Moni val­mis­te­lee jou­lua kuu­mei­ses­ti, jot­ta jou­lun­py­hien ajak­si oli­si jon­kin­lai­nen jou­lu­rau­ha saa­vu­tet­ta­vis­sa. Mo­nil­le se voi tar­koit­taa sitä, et­tä koti on het­ken siis­ti.

Joil­le­kin se voi tar­koit­taa sitä, et­tä saa kes­kit­tyä koh­taa­maan ne per­heen­jä­se­net, jot­ka tu­le­vat jou­lun ai­ka­na vie­rai­lul­le. Joil­le­kin se voi tar­koit­taa sitä, et­tä pää­see vil­tin al­le pop­si­maan jou­lu­herk­ku­ja, ei­kä tar­vit­se lui­tan­sa lii­kut­taa ulos.

Tul­koon jou­lu -lau­lun ydin­tä ovat mie­les­tä­ni sa­nat: ”Ikui­sen jou­lun, jos tah­dot löy­tää, sy­dä­mes avaa ja koh­taat Va­pah­ta­jan.” Rau­ha löy­tyy sii­tä, kun an­taa Jee­suk­sen as­tua sy­dä­meen – ei vain jou­lun ajak­si, vaan koko elä­män Her­rak­si.

Saa­na Tör­mä­nen