Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Seagulls tasoitti koriksen välieräsarjan Kauhajoen kanssa
Casablanca järjesti eDartsin SM- ja rankingkilpailut
Karhubasketin U10-joukkue voitti aluemestaruuden
Epilepsiayhdistyksen viime vuosi oli vilkas
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Nuoripari viihtyy uudessa hirsitalossa Valkamankylässä
Aronkylässä asuva sotainvalidi Aarne Heikkilä on yksi tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton eli Linnan juhlien vieraista.
Aarne Heikkilä sai kutsun Linnan juhliin
Tuomas Koivuniemi, teksti ja kuva
Kauhajokinen sotainvalidi Aarne Heikkilä (96) on yksi tasavallan presidentin Sauli Niinistön järjestämien Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhlien kutsutuista kunniavieraista.
Talvisodan aikaan suojeluskuntaan kuulunut 16-vuotias nuorimies oli kotikylässään Kainastolla rautatiesillan vartiointitehtävissä. Jatko- ja Lapin sodassa hän oli mukana taisteluissa muun muassa Uhtualla, Karjalan Kannaksella ja Torniossa.
Itsenäisyyden merkitys
Mitä Suomen itsenäisyys hänelle merkitsee?
– Itsenäisyys antaa meille mahdollisuuden hoitaa itse omat asiamme. Se on arvokas asia, jota olen ollut ja jota pitää olla valmis aina puolustamaan. Suomi on kaikin puolin hyvä maa, erityisesti meille sotainvalideille ja -veteraaneille. On ollut hienoa, että nuoret polvet ovat antaneet arvoa meidän työllemme, hän sanoo.
Heikkilän teki teini-ikäisenä mieli liittyä suojeluskuntaan, mutta hänen isänsä ei ollut aiheesta innostunut.
– Isä kielsi suojeluskuntaan menon, mutta kun Suomea pommitettiin, hän antoi luvan. Kainastolla kaikki nuoret olivat suojeluskunnan jäseniä.
Suojeluskunnassa nuoret harjoittelivat ampumista ja hoitivat rautatien vartiointia. Talvisodan päätyttyä alkoi välirauhan aika. Suomessa pelättiin desantteja. Luomankylässä piti kesällä 1941 majaa satapäinen ilmasuojelukomppania, missä Heikkiläkin oli kaksi kuukautta koulutuksessa ja harjoittelemassa jalkaväen taitoja ja desanttien torjuntaa.
Syksyn koittaessa hänellä oli edessään kutsunnat ja hän astui armeijan palvelukseen Oriveden koulutuskeskuksessa tammikuussa 1942.
– Orivedellä joukosta valittiin erikoismiehiä siten, että ensin poimittiin oppikoulun käyneet ja sitten kyseltiin puhelintöissä olleita miehiä. Sitten kysyttiin, kuka osaa kertotaulun. Olin ollut aineessa koulussa hyvä ja saanut kehuja opettaja Riskultakin. Laskutaitoisena päädyin sitten kranaatinheitinkomppaniaan.
Jatkosodasta Lapin sotaan
Koulutuskeskuksesta miehet siirrettiin loppukesästä Hyrynsalmelle ja sieltä Uhtualle. Asemasodan aikana mies pääsi harrastamaan hiihtoa kalevalaisten laulumaiden jylhissä maisemissa. Mies loukkasi jalkansa pahasti Uhtualla siten, että nilkasta meni nivelsiteet poikki ja samoin kävi sääriluulle. Heikkilä joutui hoitoon sotilassairaalaan Kajaaniin.
Venäläisten kanssa oli alueella koviakin yhteenottoja, joissa kranaatinheittimen suuntaajana toimineen miehen kuulo meni lähes kokonaan.
– Olisin vapautunut armeijasta loukkaantumiseni vuoksi, ellei 9.6.1944 alkanut venäläisten suurhyökkäys olisi vaatinut kaikkia aseisiin.
Heikkilän joukko-osasto oli siirretty Karjalan Kannakselle. Miehen liittyessä omaan yksikköönsä, oli aiemmin 40-miehinen joukko kutistunut 18 henkeen.
Jatkosota päättyi, mutta Heikkilän sota jatkui Lapissa. Mies oli mukana Tornioon tehdyssä suomalaisten maihinnousussa. Saksalaiset olivat paremmin aseistautuneita ja ylivoimaisia.
– Stukat pommittivat meitä, kun Tornioon hyökättiin. Tappelimme saksalaisten kanssa siellä tosissaan. Torniosta jatkoimme kohti Tervolaa. Saksalaiset perääntyivät ja jatkoimme takaa-ajoa heitä häiriten kohti Rovaniemeä.
Heikkilä oli kahden kilometrin päässä Rovaniemestä, kun saksalaiset tuhosivat kaupungin.
– Oli iltayö ja valtava näytös meneillään. Saksalaiset polttivat Rovaniemellä kaiken, mikä syttyi ja mikä ei palanut, se räjäytettiin.
Toimittajan kysymykseen, pitikö rintamalla pelätä, tulee suora vastaus.
– Se, joka sanoo, ettei pelännyt, valehtelee. Pelko jäi kuitenkin rintamalla sivuun aina, kun ryhdyttiin puolustautumaan ja tuli avattiin.
Sotaretkeltä kotiin ja viljelijäksi
Heikkilän sotaretki päättyi 24.11.1944. Mies kertoo, että Kainaston asemalta kotiin kävellessä mieli oli matalalla, mutta hän ei ollut toivoton.
– Minulla oli usko siihen, että kyllä tästä selvitään.
Sodassa niin ikään olleen isoveljensä Arvon kanssa hän teki kaikkia töitä, mitä tarjolla oli.
Heikkilän mukaan hänen sisällään on pikkupojasta lähtien ollut maahenki. Kun rinnalle löytyi puoliso Anna-Liisa, he hankkivat itselleen maatilan, uusivat rakennukset, uudistivat konekannan ja salaojittivat pellot. Perheeseen syntyi kolme poikaa Matti, Antti ja Juha. Nuorin poika Juha vastaa nyt tilan pyörittämisestä.
Kauhajoen Sotainvalidien toimintaan Heikkilä on osallistunut vuodesta 1954 lähtien. Mies on ollut myös aktiivinen oman kylän luottamusmiehenä eri tehtävissä.
Juttu on julkaistu alunperin 4.12.2019 ilmestyneessä Kauhajoki-lehdessä.
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Seagulls tasoitti koriksen välieräsarjan Kauhajoen kanssa
Casablanca järjesti eDartsin SM- ja rankingkilpailut
Karhubasketin U10-joukkue voitti aluemestaruuden
Epilepsiayhdistyksen viime vuosi oli vilkas
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Nuoripari viihtyy uudessa hirsitalossa Valkamankylässä
Puistotie 25, KAUHAJOKI
Avoinna:
ma - pe 9-15
(06) 2357 100
etunimi.sukunimi(at)kauhajoki-lehti.fi
ilmoitus (at)kauhajoki-lehti.fi
toimitus(at)kauhajoki-lehti.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.