400-lu­vul­ta läh­tien syys­kuun 29. päi­vä on omis­tet­tu ylien­ke­li Mi­ka­e­li­le, jon­ka tais­te­lu pi­mey­den val­to­ja vas­taan mai­ni­taan Il­mes­tys­kir­jas­sa (12:7-12).

Mi­ka­el ja hä­nen en­ke­lin­sä kä­vi­vät tais­te­luun pa­han val­to­ja vas­taan ja voit­ti­vat. Tais­te­lua ei ku­va­ta, sil­lä tais­te­lu oli voi­tet­tu koh­ta al­ka­es­saan. Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as.

Myö­hem­min Mik­ke­lin­päi­väs­tä tuli kaik­kien en­ke­lien päi­vä. Mo­net, var­sin­kin kes­ki­ai­kai­set ki­vi­kir­kot on py­hi­tet­ty ylien­ke­li Mi­ka­e­lil­le. Sel­lai­sia kirk­ko­ja Suo­mes­sa kym­men­kun­ta.Mi­ka­e­lis­ta joh­dan­nai­si­neen tuli suo­sit­tu mie­hen­ni­mi: Mi­ka­el, Mik­ko, Mika. Mi­ka­e­lin päi­vä on 29.9. Jos se sat­tuu ar­ki­päi­väk­si, niin sitä vie­te­tään juh­la­na sitä seu­raa­va­na sun­nun­tai­na.

Nimi Mi­ka­el on hep­re­aa ja se mer­kit­see MII KAA EEL ”Kuka kuin Ju­ma­la”. Se tar­koit­taa, et­tei ku­kaan ole Ju­ma­lan ve­roi­nen. Syn­nin val­ta on voi­tet­tu. Kris­tus on kuo­le­mal­laan ku­kis­ta­nut pa­han val­lat, myös sen pa­han, joka on meis­sä. Kris­tus on so­vi­tus­kuo­le­mal­laan hank­ki­nut meil­le syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen. Sen va­ras­sa eläm­me ja kuo­lem­me.

Mik­ke­lin­päi­vä’n evan­ke­liu­mis­sa (Matt. 18: 1-10) Jee­sus sa­noo: ”Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”

Evan­ke­liu­mis­sa mai­ni­taan vä­häi­set. Heil­lä tar­koi­te­taan kaik­kia vä­häi­siä ja mui­ta apua ja hoi­vaa tar­vit­se­via, var­mas­ti myös lap­sia. Ju­ma­la hei­tä kaik­kia siu­naa ja var­je­lee ja lä­het­tää en­ke­lin­sä hei­dän suo­jak­seen. Sitä saam­me luot­ta­vai­ses­ti pyy­tää.

Kirk­kom­me his­to­ri­as­sa tun­ne­tuin Mi­ka­el on Mi­ka­el Ag­ri­co­la. Hän ru­koi­li ni­mi­päi­vä­nään: Suo Ju­ma­la ar­mol­li­ses­ti, et­tä en­ke­li­si, jot­ka tai­vaas­sa Si­nua ai­na pal­ve­le­vat, tääl­lä maan pääl­lä­kin ala­ti var­je­li­si­vat elä­määm­me. Aa­men.

Jor­ma Ve­san­to