Täs­sä on haas­te si­nul­le: yri­tä opis­kel­la ruot­sia sa­mal­la, kun sil­mien kor­keu­del­la on pään ym­pä­ri kie­dot­tu­na el­mu-kel­mua 10 ker­ros­ta. Pyö­rit­te­le mo­lem­pia jal­ko­ja eri suun­tiin ja nos­ta kum­mas­ta­kin kä­des­tä kak­si eri sor­mea sa­ma­nai­kai­ses­ti il­maan. Mel­ko vai­ke­aa ei­kö? Näin erääs­sä kir­jas­sa ku­vail­tiin, mil­lais­ta on ol­la van­hus.

Kun POP-pan­kis­sa ta­pah­tui huol­to­kat­ko, se ei men­nyt täy­sin suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti. Asi­ak­kaat oli­vat täs­tä hy­vin tur­hau­tu­nei­ta. Se on eh­kä pie­ni mais­ti­ai­nen sii­tä, mitä ikään­ty­vä ko­kee jopa päi­vit­täin. Joi­den­kin van­hus­ten ar­ki on täyn­nä eri­lai­sia ny­ky­a­jan tuo­mia haas­tei­ta ja vai­vo­ja.

On väis­tä­mä­tön­tä, et­tä maa­il­ma di­gi­ta­li­soi­tuu. Odot­te­len suo­ras­taan in­nol­la vir­tu­aa­li­va­luut­to­ja, va­lon­no­peu­del­la mat­kaa­via ju­nia ja au­to­maa­ti­on tuo­mia ilo­ja. Ke­hi­tyk­sen on ta­pah­dut­ta­va, jot­ta myös Suo­mi py­syy vauh­dis­sa mu­ka­na. Ha­lu­am­me kas­vua ja hy­vin­voin­tia. On­ko se kui­ten­kaan oi­kein, et­tä sitä ta­voi­tel­les­sam­me hyl­kääm­me ih­mis­ryh­mät, jot­ka tar­vit­se­vat eri­tyi­sen pal­jon tu­kea esi­mer­kik­si di­gi­lait­tei­den opis­ke­lus­sa? Vee­ra Paa­na­sen ko­lum­nis­sa ”Epä­toi­vo ja avut­to­muus yh­dis­tä­vät sa­to­ja tu­han­sia suo­ma­lai­sia” (Hel­sin­gin Sa­no­mat 12.6.2026) ker­ro­taan, et­tä yli 85-vuo­ti­ais­ta yli 70 pro­sent­tia ei ky­ke­ne asi­oi­maan it­se­näi­ses­ti säh­köi­sis­sä pal­ve­luis­sa.

Kun kat­son tä­ti­ni van­he­ne­van päi­vä päi­väl­tä, huo­li hä­nes­tä on suu­ri. Vaik­ka hän on it­se­päi­nen jää­rä­pää, ei hän­kään ole su­pe­rih­mi­nen. In­hi­mil­li­set van­huu­den vai­vat vai­keut­ta­vat myös hä­nen elä­mään­sä. On help­poa um­mis­taa sil­män­sä vai­keuk­sil­ta ja vas­tuul­ta, kun asia ei kos­ke­ta it­seä. Moni on eh­kä kou­lus­sa ol­les­saan to­den­nut tiet­ty­jen op­pi­ai­nei­den ole­van vai­kei­ta ja ko­ke­nut jää­vän­sä avun ul­ko­puo­lel­le. Se syn­nyt­tää tur­hau­tu­mi­sen ja huo­nom­muu­den tun­tei­ta. Eh­kä myös tätä voi­daan ver­ra­ta ikään­ty­vien ko­ke­maan epä­rei­luu­teen?

Jos ko­et­tu mie­li­pa­ha ei ole tar­peek­si mer­kit­tä­vä syy avu­nan­nol­le, niin eh­kä puh­das ta­lous­kas­vu. Elä­ke­läi­set ovat vau­rain ikä­ryh­mä, joil­la on ai­kaa käyt­tää pal­ve­lu­ja ja ku­lut­taa kult­tuu­ria. Mum­mo heit­tää ai­na kak­si­kymp­piä sa­laa äi­dil­tä. Maa­seu­tua ei ai­na­kaan vie­lä kos­ke se, et­tä lip­pu­jen os­to oli­si mah­dol­lis­ta pel­käs­tään di­gi­taa­li­ses­ti. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tei on­gel­maa oli­si ole­mas­sa­kaan.

Luot­ta­mus on ison or­ga­ni­saa­ti­on ydin. Paa­na­sen ko­lum­nis­sa haas­ta­tel­ta­va ker­too pe­te­tyis­tä lu­pauk­sis­ta. Hä­nen mu­kaan­sa hal­li­tu­soh­jel­mas­sa lin­ja­taan ny­kyi­sen hal­li­tuk­sen ha­lu­a­van tu­kea ikäih­mis­ten di­gi­tai­to­jen ke­hit­ty­mis­tä. Sa­maan ai­kaan jär­jes­tö­leik­kauk­set osu­vat myös di­gi­tu­kea tar­jo­a­viin jär­jes­töi­hin.

En­nak­ko­luu­lo­ja syn­tyy nii­tä asi­oi­ta koh­taan, mitä it­se ei ym­mär­rä. Sama pä­tee myös tä­hän. Uu­ti­sis­sa ker­ro­taan maa­il­man mur­heis­ta ja ra­haan liit­ty­vis­tä hui­jauk­sis­ta jat­ku­vas­ti. On täy­sin in­hi­mil­lis­tä, et­tä ih­mi­set kyy­nis­ty­vät. Se taas joh­taa sii­hen, et­tä van­hus voi aja­tel­la suo­je­le­van­sa it­se­ään ja lä­hei­si­ään, kun ei pit­käl­lä ti­kul­la­kaan kos­ke tä­hän hös­sö­tyk­seen ja jää vain ko­tiin kiik­ku­tuo­liin.

Men­nei­syyt­tä em­me voi fy­sii­kan la­kien­kaan no­jal­la muut­taa. Sen si­jaan voim­me kes­kit­tyä tu­le­vaan. Vai­kei­siin on­gel­miin löy­tyy ai­na rat­kai­su, mut­ta sen et­si­mi­nen ei ole vai­va­ton­ta. Eh­kä on ai­ka ot­taa vas­tuu puut­tel­li­sis­ta to­teu­te­tuis­ta rat­kai­suis­ta ja ryh­tyä sa­no­jen si­jaan konk­reet­ti­siin te­koi­hin.

Mia Ker­vi­nen