Kesä on vie­räh­tä­nyt pit­käl­le ko­to­na pi­hal­la puu­has­tel­les­sa. Säät ovat ol­leet suo­si­ol­li­set. Kas­vi­maan sato on tänä vuon­na run­sas. Se on suu­rim­mak­si osak­si jo va­ras­toi­tu tu­le­vaa käyt­töä var­ten.

Pit­kän har­kin­nan jäl­keen olem­me myös aloit­ta­neet pois­ta­maan meil­le tar­peet­to­mia ta­va­roi­ta. Nii­tä on mei­dän per­heel­lem­me ker­ty­nyt pal­jon yli 40 vuo­den ai­ka­na. Mut­ta on vai­kea päät­tää, mikä on tar­pee­ton­ta. Mi­nul­le oli vai­ke­aa luo­pua pol­ku­pyö­rä­te­li­nees­tä. Te­li­nee­seen sopi kuu­si pyö­rää. Se oli tar­peen, kun lap­set oli­vat ko­to­na. Te­li­nee­seen liit­tyi tun­ne­si­de ja muis­to­ja sii­tä, kuin­ka lap­set ka­ve­rei­neen täyt­ti­vät pi­han pyö­ri­neen ja tou­hui­neen. Sii­nä oli elä­mi­sen iloa elet­tä­väk­si.

Meil­lä jo­kai­sel­la on var­maan esi­nei­tä, jois­ta em­me ha­lu­ai­si luo­pua. Syyt omis­ta­mi­sen ha­luun myös vaih­te­le­vat. Ta­va­roil­la voim­me yrit­tää vah­vis­taa elä­mäm­me mer­ki­tys­tä ja tar­koi­tus­ta.

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa (Joh. 11:21-29 (30-31) 32-45) ker­ro­taan sii­tä, kun Jee­sus he­rät­tää La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta. Tuol­la te­ol­laan hän voit­ti kuo­le­man val­lan. Sen vuok­si päi­vää kut­su­taan myös syk­syn pää­si­äi­sek­si tai pik­ku pää­si­äi­sek­si. Mo­net pai­kal­la ol­leet ih­mi­set, jot­ka nä­ki­vät teon, us­koi­vat hä­nen ole­van Ju­ma­lan poi­ka. Päi­vän pää­ot­sik­ko on: Jee­sus an­taa elä­män.

Kai­kil­la, jot­ka näin us­ko­vat, on edel­leen toi­vo, joka kan­taa yli kuo­le­man ra­jan. Jee­sus sa­noo: Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.

Toi­voa ja luot­ta­mus­ta syk­syyn VK vir­ren 465 sa­noin: "Lah­joi­ta Her­ra per­hei­siim­me nyt pel­ko­jem­me kes­kel­le ar­mo ja rau­ha sy­dä­miim­me, pois pyy­hi kaik­ki syn­tim­me. Hil­jen­nä ää­net maa­il­man ja mur­ra val­ta mam­mo­nan."

Esa Kip­po­la