Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
Kauhajoki haki toisen voiton Kisahallista
Avoimet ovet toivat kansaa kirjasto- ja opistotalolle
Nummirock julkisti 14 uutta esiintyjää
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Janne Koskimies toimii Karhubasketin päävalmentajana.
Janne Koskimies on oman tiensä kulkija
Reetta Pitkäkoski, teksti ja kuva
Karhubasketin päävalmentajan Janne Koskimiehen (31) ilme on keskittynyt ja määrätietoinen.
Kun hän alkaa puhua koripallosta, kasvoille nousee hymy, eikä innostus pysy enää piilossa. On helppo huomata, että koripallo on hänelle intohimo.
Alkavalla kaudella Koskimies on Korisliigan nuorin päävalmentaja. Hänet tunnetaan taitavana taktikkona, mutta itse hän pitää vahvuutenaan monipuolisuutta.
– Vahvuuteni valmentajana on se, että en ole missään asiassa selkeästi huono. Olen kiinnostunut kaikista valmennuksen osa-alueista ja päässyt kerryttämään kokemusta monenlaisista tehtävistä. En esimerkiksi tiedä ketään muuta päävalmentajaa, joka vastaisi joukkueensa fysiikkavalmennuksesta. Pyrin laajentamaan osaamistani jatkuvasti.
Kilpauintia
Monipuolisen urheilutaustan omaava mies kertoo löytäneensä koripallon vasta 11-vuotiaana. Siihen asti hän oli harrastanut isoveljensä tavoin kilpauintia.
– Meillä oli venäläinen valmentaja ja se oli tosi kovaa touhua. Uinti on kuin voimistelu, aikaisen erikoistumisen laji. Harjoitusmäärät ovat korkealla tasolla jo tosi pienenä, Koskimies muistelee.
Lupaavan uintiuran katkaisi kuitenkin onnettomuus, jossa olisi voinut käydä pahemminkin.
– Olin kavereiden kanssa kallioilla kiipeilemässä ja tipuin aika korkealta. Jalka ja käsi murtuivat, mutta kävi hirveen hyvä tsägä, ettei käynyt pahemmin. Jouduin olemaan puoli vuotta pois uintitreeneistä. Se on niin raju laji, että olin siinä ajassa jäänyt jo niin paljon jälkeen muista, että en pärjännyt siellä enää.
Peliura katkesi
Vanhemmat ehdottivat pojalle koripalloa, joka oli tuolloin Turun seudulla suuressa suosiossa, eikä vähiten erään Piilosetissa pelanneen pallotaiturin vuoksi.
– Teemu Rannikko pelasi silloin Piilosetissa viimeistä kautta ennen lähtöään Italiaan. Hän oli jo silloin syötöissä ylivoimainen ykkönen ja kaikki pikkupojat seurasivat häntä. Hän oli iso tekijä siinä, että innostuin koriksesta, Koskimies kertoo.
Hän pelasi juniorivuodet Turun NMKY:n riveissä. Peliuraa varjostivat kuitenkin loukkaantumiset. A-junioreissa Koskimiehen oikea olkapää meni sijoiltaan ja se jouduttiin operoimaan. Kun sama olkapää meni myöhemmin Salon Vilppaan riveissä pelatessa vielä kaksi kertaa uudestaan alle vuoden sisällä, hän tiesi, että pelaaminen jäisi siihen.
– Viimeisellä kaudella, kun olin loukkaantuneena ja tiesin, etten tule pelaamaan enää, aloin katsoa peliä penkiltä vähän eri tavalla. Sen sijaan, että olisin seurannut vain pelaajien suorituksia, aloin seurata pelin taktista puolta.
Oppia maailmalta
Entinen juniorivalmentaja tarjosi Koskimiehelle mahdollisuutta työskennellä Turun NMKY:ssä ja niin 22-vuotias nuori mies alkoi valmentaa.
– Pääsin oppisopimuksella Namikalle töihin ja tekemään valmentajan ammattitutkintoa. Olin ensin B-junioreiden apuvalmentaja ja seuraavana vuonna A-poikien päävalmentaja. Sitten Ray Ailus tuli valmentamaan miesten joukkuetta 1B-divisioonaan. Olin Rayn apuvalmentajana ja valmensimme myös A-junioreita yhdessä, Koskimies kertaa valmentajan uransa alkua.
Turun NMKY:stä Koskimiehen tie vei Ruotsiin Ailuksen apuvalmentajaksi pääsarjajoukkue Solna Vikingsiin. Kolmen Solnassa vietetyn vuoden aikana mies ehti toimia myös päävalmentajana ykkösdivisioonassa. Solnan aikaa varjostivat kuitenkin seuran jatkuvat talousongelmat ja lopulta kesällä 2016 Koskimiehellä ei ollut enää joukkuetta, jota valmentaa, vaikka sopimusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä. Niinpä mies käytti vapautuneen aikansa koripallon opiskeluun ja oman valmennusfilosofian hahmottamiseen. Mielessä heräsi halu tehdä asioita eri tavalla.
– Olin ollut jo Ruotsin aikana valmentajana Chus Mateo -akatemian järjestämällä nuorten pelaajien leirillä, josta sain tosi hyviä kontakteja. Tutustuin siellä Real Madridin ja Malagan apuvalmentajiin. Keväällä 2017, kun en valmentanut missään, vietin aikaa Espanjassa ja tutustuin näihin seuroihin ja heidän toimintaansa.
Erilainen tapa
Kun Koskimies siirtyi Jussi Laakson apuvalmentajaksi Karhubasketiin, joukkueen uutta puolustustapaa alettiin saman tien rakentaa Espanjasta saatujen oppien pohjalta. Muista joukkueista poikkeava pelitapa osoittautui yhdeksi avaintekijäksi molemmilla mestaruuskausilla.
– Pelitapamme oli hyvin erilainen kuin mitä Suomessa muut joukkueet puolustuksessa käyttävät. Se oli meille selvä etu, ja olimmekin molemmilla kausilla selvästi sarjan paras puolustusjoukkue.
Koskimiehen mukaan Suomessa sekä juniori- että aikuisjoukkueissa näkyy maajoukkuevalmennuksesta tuleva puolustustapa, jossa pallollinen pelaaja pyritään pakottamaan päätyrajalle ja apupuolustus tulee kauimmasta pelaajasta. Karhubasketin pelitavassa pallollinen pelaaja ohjataan keskelle kenttää ja apu tulee pallollista pelaajaa lähimpänä olevalta pelaajalta.
– Me ei haluta, että isot pelaajat joutuvat hirveästi auttamaan, vaan että he pysyvät vastustajan isoissa miehissä kiinni. Silloin meillä ei ole sitä tilannetta, että meidän pieni pelaajamme joutuisi sulkemaan vastustajan isoa pelaajaa levypallotilanteessa, Koskimies selittää.
Hän painottaa, että oikeaa tai väärää puolustustapaa ei ole, vain lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja.
– Koripallopelin hienous on se, että taktisia vaihtoehtoja on ihan valtava määrä. Valmentajan pitää pystyä analysoimaan, millainen joukkueen pelaajamateriaali on ja sovittamaan taktiikka siihen. Tulevalla kaudella puolustustapamme pysyy pääpiirteittäin samana. Toki nyt meillä ei ole Greg Manganon tyyppistä pitkää pelaajaa korin alla, vaan liikkuvia, kaksimetrisiä yleispelaajia, joiden vahvuuksia pitää hyödyntää, hän pohtii.
Esikuvana nuorille
Karhubasketin päävalmentajana Koskimies haluaa luotsata joukkuetta positiivisella ja kannustavalla, mutta jämäkällä otteella. Joukkueessa vallitsee hyvä ilmapiiri, jonka hän haluaa säilyvän.
– Haluan, että kommunikointi on positiivista ja että joukkueessa on hyvä henki. Töitä tehdään kuitenkin tosissaan. Vaatimustasoni on kova ja olen tarkka siinä, etten päästä huonoja suorituksia läpi.
Koskimiehen joukkueessa yhdessä sovitut säännöt koskevat niin pelaajia kuin valmentajiakin.
– Mielestäni valmentajan itse pitää olla esimerkillinen ja se lähtee jo ihan siitä, millaisessa fyysisessä kunnossa on. Jos joukkueelle luodaan jotkut säännöt, joita pelaajien pitää noudattaa, niin myös valmentajien pitää noudattaa niitä. Pyrin omalla toiminnallani olemaan esimerkkinä muille.
Hän tiedostaa myös roolinsa nuorten esikuvana.
– Pelaajat ja valmentajat ovat myös lasten ja nuorten esikuvia. Mietin paljon sitä, miten meidän tulee käyttäytyä siinä roolissa.
Lue Janne Koskimiehen koko haastattelu 26.9.2019 ilmestyneestä Kauhajoki-lehdestä.
Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
Kauhajoki haki toisen voiton Kisahallista
Avoimet ovet toivat kansaa kirjasto- ja opistotalolle
Nummirock julkisti 14 uutta esiintyjää
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Puistotie 25, KAUHAJOKI
Avoinna:
ma - pe 9-15
(06) 2357 100
etunimi.sukunimi(at)kauhajoki-lehti.fi
ilmoitus (at)kauhajoki-lehti.fi
toimitus(at)kauhajoki-lehti.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.