Kom­men­toin vä­hän IKH Aree­nas­sa lau­an­tai­na 29.11. jär­jes­tet­tyä kon­sert­tia. Pe­ri­aat­tees­sa kaik­ki esiin­ty­jät ok, mut­ta mik­si pi­tää soit­taa niin lu­jaa?

Vaik­ka on suo­jat­kin kor­vis­sa, niin eli­mis­tös­sä­kin as­ti jo tun­tui. Kävi ihan sää­lik­si toi­mit­si­joi­ta, jot­ka va­el­si­vat kuin et­sien hil­jai­sem­paa koh­taa.

Oi­ke­as­ti bas­son oi­kea taso on sel­lai­nen, et­tä sitä ei kuu­le, no­tee­raa, mut­ta kun se lo­pet­taa, niin sit­ten huo­maa et­tä jo­ta­kin puut­tuu. Soo­lot ovat eri jut­tu.

Tun­tuu ole­van ylei­nen vit­saus, et­tä bas­so­ää­net ovat niin ko­via do­mi­noi­via , et­tä kaik­ki muu huk­kuu sen jy­rän al­le. Ka­si­nol­la ke­säl­lä oli esi­mer­kik­si tun­net­tu yh­tye ja piti mai­ni­ta asi­as­ta, kun oli kuin ää­ni­puu­ros­sa oli­si, ei­kä saa­nut mi­tään sel­vää, sa­nois­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Kun sit­ten bas­so jy­rää, niin sit­ten kai pi­tää sik­si li­sä­tä vo­lyy­miä ja sit­ten se me­nee jo lii­al­li­suuk­siin.

Se on kum­ma, kun on kes­ki­lat­tia pul­lol­laan tek­nik­kaa, ei­kä osa­ta bas­soa las­kea, et­tei huo­ne­re­so­nans­s­si hu­mi­se ja sut­taa kaik­kea. Par­haat sää­döt oli Juha-Ta­pi­ol­la ja ko­vat am­mat­ti­mie­het la­val­la, mut­ta ai­van viil­tä­väl­lä voi­mal­la. Huo­noin oli dis­ko-osuus, kun kuu­lui vain jum­pun jum­pun, ei­kä edes erot­ta­nut, et­tä kap­pa­le taus­tal­la vaih­tuu. Ei ole moi­nen mi­ten­kään nau­tit­ta­vaa, vaan pii­naa­vaa. Ai­na­kin näin sel­vin päin.

En­nen oli jo au­tois­sa­kin taa­juus­kor­jai­met. Ja mi­hin on unoh­tu­neet de­si­be­li­mit­ta­rit.

Kor­vat soi

Il­ma­jo­ki