Kanadan kulmilta: Joulumuistoja vuosien varrelta, osa 2
Nuoret muusikot esiintyivät Panula-opiston joulukonsertissa
Veteraanikuoro juhli 30-vuotistaivaltaan
Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat konsertoivat Kauhajoella
Milla Haahka menestyi jälleen fitnesslajien arvokisoissa
Susi kiersi miestä ja koiraa
Raju ulosajo aamuyöstä Aronkylässä
Kolmen auton kolari Aronkylässä
Koira hyökkäsi lapsen kimppuun - omistajaa epäillään rikoksista
Aronkylän mopomiitissä törmäillyttä epäillään kolmesta rikoksesta
Kauhajoki-lehden kolumnisti Pasi Pinta
Kanadan kulmilta: Joulumuistoja vuosien varrelta, osa 2
Meillä oli yksi vinyyli LP levy, jota aina soitimme kotona Jouluna. Tämä jäi Suomeen.
Huomaa, että 1970- ja 1980-luvun maailmasta puuttui joka paikkaan ulottuvat striimauspalvelut ja loputon aina saatavissa oleva musiikki ja viihde.
Arkinen musiikki ja mediamaailmamme muuttui kertaheitolla Kanadaan muuttomme myötä. Tätä paikkasi Karvian paappa Suomesta. Hän lähetti monia itsenauhoittamiaan c-kasetteja meille. Meitä nauratti uusi joulumusiikki, jota paappa oli ennakkoluulottomasti äänittänyt, eritoten "Sika". Tämä oli Juice Leskisen uutta tuotantoa Joululle 1980, joka oli meidän ensimmäinen Kanadassa. Tästä alkoi muodostumaan perheemme uudet toistuvat jouluperinteet uudessa maassa. Kaikesta huolimatta aina joulun aikaan mieleeni nousi meidän hieman rahiseva jouluvinyyli. Muistin laulut ja niiden soittojärjestyksen, niin paljon sitä aikoinaan soittelimme jouluisin.
Kesällä 1989 päätin lähteä ensimmäistä kertaa yksin Suomeen. Astuin lentokoneesta nuorena aikuisena, mutta sisälläni heräsi takaisin se pieni poika Kauhajoelta. Isä tuli hakemaan minua Helsingistä ja ajoimme takaisin Kauhajoelle tätini Anna-Liisan kautta. Muistin, että heille meni aikanaan levymme muuttomme myötä. En kehdannut mainita niistä enää mitään, nimenomaan siitä joululevystä, vaikka se mielessäni olikin. Asia unohtui taas hetkeksi, mutta tuli taas aina joulunaikaan mieleeni.
Vuonna 1995 veri veti liikkeelle, ja muutin Drydeniin. Eräänä syksyisenä iltana istuin sokkotreffeillä nuoren naisen kanssa, jonka nimi oli Kerri-Ann. Treffit menivät hyvin - niin hyvin, että niistä tuli vielä monet lisää. Vähitellen syntyi jotain pysyvää. Menimme naimisiin vuonna 1997 ja lähdimme häämatkalle Suomeen.
Halusin näyttää hänelle Suomen, isän, sukulaiseni, ystäviäni, sekä myös Kauhajoen. Halusin myös palata Mäkipanulaan.
Kun ajoin Mäkipanulan pihaan ja astuin ulos vuosikymmenten jälkeen, minussa tapahtui jotain. Talo oli vanhentunut entisestään, mutta se oli edelleen minun ensimmäinen kotini. Ja siellä, pihan hiljaisuudessa, seisoi mies, jota en ollut nähnyt vuosiin - Toivo. Hän hymyili, ja aika pysähtyi.
Muistin kellastuneen, rakkaudella säästetyn, seinällä olleen piirroksen, jonka olin antanut hänelle lapsena. Tuntui kuin jokin osa minua olisi tullut kotiin. Se hetki auttoi minua ymmärtämään, kuinka syviä juuret voivat olla.
Joulukuussa 1998, Drydenissä, syntyi ensimmäinen lapsemme, Kasey. Vain päiviä tämän jälkeen, toisella puolella maailmaa, mumma - isäni äiti - siirtyi pois. Yksi elämä loppui, kun toinen alkoi. Olen kantanut sitä rinnallani siitä lähtien: tietoisuus elämän kierrosta, siitä, että mikään ei tule ilman, että jokin toinen muuttuu.
Vuosien kulkiessa eteenpäin jouluun on tullut myös haikeutta. Kuten meillä vanhetessa käy, niin vaivoja tulee itsekullekin, mukaan lukien omille vanhemmille, molempien askel on lyhentynyt. Kun palasin Suomeen pari kuukautta sitten syksyllä - ensimmäistä kertaa 45 vuoteen juuri siihen vuodenaikaan - omia Suomi-muistoja tulvi mieleen ihan uudella tavalla. Mutta samalla matka vahvisti sitä, minkä jo tiesin: Kauhajoki on minussa, halusin tai en.
Nelisen vuotta sitten, tietenkin joulunalla, tein pientä tutkimusta ja löysin lopulta netistä juuri tuon vinyylin, joka meiltä jäi Suomeen: Vuonna 1971 Finlandia levyn julkaisema "Kodin Joululevy". Joku kauppasi sitä netin kautta Tampereella, jonka serkkuni Virpi hankki ja lähetti minulle. Nyt olen saanut kuunnella yli viisikymmentä vuotta vanhaa joulumusiikkia, joka on ollut kuin pieni aikamatka lapsuuteeni. Tätä levyä kuuntelimme jo Kauhajoella asuessamme.
Tänä vuonna minusta on tulossa isoisä. Se ajatus on kuin lämmin aalto, joka kulkee sisälläni. Se tuo mieleen ensimmäisen lapseni syntymän - ja mumman poismenon. Elämän kaaren. Sen, että vaikka aika kulkee eteenpäin, niin rakkaus ja muistot jäävät.
Elämän tehosekoittimesta tulee meille meidän kaikkien omat, henkilökohtaisesti räätälöidyt muistot ja muistikuvat, vanhaa ja uutta. Olisiko niin, että kun muistimme alkaa pettää, niin se on tavallaan mahdollisuus meille elää enemmän tässä hetkessä ja palata vain niihin asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeintä. Laulun sanojen mukaisesti, "Arkihuolesi kaikki heitä", on jouluinen muistutus siitä, mikä pohjiltaan onkin se kaikkein tärkein asia, Joulun sanoma. Se on ikuista, pysyvää, ja se on saatavissa meille kaikille. Meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin avata sydämemme sille ja ottaa se vastaan.
Kävin isän kanssa Toivon haudalla edellisellä kerralla, kun olin Suomesssa. Se oli yksinkertainen, hiljainen hetki, mutta se merkitsi enemmän kuin osaan sanoiksi pukea. Ymmärsin, että Toivo ei ollut vain mies lapsuudestani. Hän oli symboli. Hänessä kiteytyi Kauhajoen henki: vaatimattomuus, lämpö, hyvä sydän ja jonkinlainen sisäänrakennettu usko siihen, että elämä kantaa. Toivo oli elämänsä poikamies ilman omaa jälkikasvuaan. Tästä huolimatta hän jätti oman jälkensä ihmismieliin ja Kauhajokeen sekä minuun. Hienoksi entisöidyssä, Ollonqvistin alunperin rakennuttamassa, hirsisessä kauppakartanossa, Topeekan varrella, on toista sataa vuotta historian kerrostumia ja henkilötarinoita, mukaan lukien Toivo, minä ja perheeni.
Ja ehkä juuri siksi hänen nimensä sopii niin täydellisesti tähän tarinaan.
Koska lopulta tajusin, että oma tarinani, kaikkine käänteineen ja matkoineen, on kulkenut aina kohti samaa opinkappaletta:
Toivo on tärkeä osa elämäämme. Ripaus sitä ajaa meitä eteenpäin.
Rauhallista Joulua
toivottaa Pasi Kanadasta
Kanadan kulmilta: Joulumuistoja vuosien varrelta, osa 2
Nuoret muusikot esiintyivät Panula-opiston joulukonsertissa
Veteraanikuoro juhli 30-vuotistaivaltaan
Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat konsertoivat Kauhajoella
Milla Haahka menestyi jälleen fitnesslajien arvokisoissa
Susi kiersi miestä ja koiraa
Raju ulosajo aamuyöstä Aronkylässä
Kolmen auton kolari Aronkylässä
Koira hyökkäsi lapsen kimppuun - omistajaa epäillään rikoksista
Aronkylän mopomiitissä törmäillyttä epäillään kolmesta rikoksesta