Kysely
Jari-Pekka Laitio-Ramone
Hartauskirjoitus: Usko ja rukous
(Mark. 9:17–29). Jeesus astuu tässä raamatunkertomuksessa hädän keskelle. Opetuslapset olivat yrittäneet auttaa poikaa, mutta eivät osanneet, ja tarvitsivat siihen Jeesuksen apua.
Isän sanat: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Ne ovat rukous, joka nousee epätoivosta. Se ei ole kauniisti esitetty, koska siihen liittyi isän suuri hätä pojastaan. Se oli sydämen huuto. Jeesus päätti pysähtyä sen äärelle, ja auttaa.
Jeesuksen sanat eivät aseta ehtoa täydelliselle uskolle. Isän huudahdus: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” osoittaa, että riittää kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, vaikka usko olisi hauras. Rukous on turva, saamme tulla Jumalan eteen sellaisina kuin olemme ja luottaa hänen voimaansa. Usko ei ole aina samanlaista, joskus se voi olla vahvaa, mutta toisinaan se voi olla heikkoa ja haurasta.
Jumala voi rukouksen kautta vaikuttaa tapahtumiin, mutta samalla hän vaikuttaa meidän sisimpäämme, kasvattaa ja vahvistaa meitä. Kun rukoilemme, emme jää yksin taakkojemme kanssa. Saamme luottaa siihen, että Jumala kyllä kuulee huolemme ja rukouksemme. Rukoukseen saamme liittää iloiset, surulliset ja uuvuttavatkin asiat. Kaiken sen mistä minkä haluamme saattaa Jumalan tietoon tai josta kannamme huolta ja murhetta saamme jättää Jumalan käsiin. Rukouksessa epätoivo voi kääntyä toivoksi. Kertomuksen isän elämässä epäusko muuttui uskoksi ja rukoukseksi.
Kertomuksen lopussa Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.” Rukous oli kertomuksessa pelastus. Rukouksen tarkoitus on ylläpitää yhteyttä Jumalaan. Emme ehkä aina näe välittömiä ihmeitä kuten raamatunkertomuksessa, mutta rukous vahvistaa uskoa, kantaa meitä ja tuo rauhan. Se muistuttaa, että Jumala kuulee meitä.
Rukous:
Rakas Taivaan Isä. Vahvista meitä uskossamme, myös niinä hetkinä, kun olemme epävarmoja. Anna meille rauha ja voimia. Aamen.
Venla Vakkila