Kas­te­mal­jan ää­rel­lä vau­va on vie­lä lii­an pie­ni ym­mär­tääk­seen, min­kä lah­jan hän saa sii­nä omak­seen. On van­hem­pien, kum­mien ja seu­ra­kun­nan yh­tei­nen teh­tä­vä opet­taa hä­nel­le kas­teen ar­mos­ta.

Iso­van­hem­mat ja muu lä­hi­pii­ri voi­vat ol­la täs­sä van­hem­pien tu­ke­na. Usein iso­van­hem­mil­la on­kin ol­lut mer­kit­tä­vä roo­li lap­sen kris­til­li­ses­sä kas­va­tuk­ses­sa. Vii­meis­tään rip­pi­kou­lus­sa nuo­ri pää­see poh­ti­maan syn­ty­jä sy­viä ja omaa maa­il­man­kat­so­mus­taan. Kou­lus­sa on pän­tät­ty kris­ti­nus­kon tie­dol­li­sia asi­oi­ta, mut­ta rip­pi­kou­lus­sa nuo­ret pää­se­vät mo­ni­puo­li­sem­min us­kon ää­rel­le. Rip­pi­kou­lu voi ol­la sil­miä avaa­va ko­ke­mus us­kon to­del­li­suu­des­ta.

Pie­ta­ri oli Jee­suk­sen ope­tus­lap­si. Hän seu­ra­si kol­me vuot­ta Jee­suk­sen ja­lan­jäl­jis­sä. Raa­ma­tus­ta voim­me lu­kea täs­tä tar­mok­kaas­ta toi­me­li­aas­ta mie­hes­tä. Oman ko­ke­muk­sen­sa pe­rus­teel­la hän to­dis­ti myö­hem­min Jee­suk­ses­ta: ”Em­me­hän me ol­leet läh­te­neet seu­raa­maan mi­tään ove­las­ti se­pi­tet­ty­jä ta­ru­ja, vaan olim­me omin sil­min saa­neet näh­dä hä­nen ju­ma­lal­li­sen suu­ruu­ten­sa.”

Pie­ta­ri viit­taa täs­sä kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­miin. Jee­sus oli kut­su­nut kol­me lä­hei­sin­tä ope­tus­las­taan kans­saan vuo­rel­le. Siel­lä hä­nen ul­ko­muo­ton­sa muut­tui hei­dän näh­ten­sä: hä­nen kas­von­sa lois­ti­vat kuin au­rin­ko ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat val­keik­si kuin valo. Kirk­kaus tuli si­säl­tä­päin.

Heil­le il­mes­tyi­vät myös Moo­ses ja Elia, jot­ka kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa. Lois­ta­va pil­vi ver­ho­si hei­dät ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni. Kuul­kaa hän­tä.”

Tämä oli ai­ka­moi­nen sil­miä avaa­va ko­ke­mus Pie­ta­ril­le. Hän ta­ju­si Jee­suk­sen ju­ma­lal­li­sen suu­ruu­den. Sii­tä hän to­dis­ti Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen ih­mi­sil­le, jot­ka ha­lu­si­vat kuun­nel­la hän­tä.

Meil­lä tä­män ajan ih­mi­sil­lä on Raa­mat­tu, jos­ta voim­me lu­kea Jee­suk­sen ai­ka­lais­ten to­dis­tuk­sia Jee­suk­sen suu­ruu­des­ta ja Hä­nen elä­män­teh­tä­väs­tään, joka koi­tui mei­dän kaik­kien par­haak­si. Jee­sus ei siir­ty­nyt kir­kas­tus­vuo­rel­ta suo­raan tai­vaa­seen vaan tie jat­kui koh­ti Je­ru­sa­le­mia ja ris­tiä koh­ti.

Raa­ma­tun ää­rel­lä voim­me ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la avai­si mei­dän sil­mäm­me ja ym­mär­täi­sim­me, min­kä lah­jan Hän on meil­le val­mis­ta­nut.

Anit­ta Vuo­re­la