Me ihmiset olemme taitavia lukemaan merkkejä. Katsomme taivaalle ja päättelemme pilvistä, millainen sää on tulossa.
Seuraamme uutisia ja yritämme ymmärtää, mihin maailma on menossa. Tarkkailemme myös niin toisiamme kuin omaa elämäämme ja etsimme merkkejä siitä, että olemme oikealla tiellä.
Päivän evankeliumissa Jeesuksen luo tulee fariseuksia ja saddukeuksia, jotka vaativat häneltä merkkiä taivaasta. He haluavat jotakin näkyvää ja vakuuttavaa. Jeesus kuitenkin vain huomauttaa, että he osaavat tulkita taivaan merkkejä mutta eivät tunnista sitä, mitä heidän keskellään tapahtuu. He vaativat lisää todisteita, vaikka Jeesuksen sanat ja teot ovat jo heidän nähtävissään. Me saatamme toimia joskus samalla tavalla. Haluaisimme Jumalalta selvän merkin siitä, että hän kuulee rukouksemme, johdattaa meitä tai auttaa vaikeassa tilanteessa. Saatamme ajatella, että jos jokin asia järjestyy toivomallamme tavalla, voimme luottaa Jumalaan. Jos taas vastausta ei kuulu tai elämä ei mene suunnitelmien mukaan, usko alkaa horjua.
Jeesuksen sanat muistuttavat, ettei usko rakennu sille, että saisimme aina haluamamme merkit tai ymmärtäisimme kaiken, mitä elämässämme tapahtuu. Ensi sunnuntaina vietämme myös Reformaation päivää: uskonpuhdistuksen keskeinen viesti oli paluu kristillisen uskon perusteisiin: Raamattuun ja Jumalan armoon. Usko ei perustu siihen, kuinka vahvasti itse tunnemme Jumalan läsnäolon tai kuinka onnistuneesti osaamme tulkita elämämme tapahtumia. Sen perustana on Jumalan lupaus. Jeesus viittaa evankeliumissa Joonan merkkiin, joka Matteuksen evankeliumissa liittyy hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Jumalan vastaus ihmisen epävarmuuteen ei ole mikä tahansa näyttävä ihme, vaan Jeesus itse ja se, mitä Jumala on hänen kauttaan tehnyt.
Tämä ei tarkoita, etteikö saisi kysellä, epäillä tai rukoilla apua. Päinvastoin. Saamme tuoda Jumalalle myös pettymyksemme ja epävarmuutemme. Mutta meidän ei tarvitse asettaa Jumalalle ehtoja tai odottaa erityistä merkkiä ennen kuin voimme turvautua häneen. Kun tulevaisuus huolettaa tai vaikea tilanne ei ratkea, emme ehkä saa vastausta siihen, miksi näin tapahtuu tai miten kaikki päättyy. Silti voimme tarttua siihen, mikä on kristillisen uskon perusta: Jumalan armoon ja lupaukseen siitä, ettemme ole yksin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, jotta voi luottaa siihen, että Jumala kantaa myös epävarmuuden keskellä.
Anni Ahola
Seurakuntapastori
Kauhajoen seurakunta
