Mitä si­nul­le tu­lee mie­leen las­ke­mi­ses­ta? Lu­ku­jen yh­teen las­ke­mis­ta? Mäen las­ke­mis­ta pul­kal­la, suk­sil­la tai las­ke­tel­len? Tai jo­tain ihan muu­ta?

Las­ke­mi­nen ja las­ki­ai­nen muis­tut­ta­vat sa­noi­na toi­si­aan. Las­ki­ai­seen liit­tyy nu­me­rot: sii­tä ale­taan jo las­kea päi­viä pää­si­äi­seen. Mo­net suun­taa­vat mie­lel­lään mä­keen las­ki­ais­sun­nun­tai­na tai -tiis­tai­na.

Las­ki­ai­nen mer­kit­see paas­toon las­keu­tu­mis­ta. Meil­lä Suo­mes­sa jou­lu­herk­ku­jen naut­ti­mi­sen jäl­keen jo tam­mi­kuus­sa mo­net leh­det pul­lis­te­le­vat laih­du­tus­vink­ke­jä. Kir­kos­sa paas­to­nai­ka al­kaa vas­taa las­ki­ai­sen jäl­keen ja päät­tyy pää­si­äi­seen. Kyse on suu­res­ta paas­tos­ta ver­rat­tu­na en­nen jou­lua pi­det­tä­vään pie­neen paas­toon. To­sin meil­lä lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa pie­ni paas­to ei juu­ri näy muu­ta kuin ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mäs­sä.

Paas­to on yk­sin­ker­tais­ten elä­män­ta­po­jen, it­se­kiel­täy­myk­sen ai­kaa. Ei eh­kä ko­vin muo­di­kas­ta. Se on ai­na­kin kau­ka­na ajat­te­lus­ta: ”Mi­nul­le kaik­ki ja heti!” Paas­to ei ole pel­käs­tään ruu­as­ta tai her­kuis­ta paas­to­a­mis­ta, vaan sy­vim­mil­tään kris­til­li­nen paas­to on ti­lan rai­vaa­mis­ta Kris­tuk­sen läs­nä­o­lol­le ja vai­ku­tuk­sel­le.

Las­ki­ai­ses­ta läh­dem­me seu­raa­maan Va­pah­ta­jaa ja hä­nen kul­ku­aan koh­ti Gol­ga­tan ris­tiä ja tais­te­lua pi­mey­den val­to­ja vas­taan.

Jos­pa tänä paas­to­nai­ka­na poh­ti­sim­me, mil­lä me täy­täm­me elä­mäm­me. Mit­kä asi­at vie­vät ai­kam­me ja voi­ma­va­ram­me? On­ko meil­lä ai­kaa tär­keim­mil­le asi­oil­le? Paas­to­nai­ka kut­suu mei­tä Ju­ma­lan koh­taa­mi­seen ja lä­him­mäi­sen nä­ke­mi­seen.

Anit­ta Vuo­re­la