Lei­väs­tä syön­ti alie­ta­han.

Nä­lä­kä on pa­ra­huu­sin lei­vän sär­vin.

Ru­aas son työn­te­on ala­ku.

Niin­ku ruo­ka ruu­mi­hin va­ha­vis­taa, niin vaa­tet var­ren kau­nis­taa.

Hy­vin syö­ren ruo­kaa me­nöö, ko­ri­as­ti käy­ren vaa­tet­ta.

Suu hy­vän tun­too, kie­li ma­koo­sen mais­taa.

Min­kä si­li­mä nä­köö, sen suu mais­taa.

Kyl­lä si­li­mä­ki ruo­kaa tar­vit­too.

Hi­li­aa kauv­vas men­nä­hän, vähä ma­koos­ta syö­rä­hän.

Joka pa­lio te­köö se pa­lio syöö.

Kyl­lä jo­ka­hi­nen krop­sua söis, mut­tei ku­kaa oho­raa leik­kaa­si.

Jon­ka ja­la­ka kap­saa sen suu nap­saa.

Hy­vin syö­ren pa­lio ku­luu, haas­ka­ten viä enäm­pi.

Huus­hol­lis­ta se riip­puu jos li­hat jou­lun yli pii­saa.

Ei tie­rä lei­pä syö­jään­sä, ei­kä tie ku­lu­ki­jaan­sa.

Syöö ruo­kaa lai­tet­tua, te­köö työ­tä käs­ket­tyä.

Syöö se joka trom­pii.

Niin kuo­ki­ta­han kuin­ka ruo­ki­ta­han.

Roh­kia ruo­kan­sa ot­taa, ujoo pääl­tä kat­te­loo.

Eh­too­ruo­ka li­hoot­taa, aa­mu­ruo­ka kau­nis­taa.

Hy­vää oli, ku ju­lu­kees pyy­tää li­sää.

Fii­liä pääl­tä ru­si­na­sop­paa po­ho­jal­ta.

Nä­lä­kä on jot­ta nä­kyä hait­taa.

Klim­pit on hy­viä ku nii­tä löy­tääs.

Po­ho­jal­ta pa­ra­noo ku en­ti­nen pii­mä­vel­li.

Ei mi­tää lää­kä­riä, pa­rem­mat krop­sut vain.

Syö­ny­sen hyvä, mut­ta sääs­tä­ny­sen pa­reet.

Par­hik­si pii­mä­ki pii­sas ku lei­pä­ki lop­puu.

Ol­la­han niin­kauv­van yh­tä poi­kaa ku ni­sua pii­saa.

Kert­tu Kar­hu