Rak­kau­den­la­ki on an­net­tu nou­da­tet­ta­vak­si. Tuon lain mu­kaan kris­ti­tyn on ol­ta­va val­mis luo­pu­maan omis­ta oi­keuk­sis­taan lä­him­mäis­ten­sä hy­väk­si.

Kun pa­han val­ta ei saa otet­ta, syn­ti oli­si tun­te­ma­ton kä­si­te ja maa­il­ma kuin se ai­ko­jen alun pa­ra­tii­si. Roo­ma­lais­kir­je luku 12: ”Ol­kaa kes­ke­nän­ne yk­si­mie­li­siä. Äl­kää pi­tä­kö it­se­än­ne mui­ta pa­rem­pi­na, vaan aset­tu­kaa vä­hä­o­sais­ten rin­nal­le. Äl­kää ol­ko omas­ta mie­les­tän­ne vii­sai­ta. Äl­kää mak­sa­ko ke­nel­le­kään pa­haa pa­hal­la, vaan pyr­ki­kää sii­hen, mikä on hy­vää kaik­kien sil­mis­sä. Jos on mah­dol­lis­ta ja jos teis­tä riip­puu, elä­kää rau­has­sa kaik­kien kans­sa. Äl­kää ot­ta­ko oi­keut­ta omiin kä­siin­ne, rak­kaat ys­tä­vät, vaan an­ta­kaa Ju­ma­lan osoit­taa vi­han­sa. On­han kir­joi­tet­tu: - Mi­nun on tuo­mio, minä mak­san te­ko­jen mu­kaan -, näin sa­noo Her­ra.”

Jee­sus ke­hot­taa nou­dat­ta­maan rak­kau­den­la­kia ja Ju­ma­lan tah­toa pal­jon pa­rem­min kuin lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set. Jee­sus jat­koi: ”Teil­le on ope­tet­tu tämä isil­le an­net­tu käs­ky: ’Älä tapa.’ Se, joka tap­paa, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka on vi­hois­saan vel­jel­leen, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Sa­moin jo­kai­nen, joka sa­noo vel­jel­leen: ’Sen­kin höl­mö’, on an­sain­nut Suu­ren neu­vos­ton tuo­mi­on, ja se, joka sa­noo: ’Sinä hul­lu’, on an­sain­nut hel­ve­tin tu­len.” (Matt 5:20-22)

Kuin­ka kes­ki­näi­nen yk­si­mie­li­syys on ai­ko­jen ku­lu­es­sa eri­lai­sis­sa asi­ois­sa to­teu­tu­nut? On­ko oi­kein, et­tä toi­set pi­tä­vät it­se­ään mui­ta pa­rem­pi­na? En­tä on­ko puo­lus­tet­tu vä­hä­o­sai­sia? Kun sor­mi osoit­taa tuo­mit­se­vas­ti toi­seen, kol­me sor­mea osoit­taa omaa sy­dän­tä koh­ti. Voi­ko ku­kaan sa­noa ole­van­sa syn­ni­tön? Ar­moa on hyvä et­siä an­teek­si­an­nos­ta. Syn­tis­ten pöy­tä kut­suu meis­tä jo­kais­ta ava­ran ar­mon alt­ta­ril­le vas­taa­not­ta­maan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen hy­vän­tah­toi­sen rak­kau­den­hen­gen eh­tool­lis­lei­väs­sä ja vii­nis­sä. Hy­vän­tah­tois­ta lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta tar­vi­taan koko maa­il­mas­sa ja joka het­ki, sil­lä rak­kau­den­la­ki tun­tuu suu­rel­ta osin jää­neen nou­dat­ta­mat­ta. Uu­ti­sis­sa nä­em­me maa­il­mal­ta pe­lot­ta­via ku­via, jois­sa on pom­mi­tus­ten run­te­le­mia ra­ken­nuk­sia, haa­voit­tu­nei­ta so­ti­lai­ta ja si­vii­le­jä sekä tais­te­luis­sa lä­hei­si­ään me­net­tä­nei­tä lap­sia, ai­kui­sia ja van­huk­sia.

Ru­kouk­sel­le on ai­na si­jan­sa, on hyvä pyy­tää, et­tä maa­il­mas­sa saa­daan rau­ha to­teu­tu­maan. Sa­mal­la kun tun­nen suur­ta myö­tä­tun­toa so­tien tai eri­lais­ten ri­kos­ten ja hä­tä­ti­lan­tei­den kes­kel­lä elä­vien ih­mis­ten koh­ta­lois­ta, tun­nen nöy­rää kii­tol­li­suut­ta tur­val­li­ses­ta ko­ti­maas­tam­me. On on­ni asua Suo­mes­sa, jos­sa on ai­nut­laa­tui­nen luon­to ja nyt kesä par­haim­mil­laan. Lin­nun­lau­lua kuun­nel­len on hyvä kat­soa ym­pä­ril­leen, sit­ten kat­soa kiit­tä­en ylös. Tai­vaan lem­peä si­ni­syys ja val­koi­set pou­ta­pil­vet py­säyt­tää aja­tuk­set. On ai­ka ais­tia luon­non­rau­haa yh­den het­ken ker­ral­laan, ol­la pie­nen pie­ne­nä pa­la­se­na Ju­ma­lan suu­res­sa suun­ni­tel­mas­sa.

Päi­vi Num­mi­jo­ki

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­nan kirk­ko­val­tuus­ton ja -neu­vos­ton jä­sen