Ai­na sil­loin täl­löin toi­mi­tuk­seen tu­lee tie­to­ja, et­tä jos­sain päin met­sis­sä on taas vie­ty jo­ta­kin sin­ne kuu­lu­ma­ton­ta ta­va­raa.

Vii­mei­sim­pä­nä au­to­kor­jaa­mon jät­teil­tä näyt­tä­vä kasa Num­mi­jär­ven­tien var­rel­la.

Häm­mäs­tyt­tä­vää, et­tä näi­nä kier­rä­tyk­sen ja la­jit­te­lun ai­koi­na vie­lä jot­kut ha­lu­a­vat kul­jet­taa jät­teen­sä met­sään ja vie­lä tie­ten­kin jon­kun muun kuin omaan­sa. Hyö­ty­käyt­tö­a­se­mal­le on pal­jon hel­pom­pi reit­ti ja siel­tä eri jä­te­la­jit ete­ne­vät jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti kier­rä­tyk­seen. Met­sään jä­tet­ty­jen ta­va­roi­den sii­vo­a­mi­nen kuu­luu maa­no­mis­ta­jal­le, el­lei jät­teis­tä satu löy­ty­mään leh­tiä, las­ku­ja tai vas­taa­via, jois­ta te­ki­jän nimi löy­tyi­si. Täl­lai­si­a­kin ta­pauk­sia on ol­lut. Maa­no­mis­ta­jal­le tois­ten jäl­kien sii­vo­a­mi­nen on ai­van tur­ha ra­si­te.

Hyö­ty­käyt­tö­a­se­ma on fik­suin­ta, mitä ol­la voi. Jos kaik­ki ne ta­va­rat, jot­ka sin­ne on vuo­sien var­rel­la vie­ty, lo­jui­si­vat jos­sain met­sis­sä, näky oli­si kar­mea.

Muut­to­sii­vous­ta teh­des­sä­ni rai­va­sim­me lä­hes 30 vuo­den ai­ka­na ker­ty­nei­tä ta­va­roi­ta. Kuor­mia hyö­ty­käyt­tö­a­se­mal­le ker­tyi usei­ta. Kui­ten­kaan las­ku niis­tä ei ol­lut kuin muu­ta­man kym­pin. Pal­jon isom­pi vai­va oli­si ol­lut vie­dä ne met­sään ja yrit­tää pääs­tä sin­ne niin, et­tä ku­kaan ei saa te­ki­jää sel­vil­le.

Sama kos­kee eko­pis­tei­tä, joil­le voi vie­dä usei­ta jä­te­la­je­ja. Kui­ten­kin ai­na on nii­tä, jot­ka jät­tä­vät säi­li­öi­den vie­reen asi­aan­kuu­lu­ma­ton­ta ta­va­raa. Näin hy­vän ome­na­sa­don syk­sy­nä erääl­le eko­pis­teel­le oli jä­tet­ty iso pus­sil­li­nen ome­noi­ta, jois­ta jo puo­let oli mä­dän­ty­nei­tä. Jo­kin ai­ka sit­ten erään säi­li­ön pääl­lä oli au­to­nis­tuin. Mi­hin­kä­hän säi­li­öön tuo­ja oli aja­tel­lut sen kuu­lu­van?

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to