Suo­ma­lai­ses­sa kun­ta­kes­kus­te­lus­sa pu­hu­taan pal­jon kun­tien yh­dis­tä­mi­ses­tä. Eh­kä olen­nai­sem­pi ky­sy­mys oli­si kui­ten­kin se, mitä asi­oi­ta kun­nan kan­nat­taa yli­pää­tään teh­dä it­se.

Suo­mi on poh­jois­mai­ses­sa ver­tai­lus­sa vah­vas­ti ha­jau­tet­tu maa. Kun­nil­la on pal­jon vas­tuu­ta, ja pai­kal­li­sel­la it­se­hal­lin­nol­la on tääl­lä vah­vat pe­rin­teet. Se on hyvä asia sil­loin, kun pää­tös­val­ta lä­hel­lä ih­mis­tä tuot­taa pa­rem­pia rat­kai­su­ja.

It­se­hal­lin­non ei kui­ten­kaan pi­täi­si tar­koit­taa sitä, et­tä jo­kai­sen kun­nan täy­tyy ra­ken­taa ym­pä­ril­leen oma täy­del­li­nen hal­lin­to­ko­neis­to.

Pie­nes­sä kun­nas­sa on ai­van pe­rus­tel­tua ky­syä, tuot­taa­ko jo­kai­nen oma or­ga­ni­saa­tio, jär­jes­tel­mä ja hal­lin­nol­li­nen toi­min­to kun­ta­lai­sel­le sel­lais­ta li­sä­ar­voa, joka oi­keut­taa sen kus­tan­nuk­set. Jos sama asia voi­daan teh­dä use­am­man kun­nan yh­teis­työl­lä vä­hin­tään yh­tä hy­vin tai pa­rem­min, mik­si se pi­täi­si teh­dä erik­seen?

Täs­sä ei ole kyse vain te­hok­kuu­des­ta. Kyse on kun­ta­lais­ten ra­has­ta.

Kun­nan käyt­tä­mä raha tu­lee vii­me kä­des­sä kun­ta­lai­sil­ta ve­roi­na. Sik­si jo­kai­sen hal­lin­nol­li­sen ra­ken­teen pi­täi­si pys­tyä pe­rus­te­le­maan ole­mas­sa­o­lon­sa sil­lä, mitä li­sä­ar­voa se tuot­taa kun­ta­lai­sel­le. Jos hal­lin­toa voi­daan ke­ven­tää yh­teis­työl­lä il­man, et­tä pal­ve­lut tai pai­kal­li­nen pää­tök­sen­te­ko kär­si­vät, syn­tyy mah­dol­li­suus käyt­tää ra­haa jo­hon­kin hyö­dyl­li­sem­pään – tai jät­tää se ko­ko­naan ke­rää­mät­tä ve­roi­na.

Sote-pal­ve­lu­jen siir­ryt­tyä hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­le kun­nil­la on täs­sä mie­les­sä en­tis­tä pa­rem­pi paik­ka tar­kas­tel­la omaa toi­min­taan­sa kriit­ti­ses­ti. Kun yk­si suu­ri teh­tä­vä­ko­ko­nai­suus on jo siir­ty­nyt pois kun­tien vas­tuul­ta, oli­si jär­ke­vää poh­tia, mitä muu­ta voi­daan teh­dä yh­des­sä.

Aja­tuk­sen ei siis tar­vit­se ol­la se, et­tä kaik­ki kun­nat yh­dis­tet­täi­siin suu­rik­si or­ga­ni­saa­ti­ok­si. Päin­vas­toin: pie­ni kun­ta voi ol­la ai­van hy­vin it­se­näi­nen ja pai­kal­li­ses­ti pää­tös­val­tai­nen, vaik­ka se ei te­ki­si kaik­kea it­se. Täs­tä meil­lä on Suu­poh­jan alu­eel­la jo pal­jon ko­ke­mus­ta.

Kun­tien yh­teis­työn pi­täi­si en­nen kaik­kea ol­la kei­no pi­tää pää­tök­sen­te­ko lä­hel­lä ih­mis­tä, mut­ta tuo­tan­to riit­tä­vän te­hok­kaa­na. Ja jos täs­tä syn­tyy sääs­tö­jä, pa­ras lop­pu­tu­los ei vält­tä­mät­tä ole uu­den koh­teen kek­si­mi­nen sääs­ty­neel­le ra­hal­le. Par­haim­mil­laan sääs­tö nä­kyy kun­ta­lai­sen pie­nem­pä­nä ve­ro­las­ku­na.

Mitä yh­teis­työ­tä Suu­poh­jan alu­eel­la voi­si jat­kos­sa edis­tää?

Rami Aal­to (ps.)

Ka­ri­jo­ki