Van­hin poi­ka­ni Ka­sey, len­to­ko­ne­me­kaa­nik­ko, pa­la­si tätä kir­joit­ta­es­sa­ni nel­jän kuu­kau­den ko­men­nuk­sel­ta maa­il­man ete­läi­sim­mäl­tä man­te­reel­ta.

Hä­nen työ­nan­ta­jan­sa Kenn Bo­rek Air ope­roi tut­ki­mus­kau­del­la yli tu­si­naa ko­net­ta eri puo­lil­la Ete­lä­man­ner­ta.

Ka­seyn ase­ma­paik­ka­na oli ”Novo” – Schir­mac­he­rin kei­taan alu­eel­la si­jait­se­va si­ni­sel­le jääl­le ra­ken­net­tu len­to­kent­tä AT17, ve­nä­läi­sen No­vo­la­za­revs­ka­jan ja in­ti­a­lai­sen Mait­rin tut­ki­mu­sa­se­mien lä­hei­syy­des­sä. Asi­ak­kai­na ovat pää­a­si­as­sa tut­ki­mu­sor­ga­ni­saa­ti­ot sekä näi­den ase­mien huol­to­len­not. No­vos­sa Ka­sey pää­si myös ko­kei­le­maan maa­il­man ete­läi­sim­män sau­nan löy­ly­jä – hä­nen mu­kaan­sa man­te­reen ai­no­aa sau­naa.

Pai­kal­li­sia tut­ta­vuuk­si­a­kin syn­tyi: ma­joi­tu­sa­lu­eel­la vie­rai­le­va lok­ki sai ni­men ”Lar­ry”, ja Ka­seyn ja lin­nun vä­lil­le kas­voi no­pe­as­ti luot­ta­mus ja yh­tei­sym­mär­rys. Muu­ta­mil­le ma­ku­pa­loil­le löy­tyi ai­na ha­lu­kas syö­jä.

AT17-ken­täl­tä on mat­kaa Schir­mac­he­rin kei­taal­le va­jaat kym­me­nen ki­lo­met­riä. Ka­sey käyt­ti ti­lai­suu­den hy­väk­seen ja kävi tu­tus­tu­mas­sa sii­hen kol­le­goi­den­sa kans­sa erää­nä vä­li­päi­vä­nä. Kei­das on niin sa­not­tu nu­na­tak – sar­ja ta­san­ko­ja ja vuo­ren­huip­pu­ja, jot­ka ei­vät ole man­ner­jään pei­tos­sa, vaan työn­ty­vät esiin ym­pä­röi­väs­tä jää­ti­kös­tä. Skan­di­na­vi­an vuo­ris­ton hui­put näyt­ti­vät to­den­nä­köi­ses­ti hy­vin sa­man­kal­tai­sil­ta vii­mei­sen jää­kau­den ai­ka­na, jos­kus 10 000–20 000 vuot­ta sit­ten.

Mi­nä­kin sain siel­tä mat­ka­muis­tok­si pie­nen ki­ven. Ryh­mäs­sä oli mu­ka­na myös ar­gen­tii­na­lai­sia op­pai­ta, jot­ka oli­vat kar­tut­ta­neet osaa­mis­taan sher­poi­na lu­kui­sil­la Eve­rest-ret­ki­kun­nil­la Hi­ma­la­jal­la.

Me­kaa­ni­kot te­ke­vät huol­to­töi­tä päi­vit­täin. No­vos­sa ka­lus­to­na oli­vat Bas­s­ler BT-67 ja de Ha­vil­land Ca­na­da Twin Ot­ter. Asuin­ti­lat oli­vat pie­net ja vaa­ti­mat­to­mat, ja sää­o­lo­suh­teet ar­vaa­mat­to­mat. Ka­sey koki usei­ta ka­ta­baat­ti­sia tuu­li­myrs­ky­jä, jois­sa tuu­len no­peus nou­si jopa 40–60 met­riin se­kun­nis­sa. Sil­loin hen­git­tä­mi­nen­kin oli vai­ke­aa, jos ulos oli pak­ko men­nä. Yl­lät­tä­en kes­ki­läm­pö­ti­lat oli­vat kui­ten­kin pai­koin kor­ke­am­pia kuin meil­lä Thun­der Ba­ys­sä tänä tal­ve­na – siel­lä oli toki kesä.

Ko­ke­mus­ta Kenn Bo­re­kil­la on ker­ty­nyt nyt jo kah­del­ta kau­del­ta. En­sim­mäi­nen ku­lui Ka­na­dan Nu­na­vu­tis­sa, Corn­wal­lin­saa­rel­la si­jait­se­vas­sa Re­so­lu­ten pie­nes­sä inuit-yh­tei­sös­sä, jos­sa asuu noin 300 ih­mis­tä. Saarn ete­lä­puo­lel­la kul­kee kuu­lui­sa Luo­teis­väy­lä, joka on vuo­si vuo­del­ta yhä pi­dem­pään kau­si­luon­tei­ses­ti jää­tön ja si­ten en­tis­tä käyt­tö­kel­poi­sem­pi lai­va­lii­ken­teel­le.

Täs­tä seu­raa ge­o­po­liit­ti­sia jän­nit­tei­tä Ka­na­dan ja mui­den val­ti­oi­den, eri­tyi­ses­ti Yh­dys­val­to­jen, vä­lil­le. Ka­na­da pi­tää väy­lää si­sä­ve­si­nään, kun taas Yh­dys­val­lat nä­kee sen kan­sain­vä­li­se­nä me­ri­reit­ti­nä. Jää­peit­teen vä­he­ne­mi­nen li­sää kiin­nos­tus­ta alu­ee­seen, ei­kä ole yl­lät­tä­vää, et­tä toi­min­ta poh­joi­ses­sa kas­vaa vuo­si vuo­del­ta. Re­so­lu­te on Ka­na­dan toi­sek­si poh­joi­sin ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti asut­tu paik­ka­kun­ta. Sen len­to­kent­tä on elin­tär­keä ky­län huol­lol­le ja koko alu­een toi­min­nal­le. Kenn Bo­rek ope­roi siel­lä sa­mal­la ka­lus­tol­la kuin Ete­lä­man­te­reel­la­kin ja huol­taa pää­a­si­as­sa ark­ti­sia tut­ki­mu­sa­se­mia, ku­ten De­vo­nin­saa­ren tut­ki­mu­sa­se­maa ja Haugh­to­nin kraat­te­ril­la toi­mi­vaa ase­maa, jos­sa si­mu­loi­daan Mar­sin olo­suh­tei­ta.

Re­so­lu­tes­sa työ­ryt­mi on tyy­pil­li­ses­ti kak­si viik­koa töi­tä put­keen ja kak­si viik­koa ko­to­na. Ka­na­dan si­säi­set len­not ko­tiin ja ta­kai­sin ovat pit­kä urak­ka: yli kym­me­nen tun­tia mat­kus­ta­mis­ta ja usei­ta eril­li­siä siir­ty­miä.

Ete­lä­man­te­reel­la työ on toi­sen­lais­ta. Sin­ne men­nään ker­ral­la 4–5 kuu­kau­dek­si. Mat­ka mää­rän­pää­hän kes­tää yli vii­kon. Ko­neet läh­te­vät Cal­ga­rys­ta Al­ber­tas­ta ja kul­ke­vat usei­den vä­li­las­ku­jen kaut­ta Yh­dys­val­to­jen, Väli-Ame­ri­kan ja Ete­lä-Ame­ri­kan hal­ki. Vii­mei­nen py­säh­dys en­nen Ete­lä­man­ner­ta on Chi­len Pun­ta Are­nas. Siel­tä len­to ete­lään vaa­tii hy­vät sää­o­lo­suh­teet, sil­lä tur­va­mar­gi­naa­lit ja va­ra­las­ku­pai­kat ovat hy­vin ra­jal­li­set – käy­tän­nös­sä nii­tä ei ole.

Suo­men ja Kenn Bo­rek Ai­rin vä­lil­tä löy­tyi yl­lät­tä­vä yh­teys. Vuon­na 1942 val­mis­tu­nut C-47 osal­lis­tui Nor­man­di­an mai­hin­nou­suun. So­dan jäl­keen kone tuli Suo­meen Ae­ro Oy:n, myö­hem­män Fin­nai­rin, käyt­töön re­kis­te­ri­tun­nuk­sel­la OH-LCI. Vuon­na 1961 se myy­tiin Suo­men il­ma­voi­mil­le ja sai tun­nuk­sen DO-6, jos­ta se lai­nat­tiin elo­ku­van ”Yk­si sil­ta lii­kaa” ku­vauk­siin Hol­lan­nis­sa, ja myö­hem­min kone myy­tiin ul­ko­mail­le py­sy­väs­ti. Vuon­na 2005 Bas­s­ler-yh­tiö muut­ti sen BT-67-ver­si­ok­si ja myi Kenn Bo­re­kil­le re­kis­te­ri­tun­nuk­sel­la C-FMKB. Kone jou­tui Ete­lä­man­te­reel­la on­net­to­muu­teen vuon­na 2007, mut­ta se kor­jat­tiin ja on edel­leen käy­tös­sä – täl­lä het­kel­lä Re­so­lu­tes­sa Nu­na­vu­tis­sa.

Lo­man jäl­keen Ka­seyn mat­ka jat­kuu var­maan Grön­lan­tiin tai ta­kai­sin Re­so­lu­teen. On täy­sin mah­dol­lis­ta, et­tä seu­raa­val­la ko­men­nuk­sel­la hä­nen työ­ka­lun­sa kos­ket­ta­vat sa­maa ko­net­ta, joka len­si Nor­man­di­an mai­hin­nou­sus­sa, pal­ve­li Suo­mes­sa Fin­nai­ril­la ja il­ma­voi­mis­sa, on osa­na elo­ku­va­his­to­ri­aa – ja len­tää nyt, uu­sit­tu­na, mut­ta sil­ti 84-vuo­ti­aa­na, ark­ti­sil­la ja an­tark­ti­sil­la tut­ki­mus­len­noil­la.

His­to­ria ei ai­na kul­je kir­jois­sa. Jos­kus se jat­kaa mat­kaa len­to­ko­neen run­gos­sa – ja pää­tyy oman poi­ka­ni kä­siin.

Ke­väi­sin ter­vei­sin Ka­na­dan kul­mil­ta,

Bri Eli­za­beth Ali­so­nin yl­peä tu­li­te­rä paap­pa, Pin­nan Pasi