Säh­kö­pos­tiin tuli leh­dis­tö­tie­do­te uu­den kir­jan il­mes­ty­mi­ses­tä. Sen nimi heti sä­väyt­ti: Ihan v*tun zen.

Kir­jan kan­nes­sa sitä ku­vail­laan mind­ful­ness-kir­jak­si niil­le, joi­ta ***tut­taa.

Kos­ka sen sai mak­sut­ta säh­kö­pos­tiin, ti­la­sin sen. Se an­taa lu­ki­jal­leen oh­jei­ta ar­vos­taa it­se­ään sekä suh­tau­tua it­seen­sä po­si­tii­vi­ses­ti ja heit­tää si­vuun ne­ga­tii­vi­suut­ta kyl­vä­vät ih­mi­set. Esi­pu­hees­sa sa­no­taan, et­tä kir­jan si­vuil­la voit las­kea he­von­pas­kan lau­kal­le, sy­leil­lä ai­nut­laa­tui­sia vah­vuuk­si­a­si, oik­ku­ja­si ja kai­ken­kat­ta­vaa upeut­ta­si sekä hei­lu­tel­la sö­pö­jä pik­ku vii­re­jä elä­mä­si hel­ve­tin hy­vien hom­mien kun­ni­ak­si.

En ole ai­hees­ta kir­jo­ja lu­ke­nut, vaik­ka mind­ful­nes­sis­tä on pal­jon jul­ki­suu­des­sa pu­hut­tu ja kir­joi­tet­tu.

Ai­ka­kaus­kir­ja Duo­de­ci­min mu­kaan se on tie­tois­ta läs­nä­o­loa; mind­ful­ness (myös tie­toi­suus­tai­dot, hy­väk­sy­vä tie­toi­nen läs­nä­o­lo) on läs­nä ole­mis­ta ny­ky­het­kes­sä tie­toi­se­na sii­tä, mitä on juu­ri nyt. Se on ha­vain­noin­tia vail­la ar­vot­ta­mis­ta, suo­dat­ta­mis­ta tai muut­ta­mis­pyr­ki­myk­siä, ja sii­nä vaa­li­taan myö­tä­tun­tois­ta suh­tau­tu­mis­ta omaa it­seä ja maa­il­maa koh­taan.

Kir­jas­sa on lu­kui­sia lis­tauk­sia. Voi muun mu­as­sa lis­ta­ta päi­vän är­sy­tyk­set ja seu­raa­vas­sa koh­das­sa kir­joit­taa asi­at, jot­ka te­ki­vät päi­väs­tä mai­ni­on. Sii­nä ke­hoi­te­taan lu­et­te­le­maan vii­si asi­aa, joi­den vuok­si juu­ri sinä olet upea. Lis­ta teh­dään ih­mi­sis­tä, jois­ta olet kaik­kein kii­tol­li­sin sekä omi­nai­suuk­sis­ta, joi­ta heis­sä ar­vos­tat. Sa­nat, jot­ka ovat saa­neet olon tun­tu­maan las­ki­äm­pä­rin si­säl­löl­tä, mut­ta myös sa­nat, jot­ka ovat saa­neet olon tun­tu­maan suu­ren­moi­sel­ta, saa­vat oman lis­tauk­sen­sa. Yk­si sivu on haus­koil­le asi­oil­le, joi­ta voi­sit teh­dä lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa.

Sii­nä myös ke­ho­te­taan toi­mi­maan omien unel­mien to­teut­ta­mi­sek­si ja ot­ta­maan vas­taan ke­hu­ja. Kir­ja ky­syy, mitä mui­den sa­no­mia ai­dos­ti ki­vo­ja asi­oi­ta olet tor­ju­nut täy­sin syyt­tä. En­si ker­ral­la, kun si­nua ke­hu­taan, otat sen ke­hun vas­taan. Sii­nä ke­ho­te­taan ker­to­maan lä­hei­sil­le, et­tä ra­kas­tat hei­tä. Se­hän jää usein sa­no­mat­ta. Mo­kai­lus­ta­kin pys­tyy sel­viy­ty­mään. Voit teh­dä lis­tan asi­ois­ta, jois­sa et ole on­nis­tu­nut, mut­ta voi­sit ko­et­taa uu­del­leen. Ja niin edel­leen...

Tä­män kir­jan lu­et­tu­a­ni aloin miet­tiä, mi­ten usein me ali­ar­vi­oim­me it­se­äm­me em­me­kä osaa nos­taa tai­to­jam­me esiin. Jos­pa se, et­tä kir­joi­tam­me hy­vät asi­at pa­pe­ril­le, aut­tai­si mei­tä ar­vos­ta­maan it­se­äm­me. Sa­ma­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den lis­taa­mi­nen ja pa­pe­rin ry­pis­tä­mi­nen sen jäl­keen voi vie­dä ne pois miel­täm­me ma­sen­ta­mas­ta.

Vaik­ka kir­jas­sa käy­te­tään run­saas­ti ki­ro­sa­no­ja, on se kui­ten­kin täyt­tä asi­aa. Sen on kir­joit­ta­nut ame­rik­ka­lai­nen kir­joit­ta­ja ja toi­mit­ta­ja Mo­ni­ca Swee­ney. Suo­men­nok­sen ovat teh­neet Lau­ra Gus­tafs­son ja Jari Tam­mi­nen.

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to