Tuo­mas Koi­vu­nie­mi, teks­ti ja kuva

Kau­ha­jo­ke­lai­nen Eli­na Läh­des­mä­ki (64) on yk­si 35 äi­dis­tä, jot­ka saa­vat tä­nään sun­nun­tai­na Val­koi­ses­sa sa­lis­sa Hel­sin­gis­sä äi­tien­päi­vän kun­ni­a­mer­kin - Suo­men Val­koi­sen Ruu­sun I luo­kan mi­ta­lin kul­ta­ris­tein - kan­net­ta­vak­seen. Läh­des­mä­ki asuu Nik­ko­lan­tiel­lä Aron­ky­läs­sä joen var­res­sa. Kau­ha­jo­el­la hän on asu­nut lä­hes koko elä­män­sä lu­kuun ot­ta­mat­ta seit­se­män vuo­den vie­rai­lua Ruot­sis­sa nuo­ruu­des­saan mie­hen­sä Pe­kan kans­sa.

Eli­na syn­tyi Aron­ky­läs­sä To­pee­kan var­res­sa Alin­da ja Vih­to­ri Grönst­ran­din 12-lap­si­seen per­hee­seen. Grönst­ran­dit oli­vat vuon­na 1968 pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­sen vie­rai­na Lin­nan juh­lis­sa en­sim­mäi­si­nä ro­ma­ni­hei­mon edus­ta­ji­na.

– Aron­ky­läs­tä muu­tet­tiin ol­les­sa­ni pie­ni Lus­ti­laan, mis­sä kä­vin kou­lua kuu­den­teen luok­kaan as­ti. Sen jäl­keen kou­lun­käyn­ti­ni hii­pui, hän ker­too.

Nuo­ri nai­nen meni yh­teen sei­nä­jo­ke­lais­syn­tyi­sen Pek­ka Läh­des­mä­en kans­sa 1972.

– Äh­tä­ris­sä ta­pa­sim­me, mis­sä olin sis­kol­la­ni pii­ko­mas­sa ja Pek­ka taas oli siel­lä huo­ne­ka­lu­teh­taal­la töis­sä. Sii­tä se rak­kaus läh­ti, hän muis­te­lee.

Seu­raa­va­na vuon­na per­he kas­voi Mart­ti-po­jal­la. Nuo­ri per­he läh­ti sit­ten Ruot­siin Nor­r­kö­pin­giin, mis­sä Pek­ka meni töi­hin ku­mi­teh­taal­le. Ruot­sis­sa per­he kas­voi kah­del­la tyt­tä­rel­lä (Kir­si 1974 ja Vir­pi 1980). Ruot­sis­sa myös Eli­na oli töis­sä Sel­lop­las­til­la. Esi­koi­sen tul­les­sa kou­lui­kään Läh­des­mä­et päät­ti­vät läh­teä ta­kai­sin Suo­meen ja muut­ti­vat Kau­ha­jo­el­le 1980. Per­he­lu­ku kas­voi Ma­ri­al­la 1989.

Opin­tiel­le ai­kui­se­na

Eli­na Läh­des­mä­ki oli pit­kään ko­ti­äi­ti­nä, kun Pek­ka kul­ki puu­se­pän- ja kir­ves­mie­hen reis­su­töis­sä. Läh­des­mä­ki kävi 1980-lu­vun alus­sa vai­he­om­pe­li­jan kurs­sin Sei­nä­jo­en kou­lu­tus­kes­kuk­ses­sa. Ko­ti­äi­ti­nä hän oli 1990-lu­vun al­ku­puo­lel­le saak­ka. Nai­nen työl­lis­tet­tiin Män­ni­kön­ko­din keit­ti­öl­le, jon­ka sil­loi­nen emän­tä kan­nus­ti hän­tä hank­ki­maan it­sel­leen keit­tä­jän am­ma­tin.

– In­nos­tuin ja ryh­dyin sel­vit­tä­mään opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia. Kuo­pi­os­ta löy­tyi lo­pul­ta paik­ka, jos­sa pys­tyi suo­rit­ta­maan opis­ke­lut osit­tain etä­o­pin­toi­na. Kuo­pi­os­sa opis­kel­tiin kah­den-kol­men vii­kon jak­sois­sa ja tu­lin siel­tä ai­na joka viik­ko ko­tiin vii­kon­lo­puk­si. Opis­ke­lut kes­ti­vät kak­si vuot­ta, hän ker­too.

Opin­tie ei ol­lut help­po. Läh­des­mä­en mu­kaan il­man Ul­la Mur­ron ja Si­nik­ka Juu­pa­luo­man kan­nus­tus­ta ja an­ta­maa tu­ki­o­pe­tus­ta tie oli­si voi­nut nous­ta pys­tyyn.

– Ma­te­ma­tiik­ka oli mi­nul­la ai­van ha­ku­ses­sa, en­kä ol­lut kos­kaan työs­ken­nel­lyt tie­to­ko­nei­den kans­sa. En edes tien­nyt, mis­tä tie­to­ko­ne lai­te­taan pääl­le. Ul­lan ja Si­ni­kan an­ta­man hy­vän tu­ki­ver­kos­ton an­si­os­ta opin­to­jen suo­rit­ta­mi­nen oli mah­dol­lis­ta, hän kiit­tää.

Am­mat­tiin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hän työs­ken­te­li kau­pun­gin­ta­lol­la, ter­veys­kes­kuk­ses­sa ja kou­luil­la keit­tä­jien lo­mit­ta­ja­na yli kym­me­nen vuo­den ajan.

Koti avoin­na kai­kil­le

Lap­set ja nuo­ret ovat ol­leet nai­sen sy­dän­tä ai­na lä­hel­lä. Eli­na Läh­des­mä­en syli ja koti ovat ol­leet avoin­na niin omil­le kuin muil­le­kin lap­sil­le. Kun Eli­na ja Pek­ka pa­la­si­vat Ruot­sis­ta Kau­ha­jo­el­le, hei­dän huo­mas­saan ja huo­len­pi­det­tä­vä­nään oli omien las­ten li­säk­si su­ku­lais­lap­sia. Myös ro­ma­niyh­tei­sön ja muut naa­pu­rus­ton lap­set oli­vat ai­na ter­ve­tul­lei­ta ta­loon.

– Mei­dän oma elä­mäm­me­kin muut­tui 1986, kun Jee­sus tuli elä­määm­me ja saim­me Pe­kan kans­sa kut­sun kul­ke­maan Hä­nen po­lul­laan. Pek­ka pyö­rit­ti evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen ja hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan tu­el­la Tu­ki­pis­tet­tä, jo­hon otet­tiin vas­taan vaat­tei­ta ja huo­ne­ka­lu­ja ja­et­ta­vak­si vä­hä­o­sai­sil­le. Minä taas hoi­din omia ja mui­ta lap­sia. Teim­me kai­ken­lais­ta hei­dän kans­saan yh­des­sä.

Nel­jän omaa las­ta ovat kaik­ki per­heel­lis­ty­neet. Eli­nal­la las­ten­lap­sia on nel­jä­tois­ta ja las­ten­las­ten­lap­si­a­kin on jo yk­si. Omat lap­set ja ”lai­na­lap­set” ovat tuot­ta­neet äi­dil­le unet­to­mi­a­kin öi­tä, mut­ta Eli­na Läh­des­mä­en mu­kaan lap­set ovat rik­kaus ja rak­kaus hei­tä koh­taan vaa­tii jos­kus pal­jon.

– Kas­vat­ta­ja­na olen pi­tä­nyt pe­ri­aat­tee­na jo syn­nyin­ko­ti­ni op­pia, et­tä ovi on ai­na lap­sel­le au­ki ja uu­pu­nut tai voi­pu­nut voi tul­la ko­tiin le­pää­mään. Tär­ke­ää on myös koh­del­la jo­kais­ta ih­mis­tä hy­vin, hän sa­noo.

Eri­lai­suu­den hy­väk­sy­mi­nen

Jo­kais­ta ih­mis­tä on koh­del­ta­va hy­vin. Ro­ma­nit ovat ol­leet maa­il­mal­la ja Suo­mes­sa­kin pit­kään syr­jit­tyä kan­saa. Eli­na Läh­des­mä­en mu­kaan nuo­ruu­des­sa syr­jin­tää sai ko­kea pal­jon, ei­vät­kä asen­teet ole vie­lä­kään täy­sin pois­tu­neet. Työ­pai­koil­la ro­ma­nit jou­tu­vat usein te­ke­mään mo­nin­ker­tai­ses­ti lu­jem­min töi­tä lu­nas­taak­seen paik­kan­sa jou­kos­sa. Ja vaik­ka nuo­ret oli­si­vat opis­kel­leet it­sel­leen am­ma­tin, ei­vät työ­paik­ko­jen ovet heil­le avau­du am­mat­ti­tai­dos­taan huo­li­mat­ta. Myös täs­tä on Läh­des­mä­en per­hees­sä ko­ke­mus­ta.

– Kun me­net Kau­ha­jo­en ul­ko­puo­lel­la kaup­paan, niin saat huo­ma­ta, et­tä kyl­lä si­nua seu­ra­taan. Asen­ne­kas­va­tus syr­jin­nän osal­ta läh­tee ko­toa. Mi­ten ko­to­na kas­va­te­taan eri­lai­suu­den hy­väk­sy­mi­seen, hän ky­syy.

Eli­na Läh­des­mä­ki jäi les­kek­si maa­lis­kuus­sa vii­si vuot­ta sit­ten. Muu­ta­maa kuu­kaut­ta myö­hem­min hän ryh­tyi kol­men lap­sen­lap­sen­sa The­re­san, Al­va­rin ja Ro­ber­tin oheis­huol­ta­jak­si.

– Lap­set oli­vat mi­nun pe­las­tuk­se­ni su­run kes­kel­lä ja suu­ri rak­kaus. Tär­kein toi­vee­ni on, et­tä Ju­ma­la an­taa mi­nul­le riit­tä­väs­ti voi­maa, et­tä voin kas­vat­taa hei­dät ai­kui­suu­den kyn­nyk­sel­le. Las­ten kans­sa har­ras­te­taan pal­jon, käy­dään yh­des­sä ui­mas­sa ja pyö­räil­lään sekä jos­kus pi­tää käy­dä näis­sä hop­lo­peis­sa­kin, pal­kit­tu äi­ti päät­tää.