Tässä on haaste sinulle: yritä opiskella ruotsia samalla, kun silmien korkeudella on pään ympäri kiedottuna elmu-kelmua 10 kerrosta. Pyörittele molempia jalkoja eri suuntiin ja nosta kummastakin kädestä kaksi eri sormea samanaikaisesti ilmaan. Melko vaikeaa eikö? Näin eräässä kirjassa kuvailtiin, millaista on olla vanhus.
Kun POP-pankissa tapahtui huoltokatko, se ei mennyt täysin suunnitelmien mukaisesti. Asiakkaat olivat tästä hyvin turhautuneita. Se on ehkä pieni maistiainen siitä, mitä ikääntyvä kokee jopa päivittäin. Joidenkin vanhusten arki on täynnä erilaisia nykyajan tuomia haasteita ja vaivoja.
On väistämätöntä, että maailma digitalisoituu. Odottelen suorastaan innolla virtuaalivaluuttoja, valonnopeudella matkaavia junia ja automaation tuomia iloja. Kehityksen on tapahduttava, jotta myös Suomi pysyy vauhdissa mukana. Haluamme kasvua ja hyvinvointia. Onko se kuitenkaan oikein, että sitä tavoitellessamme hylkäämme ihmisryhmät, jotka tarvitsevat erityisen paljon tukea esimerkiksi digilaitteiden opiskelussa? Veera Paanasen kolumnissa ”Epätoivo ja avuttomuus yhdistävät satoja tuhansia suomalaisia” (Helsingin Sanomat 12.6.2026) kerrotaan, että yli 85-vuotiaista yli 70 prosenttia ei kykene asioimaan itsenäisesti sähköisissä palveluissa.
Kun katson tätini vanhenevan päivä päivältä, huoli hänestä on suuri. Vaikka hän on itsepäinen jääräpää, ei hänkään ole superihminen. Inhimilliset vanhuuden vaivat vaikeuttavat myös hänen elämäänsä. On helppoa ummistaa silmänsä vaikeuksilta ja vastuulta, kun asia ei kosketa itseä. Moni on ehkä koulussa ollessaan todennut tiettyjen oppiaineiden olevan vaikeita ja kokenut jäävänsä avun ulkopuolelle. Se synnyttää turhautumisen ja huonommuuden tunteita. Ehkä myös tätä voidaan verrata ikääntyvien kokemaan epäreiluuteen?
Jos koettu mielipaha ei ole tarpeeksi merkittävä syy avunannolle, niin ehkä puhdas talouskasvu. Eläkeläiset ovat vaurain ikäryhmä, joilla on aikaa käyttää palveluja ja kuluttaa kulttuuria. Mummo heittää aina kaksikymppiä salaa äidiltä. Maaseutua ei ainakaan vielä koske se, että lippujen osto olisi mahdollista pelkästään digitaalisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ongelmaa olisi olemassakaan.
Luottamus on ison organisaation ydin. Paanasen kolumnissa haastateltava kertoo petetyistä lupauksista. Hänen mukaansa hallitusohjelmassa linjataan nykyisen hallituksen haluavan tukea ikäihmisten digitaitojen kehittymistä. Samaan aikaan järjestöleikkaukset osuvat myös digitukea tarjoaviin järjestöihin.
Ennakkoluuloja syntyy niitä asioita kohtaan, mitä itse ei ymmärrä. Sama pätee myös tähän. Uutisissa kerrotaan maailman murheista ja rahaan liittyvistä huijauksista jatkuvasti. On täysin inhimillistä, että ihmiset kyynistyvät. Se taas johtaa siihen, että vanhus voi ajatella suojelevansa itseään ja läheisiään, kun ei pitkällä tikullakaan koske tähän hössötykseen ja jää vain kotiin kiikkutuoliin.
Menneisyyttä emme voi fysiikan lakienkaan nojalla muuttaa. Sen sijaan voimme keskittyä tulevaan. Vaikeisiin ongelmiin löytyy aina ratkaisu, mutta sen etsiminen ei ole vaivatonta. Ehkä on aika ottaa vastuu puuttellisista toteutetuista ratkaisuista ja ryhtyä sanojen sijaan konkreettisiin tekoihin.
Mia Kervinen

