Muis­tan lap­suu­des­ta het­ken, jol­loin isoi­sä­ni py­säyt­ti mi­nut kes­ken tal­vi-il­lan kii­reen. Olim­me me­nos­sa jon­ne­kin. Minä juok­sin edel­lä.

Hän sa­noi hil­jaa: ”Kat­so.” Tai­vaal­la oli re­von­tu­lia. En oli­si it­se huo­man­nut nii­tä, mut­ta mikä rie­mu tuos­ta nä­ke­mi­ses­tä syn­tyi.

Tu­le­van kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jo­han­nes Kas­ta­ja sei­soo Be­ta­ni­as­sa (Joh. 1: 35-37). Hä­nen vie­res­sään on kak­si ope­tus­las­ta. Jee­sus kul­kee sii­tä ohi. Jo­han­nes sa­noo heil­le: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa!” Ja he nä­ke­vät. He läh­te­vät seu­raa­maan Jee­sus­ta. Hei­dän elä­män­sä muut­tuu.

Jou­lun odo­tus on täyn­nä te­ke­mis­tä. Os­tok­set, val­mis­te­lut, kaik­ki se, mikä pi­tää hoi­taa. Kol­mas ad­vent­ti­kynt­ti­lä syt­tyy jo. Ai­ka käy vä­hiin. Hel­pos­ti jou­lun ai­kaan ra­ken­tuu kii­ret­tä, jos­sa em­me eh­kä löy­dä ti­laa py­säh­ty­mi­sel­le ja to­del­li­sel­le nä­ke­mi­sel­le.

”Teh­kää tie Ku­nin­kaal­le!” – kut­su kuu­luu taas. Eh­kä se tar­koit­taa tänä päi­vä­nä en­nen kaik­kea tätä: py­säh­dy ja kat­so. Tee ti­laa nä­ke­mi­sel­le. Älä an­na kii­reen vie­dä sitä, mikä on olen­nais­ta.

Mikä on olen­nais­ta? Ih­mi­nen vie­res­sä­si. Het­ki, joka ei tule uu­del­leen. Valo kes­kel­lä pi­meyt­tä. Läm­pö kes­kel­lä kyl­myyt­tä. Joku, joka tar­vit­see si­nua. Sinä, joka tar­vit­set jo­ta­ku­ta.

Jo­han­nes ei huu­ta­nut ei­kä väit­tä­nyt. Hän vain sa­noi: ”Kat­so­kaa. Ju­ma­lan Ka­rit­sa!” Ei enem­pää. Mut­ta se riit­ti. Hä­nen sa­nan­sa ava­si­vat sil­mät nä­ke­mään sen, mikä oli jo sii­nä. Mitä me voi­sim­me py­säh­tyä kat­so­maan tar­kem­min?

Kol­me kynt­ti­lää pa­laa koh­ta. Nel­jäs odot­taa vuo­ro­aan. Pi­meys väis­tyy. Valo laa­je­nee. Täs­sä vä­lis­sä, en­nen jou­lua, meil­lä on vie­lä ai­kaa ky­syä: mis­tä minä kul­jen ohi huo­maa­mat­ta? Kuka odot­taa, et­tä nä­ki­sin hä­net?

Eh­kä jou­lu on lo­pul­ta lah­ja näh­dä. Näh­dä Valo pi­mey­des­sä. Näh­dä toi­voa kes­kel­lä epä­toi­voa. Näh­dä toi­ses­sa ih­mi­ses­sä jo­tain py­hää. Ja eh­kä joku tar­vit­see mei­tä näh­däk­seen sen sa­man.

Siu­nat­tua jou­lun odo­tus­ta si­nul­le,

Dan­ja Koi­vu­kan­gas

seu­ra­kun­ta­pas­to­ri