Valon puolella
Perhekeskus Harjulan johtajan tehtävästä alkuvuodesta eläköitynyt Päivi Harju totesi viime viikolla Kauhajoki-lehden haastattelussa (15.11.), että työskentely sosiaalialalla - pääosin lastensuojelun parissa - on ollut mielenkiintoista ja haastavaa, mutta palkitsevaa. Haastattelusta jäi erityisesti mieleen Harjun kiitollinen ajatus siitä, että hän on saanut tehdä ”työtä, jossa ollaan koko ajan valon puolella”.
Päivi Harju nosti esiin senkin, että työssään hän on voinut toteuttaa omia kristillisiä arvojaan ja ne ovat myös antaneet voimaa työhön. Lasten ja nuorten parissa tehtävässä työssä on tärkeää, että tekijöillä on lämmin sydän, avara syli ja kuuntelemisen taito. Lapsella tai nuorella ei välttämättä ole kykyä käsitellä omia tunteitaan ja paha olo voi purkautua häiriökäyttäytymisenä, vaikka oikeasti hän kaipaisi aikuisten syliä tai positiivisia sanoja.
Kuten Harju kertoo, että ”Harjulan arvot ovat, että kaikki, niin lapset, vanhemmat kuin vieraatkin, tulevat kuulluksi, vastaanotetuksi ja rakastetuksi omana itsenään.”
Suomessa ja maailmalla tehokkuus- ja taloudellisuusajattelu näyttää nousseen tärkeimmäksi toiminnan päämääräksi. Jatkuvan kasvun tavoittelu vaatii ihmisiltä entistä kovemmin ponnistelua töissä, jolloin muu elämä jää sen alle. Onko tässä syy siihen, miksi lasten ja nuorten sekä perheiden pahoinvointi on lisääntynyt, mikä näkyy myös lastensuojelutilastoissa?
Meidän pitäisi kasvun ja voiton tavoittelun sijaan kääntää oman tekemisemme kärki toiseen suuntaan. Tasapainoinen ja hyvinvoiva yhteiskunta ja yhteisö syntyy siitä, että jokainen ihminen kokee olevansa arvokas ja rakastettu.
Tuomas Koivuniemi
Näköislehti luettavissa ilmaiseksi postin lakon ajan
