Yks su­ku­laa­se­moo kans ru­pes laih­rut­ta­ma­han. Ei se ny niin mi­kää li­ha­va ol­lu. Soli ai­va ta­val­li­nen emoo, mitä ny vähä sel­laa­nen ym­myr­vää­nen, niin­ku sitä en­nem­mail­mas kuu­lu­ki ol­la. Soli kuul­lu, jot­ta sev­ver­ran pi­tääs ol­la vat­taa jot­tei kaa­ti rei­siä hak­kaa. Tot­ta­han soli ko­mia näky kat­tel­la, kus se oi­kaa­si koko ront­ton­sa ja nos­ti kä­ten­sä niil­le le­veel­le lon­kil­le.

Soli kum­min­ki jos­ta­ki kuul­lu taik­ka sa­no­mas­ta lu­ke­nu jot­ta laih­tuu ku jät­tää so­ku­rin pois ku juoo kaf­fia. Niim­pä se sit­te ala­kas laih­rut­ta­ma­han. Ta­loon muo­ri sa­noo, jot­ta kyl­lä se muu­ka­man ker­ran joi sitä kaf­fia ili­man so­ku­ria.

Sii­nä kaf­fia juo­res­nan­sa se emoo fun­tee­ras, jos vaik­ka pie­nen so­ku­rin lir­vun pa­nis suu­hun­sa ku juoo, ku son muu­toon niin kar­vas­ta tuo kaf­fi. Ei­kä se mais­tuk­kaa hon­gal­ta ei haa­val­ta. Sit­te se muis­ti ne so­ku­ri­sak­set, tot­ta­han noli siä kaa­pin loo­ras viä va­na­hal­tan­sa. Sot­ti ne ja pie­nis­ti so­ku­rin­pa­lo­ja ne­li­äk­si ja kyl­lä no­li­ki sit­te pie­niä lir­vu­ja.

Sii­tä so­ku­ri­ku­pis­ta nii­tä pie­niä lir­vu­ja oli mu­ka­va pis­tel­lä suu­hun­sa ku joi kaf­fia, kuin­ka so­li­ki niin hy­vää. Ku lir­vut ru­pes lop­pu­ma­han so­ku­ri­ku­pis­ta, niin sei enää pan­nu ku ka­ha­rek­si sen so­ku­rin­pa­lan.

Sii­nä kaf­fia juo­res­nan­sa so­ku­rin­pa­la suus se emoo ru­pes oi­keen sy­räm­mes­nän­sä fun­tee­raa­ma­han. Mitä mä ny her­ran tä­hä­re it­ti­ä­ni kiu­saan ja juon kaf­fia ili­man so­ku­ria. Ku so­ku­ria ny saa ny kau­poos­ta ili­man kort­tia, tois­ta soli en­nen kort­ti­ai­ka­na. Ei­kä se kaf­fi kyl­lä mil­tää ili­man so­ku­ria mais­tuk­kaa. Se vei ne so­ku­ri­sak­set alim­maa­sek­si sin­ne loo­ta­han jo­ho­na noli ol­luk­ki.

Niim­pä se emoo sit­te päät­ti jot­tei se juo kaf­fet­ta enää ili­man so­ku­ria. It­te mä nuo fläs­ki­ni kan­nan, se päät­ti ei­kä sii­noo kel­lää no­kan ko­pu­tus­ta. Ki­ri­oot­ta­ko­hon le­he­res mitä tyk­kää. Sit­te se oi­kaa­si koko ko­meu­ten­sa, pani kä­ret lon­kil­le ja pään oi­keen tyr­ni­ää, jot­ta nä­kyy nyp­py ko­lo­mat­ta leu­kaa.

Kert­tu Kar­hu