta­lai­sen pi­ka­ruo­ka­ket­jun käyt­tä­mät nau­dan- ja si­an­li­ha­pih­vit tuo­daan jat­kos­sa tän­ne Tans­kas­ta.

Pi­täi­si­kö­hän ku­lut­ta­jien ryh­tyä ak­ti­vis­teik­si laa­jem­mas­sa mi­tas­sa edis­tä­mään ko­ti­mais­ten raa­ka-ai­nei­den käyt­töä? Ete­lä-Poh­jan­maal­la ruo­an­tuo­tan­to on mer­kit­tä­vä yrit­tä­jyy­den ja työl­li­syy­den läh­de, jo­ten nyt oli­si ai­ka ryh­tyä ”eväs­ka­pi­naan” eli hy­väk­sym­me vain ko­ti­mai­sis­ta raa­ka-ai­neis­ta tuo­tet­tua ruo­kaa os­tos­ko­riin, lau­ta­sel­le tai tar­jot­ti­mel­le.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi